Uusi asukas nukkekotiin

Muistatte varmaan, että herrasväen talossa elettiin viimeksi omituisten tapahtumien keskellä. Iita-piika oli aivan unohtanut työnsä, kun paikalle oli ilmaantunut vieras, rääsyinen tyttö. No, ei hän ole enää kovin rääsyinen, ja ruokahaluakin näkyy olevan, kun savivati on jo tyhjä.

Iitan nuorempi sisar Mantahan se oli. Niin oli käynyt, että kotimökkiin oli taas siunaantunut uusi pienokainen, eikä tilaa ja varsinkaan ruokaa enää riittänyt kaikille. Manta oli siis passitettu isonsiskon luo - vanhemmat uskoivat, ettei Iita jättäisi tyttöä pulaan.

Eikä tietysti jättänyt, vaikka kyllä Iitaa ujostutti mennä rouvalta kysymään, saisiko Manta jäädä ainakin toistaiseksi asumaan hänen huoneeseensa. Rouva, joka kuuluu lähetysompeluseuraan, ei tietystikään voinut kieltää. Antoi vielä luvan hakea vintistä pakanlopun keittiön lujaa verhokangasta, josta Iita sai ommella sisarelleen säädyllisen leningin. Esiliina on Ainon vanhoja.

Mantalla on nyt lupa asua talossa ja syödä keittiössä, jos auttaa Iitaa taloustöissä. Toisaalta Iitasta on mukavaa, kun pikkusisko lörpöttelee hauskoja juttujaan, mutta vähän häntä huolestuttaa. Iän kaiken eivät Hilda-rouva ja Henrik-herra varmastikaan anna Mantan asua luonaan, ja mihin tämä sitten joutuu?

Rouva puolestaan ei enää muistakaan, että hänen keittiössään hotkii viiliä nälkiintynyt tyttöraasu. Sillä vihdoinkin Henrik on ottanut todesta salinkalustoasian! Tosin biedermeieria ei tilattu, vaikka Hilda-rouva koetti kovasti asiasta vihjailla, vaan huonekalut teetettiin samalla puusepällä joka oli olut tekemässä talon laajennusta. Ja mallikin on kuulemma jostakin Amerikasta, jossa kirvesmies on ollut muutaman vuoden mainarina. Kaikki amerikkalainen  on rouvan mielestä aika rahvaanomaista - toista se olisi saksalainen!

Mutta joka tapauksessa sali ei enää ole kuin mikäkin autiotalo. Tosin yksi nojatuoli on vielä tekopuolissa ja maali ja pehmusteet puuttuvat, mutta rouva vaati kirvesmiestä kantamaan kalusteet jo paikalleen, pitäähän hänen toki sovitella miten ne asettuvat. Ja lattiamatto on kuitenkin aito turkkilainen. Sen lähetti rouvan äiti Helsingistä, oli tilannut Stockmannin kauppahuoneesta Kiseleffin talosta.

Iitan Manta-sisar on oma vanha Ari-nukkeni, joka löytyi lapsuudenkotini kätköistä. En siis ihan kaikkia nukkistavaroitani aikanaan lahjoittanutkaan Inkerin-keräykseen! Mantan mekko on tosiaan samaa kangasta kuin keittiön verhot, essun leikkasin hiuki kuluneesta tyynyliinasta.


Hilda-rouvan salinkalustoon olen hyvin tyytyväinen. Aikomukseni oli tehdä se itse, mutta epäilin taitojani - ja nettikauppojen 1:12 huonekalut taas ovat pikkuisen liian isoja noin 1:14 -kokoiseen nukkekotiini. Huuto.netiä selatessani näin jonkun myyvän koottavaa nukkekodin olohuoeen kalustoa hintaan 1,50 €, ja tietysti huusin. Mööpelien osat on siis painettu irti vanerilevystä. Toisesta nojatuolista puuttui selkänoja ja istuin, mutta sen tiesin jo huutaessa, ja piirsin puupahviin mallin olemassaolevilla osilla (kunvainjokutekisisentoisenkintuolin...:P). Aion vielä ainakin maalata, mahdollisesti myös pehmustaa nämä. Kuulemma setti on ostettu Kanadasta, joten rouvan epäilyt rahvaanomaisesta amerikkalaisesta mallista pitävät paikkansa...


Turkkilainen matto on Seinäjoen Lähetyssopesta.