Kassi jota Kaisakin kantaa

Toissatalvisen jalkaleikkauksen (= molempiin reisiluihin vaihdettiin ydinnaulat, kun toinen oli katkennut 25 vuoden käytön jälkeen, ydinnauloihin syynä OI) jälkeen en ole ihan entiselleni toipunut. Paitsi että kangistun helposti ja olen kipuileva, en jaksa kantaa oikeastaan yhtään mitään, mitä en saa selkään tai ihan kainaloon.

Kun siis sunnuntaina näin Breltsun itselleen ompeleman kesäkassin, innostuin. Malli oli minulle aivan mainio! Koska inhoan ja pelkään ompelemista, minun piti päästä työstä heti eroon. Ei muuta kuin kaavalinkki auki, kaavan osat tulostumaan ja sitten niiden teippaus yhteen.

Leikkasin yhden version paksusta huonekalukankaasta, josta on jo aiemminkin yksi laukku syntynyt. Mutta sitten totesin, että laukku itsessään painaa jo liiaksi kesäkassina toimiakseen. Pengoin lisää kangasvarastojani, ja kas kummaa: sieltä löytyi Marimekon ruskea Unikko-puolihame! Ostin sen muutama vuosi sitten Huuto.Netistä, mutta en ollutkaan enää tuolloin ihan niin laiha kuin aiemmin, ja lisäksi minun mittasuhteillanihan kapeiden hameiden halkiot ovat aina liian lyhyet. Taisi olla joku äitienpäivä anopin luona, kun kuului "kräts" ja halkio repesi...

Tarkoitus oli korjata hame, siksi se kangaslaatikkoon eksyikin. Mutta korjaaminen on jäänyt, ja nyt en enää edes kuvittele sopivani kokoon 38. Niinpä raa'asti leikkasin hameesta laukun osat. Selkäpuolen vetoketjusta sain vielä valmiin sisätaskunkin! Idea näihin taskuihin on sitten Breltsun, kaavassa niitä ei ole. Vuori on kirpparilta hankittua trikoota.

Ohjetta en tietenkään lukenut (meillä Sami lukee käyttöohjeet ja kysyy tietä, minä en :), joten siinä vaiheessa, kun laukku ja vuori piti kääntää oikein päin, olinkin ommellut olkahihnoja liikaa... Eli jälleen kerran kyllä varmaan naapuritkin kuulivat, jotta Viitalan rouva ompelee. Jälki ei siis ihan kelpaisi Vaasan läänin maanviljelysseuran näyttelyyn (viittaus nykyiseen tutkimustyöhöni :), mutta kelpaa arkikäyttöön. Magneettilukon tuohon olisi voinut laittaa, saa nähdä onko tässä taloudessa ketään niin ahkeraa että sen todella lisäisi...

Kassi on testattu pitkällä työreissulla ja pärjäsin sen kanssa mainiosti, joten tulen varmaan hyödyntämään kaavaa myös jatkossa. Ensimmäisen kuvan hassu tötterö päässäni on muuten huivi - pääni ei kestä aurinkoa eikä kylmyyttä. Siihen liittyvää asiaa ehkä sitten seuraavaksi. Mutta nyt valmistaudutaan seuraavan ukkosmyräkän tuloon...