tiistai 7. joulukuuta 2010

Kun kerran yksi kuva kertoo enemmän kuin...

Edit-täti tuli kertomaan, että kommenteissa ihailua osakseen saanut hame on se, jonka ostin Seinäjoen messuilta pari vuotta sitten

Minulla on luullakseni kohtuullisen realistinen käsitys siitä, miltä näytän (= mahdun pöydän alle seisomaan mutten makaamaan), enkä yleensä sensuroi tänne Kerälle lataamiani kuvia tai vaadi niiltä mahdottomia. Kunhan valmistunut työ nyt jotenkin kuvassa näkyy, se riittää. (Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö ihailisi niitä kanssabloggaajia, jotka oikeasti jaksavat panostaa kuviin...)

Mutta kerta ensimmäinen. Tämä hihatin valmistui jo syyskuun lopulla, mutta siitä otettuja ensimmäisiä kuvia ei voinut julkaista. Ihan totta, en ollut tiennytkään olevani niin hirvittävä näköinen.



Uusien kuvien ottaminen on jäänyt, koska - myönnettäköön - olen oikeasti ajatellut voinko koko vaatekappaletta käyttää, mikäli näytän se yllä kuutosia kahdennellatoista kuulla odottavalta. Mutta toisaalta vuodenvaihde lähestyy ja nämäkin grammat pitäisi saada valmistuneiden luetteloon... Kun siis eilen palauduimme ristiäisistä ja olin vielä suht siistinä, heitin äkkiä pois yltäni punaisen February Lady Sweaterin ja vaihdoin sen tilalle hihattimen. Sami oli niin kiltti, että näpsi uudet kuvat. Ymmärrättehän, tuo musta paita pienentää sitä mahaa edes pikkuriikkisen... ;)


En ole ikinä kuvitellut neulovani hihatinta. Heikkokeuhkoisena ja palelevaisena tykkään kunnon rehellisistä neuletakeista, eikä hihatin ole mielestäni mikään vaate. Miksi pitäisi lämmittää vain käsivarsia? Mutta keräsin neuleharrastuksen alkuaikoina varastoihini ihastuttavan lehmuksenvihreää Novitan Woolia, suunnilleen joka kerä tietysti eri värjäyserää. Olen hautonut niitä kuin mikäkin kana, kunnes joskus päädyin tähän Epan ihastuttavaan hihatinohjeeseen.


Pitsineule oli helppo oppia, mutta kun Wool vielä vetää kohtuullisesti kasaan eikä pituus tahtonut lisääntyä millään, myönnän, että ehdin kyllästyä malliin ennen työn valmistumista. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin loppuun asti. Neuletakkimaisuutta sain tekemällä hihattimeen hillittömän leveän resorin - joka olisi näillä muodoilla saanut olla vieläkin hillittömämpi, nyt sen saa hädin tuskin rintaneulalla kiinni edestä... Mutta lämmittää se nyt edes vähän niskaa jollei muuta.

Malli: Epan Mine for life -bolero
Lanka: Novita Wool, 300 g kokoon Kaisa (ohjeessa oli M ja L, mutta tein tämän mittojen mukaan)
Puikot: resoreissa 3,5 mm, pitsineuleessa 5 mm

10 kommenttia:

  1. Kaunis hihatin! :)

    Minä aloitin juuri itselleni elämäni ensimmäisen neulotun liivin (okei, yhden olen koukunnut) - en ole liivi-ihmisiä siksi, koska en ymmärrä, mitä järkeä on lämmittää pelkkää selkää ja mahaa ja jättää käsivarret lämmittämättä. Toisaalta hihattimessa taas just lämpiää vaan ne käsivarret, niin kuin kirjoitit. Minäkin olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että lämmitetään koko yläkroppaa tai sitten ei mitään. ;) Vaan ei sitä tiedä, vaikka tulis liiviäkin käytettyä - pitää vaikka neuloa sille kaveriksi sitten se hihatin, niin saa kädetkin lämpimäksi. ;)

    VastaaPoista
  2. Hieno se on ja väri on hyvä! Hameesi on aivan ihgu!

    VastaaPoista
  3. Minäkin kiinnitin huomiota hienoon hameeseen. :) Mutta hihatinkin on mielestäin oikein hieno eikä ainakaan näitten kuvien perusteella resori ole minusta liian kapea. Näyttää ainakin siltä, että istuu tosi hyvin! Ja väri on myös ihQu. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana hihatin. Tosi kaunis tuo malli ja väri on herkku.

    VastaaPoista
  5. Nätti hihatin!
    Ja liekö kuvissa vika, jos hihatin ei alkuun näyttänyt sinun jutultasi. Näissä kuvissa ainakin näyttää oikein hyvältä päälläsi. :)
    Minusta hihatin on toisinaan oikein näppärä keksintö. Itse olen pikapuoliin laittamassa myös tuota Epan mallia puikoille, koska tiedossa on valmistujaiset, joihin olisi tarkoitus lähteä olkaimettomassa mekossa. Yläkroppa on siis muuten vaatetettu, mutta käsivarret ja olkapäät kaipaavat lämmikettä.

    VastaaPoista
  6. Ahaa viisi kuvaa, se tekee sitten yli 5000 sanaa!!! ;DD Ja ihana on sekä hihatin että hame! Minä muuten olen kovin "lämminverinen" ja olen siksi suunnitellut tekeväni itselle hihattimen. Melkeinpä muuten kadehdin teitä "vilukissoja" neulojia, kun te voitte pitää niin ihania neuleita ilman että olette hiestä märkiä. ;)

    VastaaPoista
  7. Aivan ihan hihatin ja tuo väri sopii sinulle aivan loistavasti, todella hieno. Tykkään kovasti

    VastaaPoista
  8. Oi ,täällähän se Kaisa on. harmi vaan kun me ei livenä nähdä koskaan. Viimeksi Tapiolla ja siitä on aikaa! Mä en ole montaakaan kertaa Tikkuajissa käynyt,ei voi joka päivä ajella Seinäjoelle ja kun olen siellä Kaarakan talossa alkanut käydä. Muuten hieno tuo hihatin on! Jaa,että Samista eno ja Kaisa-täti ja vielä tupla sellaiset,ooh! Kyllä siellä vasta mummilla hössöttämistä riittää.

    VastaaPoista
  9. Hihatin on todella nätti, en ole itse hihatin-ihmisiä, joten en ole neulonut yhtäkään koska pidän myös enemmän villatakeista ja -paidoista. Hauskaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  10. Hihatin on oiva meille joilla on niskat aina jumissa ja kädet kylminä koneella istuessa. Mutta kun olen vilukissa niin en kuitenkaan kehtaa istua hihatin ja neuletakki päällä koneella ;) Kaunis hame!!!

    VastaaPoista