maanantai 22. elokuuta 2011

Taas se meni ompelemaan

Jokainen minut tunteva tietää, että vaikka olenkin kypsällä iällä onnistunut opettelemaan vähän neulomista ja pikkuriikkisen virkkaamista, niin ompelukoneen kanssa emme oikein sovi yhteen. Tästä huolimatta minä toiveikkaana kerta toisensa jälkeen menen halpaan. Aina kuvittelen, että tällä kerralla...

Kesällä sain äidiltäni palan pellavakangasta. Pellavat hän on itse joskus 1940-50-lukujen vaihteessa kylvänyt, nyhtänyt, liottanut, lihdannut, loukuttanut ja ties mitä kaikkea niille tehdään, kunnes lopulta kehräsi pellavan langaksi ja kutoi siitä kankaan - koltinkertaan eli patjankuoreen. Näitä patjankuoria on meillä seikkaillut eri tarkoituksiin päivitettynä, kunnes nyt kerjäsin äidiltä ison palan kangasta. Mielestäni se on niin arvokasta, että siitä pitää tehdä jakku.

Samaa mieltä kankaan arvosta oli Sami. Hänellä on yleensä vakaa ja horjumaton luottamus rajattomiin kykyihini, mutta nyt hän varovasti ehdotti, että varmaan kannattaisi tehdä mallikappale ensin jostakin muusta kankaasta... Ja minä olin samaa mieltä. Kesälomalla ostamani Jokipiin Pellavan kankaat hankin juuri tähän tarkoitukseen. Kangas on tyystin erilaista kuin äidin tiivis kudelma (älkää vain kysykö mistään laadusta, en ymmärrä kangastyyleistä mitään!!), mutta kuitenkin tarpeeksi samantapaista malliksi.



Viime viikolla ryhdyin etsimään kaavaa. Äidillä ja minulla oli molemmilla täsmälleen sama visio siitä, millainen jakun piti olla: suora "laatikko" ilman mitään muotoiluja tai kauluksia, ja edessä yksi iso nappi. Vihdoin sopiva kaava löytyikin Modasta 5/2010 (takkiohje 7), ja eilen sunnuntaini ratoksi aloin piirtää sitä.

Olisi pitänyt ymmärtää heti, että tästä ei tule mitään. Modan kaavat on tarkoitettu vain röntgenkatseisille ammattiompelijoille, jotka pystyvät seuraamaan tietyn kaavanosan tietyn koon tiettyä ääriviivaa, vaikka sen päällä makaa tusina muuta saman- ja eriväristä viivaa ilman, että muualla kuin yhdessä nurkassa sanottaisiin, mihin riepuun mikin kipale kuuluu. Jos katsotte kuvaa tarkasti, näette kaavassa tekstin "takakpl?" - en nimittäin ollut varma, olinko piirtänyt takakappaleen ja jos, niin minkä vaatteen takakappaleen...



70 x 200 cm kokoinen kangas riitti leikkausvaiheessa minun kokoiselleni ihmiselle mainiosti. Olin ostanut varmuudeksi kaksi pakettia kankaita, mutta toinen säästyi nyt kokonaan. Kuvitelmana oli, että vain ompelen suorat saumat ja kanttaan tarvittavat reunukset pakkauksen mukana tulleella oranssilla kanttinauhalla.

Kuvitelma olisi onnistunut, jos ompelukoneeni olisi ollut samaa mieltä. En tiedä, onnistuinko tosiaankin hajottamaan sen talvella niiden onnettomien tilkkupeittojen kanssa, vai olenko yksinkertaisesti vain niin idiootti etten osaa ommella edes suoraa saumaa, vai oliko harva, kova pellavakangas yksinkertaisesti vaikeaa ommeltavaa - mutta koneen ommel hyppelehti aina välillä 2 cm pätkissä, ja siksakkia se ei tehnyt ollenkaan. Yleensä aina joudun itkemään kun ompelen, mutta harvoin olen itkenyt näin paljon...


Olin leikannut etukappaleet niin, että niiden etureunat tulivat hulpiolle, joten sitä ei tarvinnut kantata. Myös hihansuut olin asettanut hulpiolle, mutta kun hihoista tuli liian pitkät, jouduin sittenkin kanttaamaan... Tietysti aloitin kanttaamisen näkyvimmästä paikasta eli kauluksesta, ja tietysti ompelin nauhan ensin oikealta puolelta enkä nurjalta! Purkaminen aiheutti pellavakankaan purkautumisen, joten lopuksi kaulukseen piti ommella päälle vielä toinen nauha, ettei nuttu hajoa käsiin.



Ja eihän tuota tulosta voi parhaalla tahdollakaan väittää istuvaksi... Tosin totesin, että tällaisen käsityöntekijän, jolla on huomattavasti runsaammin intoa kuin taitoa, kannattaa ehdottomasti hakeutua töihin maatalousalan neuvontajärjestöön. Kunhan vain yllä on villaa tai pellavaa, väki on pähkinöinä - joskin jouduin viime viikolla tunnustamaan, että neuletakkini oli novitalaista eli lanka oli takuulla kaikkea muuta paitsi suomenlampaan villaa...

No, ehkä tätä käytettyä tulee, sillä kuten työkaveri aamukahvipöydässä totesi: "Eihän tuollaisen vaatteen kuulukaan istua!" Silti muistiin itselle, jos joskus uskaltaudun kokeilemaan sitä äidin kankaan ompelua: siirrä olkapäätä kohti kaulaa niin, että kaula-aukko pienenee eikä hihasauma roiku kyynärpäässä, ja levitä hihaa ylhäältä. Hihat tosiaankin jouduin lyhentämään - kun en tajua itsekään kuinka pikkuinen olen pohjoisesta etelään ja kuinka laaja idästä länteen, ei ole ihme, ettei kaupan valmisvaatteista tahdo minulle mitään löytyä...


Kaiken huippu oli se, ettei talossa tietysti ollut ainoatakaan nepparia jolla nuttu kiinnittää. Siinä vaiheessa meni hermo ja ompelin jakun etumukseen ylistarolaisen Filttiinan huopasydämen kiinni molempiin kappaleisiin. Paitsi että aamulla huomasin koneen ommelleen sen vain toisesta reunasta... Näissä aamun pimeinä hetkinä (minä ihan oikeasti kuvittelin, että parvekkeella on valoisaa!) otetuissa kuvissa kiinnittimenä on hakaneula.


Älkää ikinä ommelko. Minä en taas vähään aikaan ompele. Paitsi että nyt kumminkin jäi kutkutus - jos kokeilisi putsata koneesta pölyt ja sitten testaisi taas...

20 kommenttia:

  1. Ei se hullummalta näytä, auttaisko rintalaskokset istuvuuteen. Tiedän, tuskan siis ompelemisen tuskan, mutta olen kehittynyt, ennenvanhaan tekele lensi nurkkaan jos ei heti onnistunut. Nyt olen sentään saanut tehtyä nukenkappaleet ja mekon ja niissäkin meinasi poru päästä. Tsemppiä Kaisa ompelemiseen. Kannattaisi ehkä kaikessa rauhassa vetää kaavaan huomiokynällä viivat, jotta ne sitten näkyvät paremmin kun alat piirtämään kaavoja paperille. Näin minä teen kun silmät harittaa välillä sinne sun tänne :)

    VastaaPoista
  2. Voi olla, että laskostelen vähän. Itse asiassa kaavassa oli erillinen sivukappale muotoiluineen, mutta kun en halunnut nutun seisovan ihan itsekseen lattialla, yritin välttää turhia saumoja.

    Huomiokynää olen minäkin käyttänyt. Nyt oli vaan tosissaan se ongelma, etten edes ilman kaavapaperia arkin päällä saanut selvää, missä kohtaa se oikea viiva kulki! :D

    VastaaPoista
  3. Pirteän näköinen jakku. Hyppytikkeihin voi kokeilla neulan vaihtoa, jos kone on ollut pitkään käyttämättä kannattaa se puhdistaa ja öljytä (mikäli koneeseen saa laittaa öljyä) - kuiva huoneilma kuivattaa myös konetta ja ompelulangan ja kankaan yhteensopiminen kannattaa myös testata tilkulle ennen varsinaista ompelutyötä.
    Työtoverisi on oikeassa jakun istuvuudesta, ei kuulu istua, mutta kunhan olet pitänyt jakkua ja pessyt sitä tarpeeksi monta kertaa kangas pehmenee ja istuvuus paranee.

    VastaaPoista
  4. Harva ihminen ihan yksin jakkuja ompelee! Kaarakassakin useimmiten on ope auttamassa ja vielä kurssikaverit.
    Pellavajakut saakin olla "roiteja"!
    Meillä kotona oli varmaan kolttipusseja, niitä otettiin leirillekin mukaan ja käytiin lähitalon heinäladossa täyttämässä;)
    Katsotaan jakkuakin vähän, sitten...

    VastaaPoista
  5. Käytin joskus opiskelijan "kuukausipalkan" käytettyyn singeriin ja pettymys oli suuri, kun suora ommel takkuaa ja siksakissa jää tikkejä väliin. Esikoista odottaessani ryhdyin tekemään äitiysjuhlamekkoa kesän juhliin. Se on vieläkin osina ja esikoinen täyttää 9 vuotta. Pitäisi laissa määrätä, että muotolaskokset ja muut "ei-leikattavat-viivat" tulisi merkitä kaavaan erilaisella viivalla...

    Kolmatta odottaessani menin kangaskauppaan saumuroimaan harsoja ja balbuliinoja vaippoihin ja sattumalta ompelukoneen korvaaja oli viereisellä pöydällä työssään. Avauduin ongelmastani hänelle ja saman neuvon sain ompelukoneeni suhteen. Mekosta en hänelle kertonut. Koneen huolto, säätö ja öljyäminen olisi tarpeen ja neuloiksi hän suositteli vain alkuperäisiä - siis saman merkkisiä - neuloja. Yhä on huolto tekemättä ja olen vältellyt kaikkea ompelemista parhaani mukaan. Ajattelin tosin ilmoittautua kansalaisopiston ompelukurssille tänä syksynä. Lievätköhän tunnit jo täynnä...

    VastaaPoista
  6. Ompelukoneen korvaaminen voisi olla toki keino saada toimiva kone käyttöönsä, mutta kyllä tuolla kangaskaupassa kuitenkin korjaaja oli työssään... ;)

    VastaaPoista
  7. Tuo Modan kaava-arkki on kyllä jotain ihan omaa luokkaansa... Enpä olekaan vähään aikaan niitä katsellut, kun en ole mitään ommellutkaan. Onko noissa arkeissa aina ollut noin hirveän paljon kaavoja tungettuna? Hatunnoston arvoinen suoritus, että olet saanut tuosta kaavat piirrettyä!

    Älä kumminkaan hylkää ompelemista, siinä lajissa ei auta kuin harjoittelu. Itse kerään parhaillaankin rohkeutta taisteluun ompelukoneen kanssa. Tosin täytyy varmaan aloittaa sen putsauksesta ja öljyämisestä, sen verran pitkään kone on ihan omissa oloissaa odotellut.

    VastaaPoista
  8. Hei, samat viknkit mitä edellä: jakkuun rintamuotolaskos, helpottaa kainalonseudun istuvuuta. ja ompelukonehuolto löytyy varmasti teidänkin suunnalta, kone sinne, niin putsaavat öljyävät ja säätävät, sen jälkeen voi olla ihan eri ääni masiinassa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos tsemppauksesta! Aion itse yrittää vähän putsailla konetta, ja jos Malli osaa sanoa jotakin viisasta siihen... Meitä vastapäätä on lisäksi konehuolto, joten sinne todennäköisesti masiinan kiikutan. Tykkäisin nimittäin ommella, jos se onnistuisi...

    Muotolaskokselle sanon melkein eiei sen takia, että kangas on tosi paksua ja kovaa. Mutta tietysti kaikkeahan voi harkita.

    Minä muistelisin, että Modassa olisi ennen ollut kaksi kaava-arkkia, siis kaavoja neljällä paperilla. Tuossa oli vain tuo yksi. Onko neljän arkin kaavat tungettu kahteen..??

    Ja jos ompelukoneen korVaaja jostakin löytyisi, olisin kyllä iloinen! :D

    VastaaPoista
  10. Ihailtavaa sinnikkyyttä. Ihan käyttökelpoinen tuo jakku. Aika kiva vastaus työtoverilta, että eihän sen tarvitse istuakkaan.Onnea uusille yrityksille ompelun saloihin.

    VastaaPoista
  11. Saaks tuosta jakusta tykätä? Tykkään mallista ja väristä, minusta se on onnistunut. Ompelu on jänskää - minäkin olen takkuillut ompelukoneeni kanssa ja saanut sen oikeasti savuamaan. Vein sen sitten huoltoon: kone oli kuulemma kuiva. Huollosta tullessa kone oli parempi kuin uutena ja olen sillä ommellut reippaat 15 v. sen jälkeen takkuamatta.
    Venetsialaisterveisin: Saila
    P.S. Nyt on villatakkini valmis ja se on aikasta jänskä, mutta sitä voi käyttää ja jollakin omituisella tavalla pidän siitä.

    VastaaPoista
  12. Malli kävi neuletapaamisen jälkeen tutkimassa konettani. Putsasi, öljysi, mutta sitten todettiin että kaipaa se tohtoria... Katsotaan kuinka käy ja kannattaako 150 euron konetta korjata. :( Toivottavasti vaatisi vain jotakin pientä fiksausta!

    Kiitos Saila, saa tykätä toki jakusta! Toisaalta tykkään siitä itsekin, vaikka se roikkuu ja retkottaa... :D Totta, ei sen tarvitse välttämättä istua. Kummalliset vaatteet ovat itse asiassa yleensä tykätyimpiä!

    VastaaPoista
  13. Minä en koskaan ole oppinut ompelemaan, vaikka olen kräätärien tyttärentytär ja äitikin ompeli aina kaiken, mitä tarvittiin.

    Kutominen eli neulominen on ihan muuta. Ohjeiden muuntaminen on kyllä vaikeaa, minunhan täytyisi suurentaa mallia, jos haluaisin itselleni neuletakin. Suurentamista ei kyllä missään neuvota, en ole ainakaan löytänyt ohjetta.

    VastaaPoista
  14. Jatka vain ompelua, harjoitus tekee mestarin. Hyvän jakun sait aikaiseksi. Sinulla on muuten hyvin leikatut hiukset, sopivat sinulle tosi hyvin. Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  15. Olen samaa mieltä työkaverisi kanssa, että ei tuollaisen jakun kuulukkaan olla kovina istuva. Väri on ihana! Ihailen sinnikkyyttäsi noissa ompeluhommissa:-)

    VastaaPoista
  16. OOn jo kahdesti kirjotttanu kommenttitekstin ja jonnekin se aina katoaa...
    Testaan taas

    VastaaPoista
  17. No niin löytyihän se kikka kolmonen!
    Piti kertomani, että hieno jakku, kaisatyylinen ja syyskesään ihanan värinen. Jos ei nyt aina oo niin fimpan päälle onnistunutta niin on ainakin oman laista, ei kävele samanlaista kadulla toista.
    Tärkeintä on mielestäni vaatteessa, niin ostetussa, kuin itse tehdyssäkin, että tuntuu päällä mukavalta ja on itselle mieluinen.
    Jatketaan vaan ompelua, tai kurttaamista, kuten äiti tapasi sanoa - eihän sitä koskaan tiedä, taidot saattaa karttua, kun ahkerasti harjoitellaan.
    Mukavaa viikonloppua, terveisin Tuula

    VastaaPoista
  18. Obeesia, olen samaa mieltä. Kun neuloo, voi samalla mittailla ja sovitella ja tarvittaessa purkaa, eikä ole mennyt hukkaan kuin aikaa ja vaivaa. Mutta leikkaapa kangas vähän väärin tai ompele esim. tällainen purkautuva pellavakangas väärästä kohtaa, niin se on siinä! Neulominen on paljon armollisempaa.

    Virpi, kiitos, tykkään tästä leikkauksesta itsekin kovasti! Siinä on toisaalta lyhyen tukan ja toisaalta naisellisen tukan edut. :)

    Tuula, ongelma on se, ettei tuo oikein hyvältä edes tunnu kun ei se istu ollenkaan! :D Mutta jos saisin koneeni kuntoon ("voi kun olis viulu..."), niin ehkä sitten taas.

    VastaaPoista
  19. Eikös pellava aina parane pesussakin? Voi jakku löytää muotonsa ja istuvuutensa ajan kanssa. Toki on hieno jo noinkin!

    Ompeleminen on haastavaa. Lisähaasteen tuo pari pientä apulaista joista toinen tykkää vetää pistoketta seinästä ja vääntää uusia säätöjä koneeseen.. x)

    VastaaPoista
  20. Ompele pisto kerrallaan, Kaisa. Kyllä sinä sen vielä kesytät. Tarkoitan konettasi.

    VastaaPoista