Ala-asteeni juhlaa ja vanhoja käsitöitä

Minun ensimmäinen opinahjoni, "Poutun yliopisto", kuten johtajaopettaja Honksulla oli tapana sitä kutsua, viettää syyskuun alussa 90-vuotisjuhliaan. Kyläkoulu, jossa minun aikanani oli 60 oppilasta ja kolme opettajaa (eskaria käytiin silloin seurakunnan päiväkerhossa tunti viikossa ja hyvin on silti pärjätty ;), on lajissaan mielestäni harvinaisuus: se sijaitsee vain parin kilometrin päässä keskuskoulusta, ihan kirkonkylän kupeessa, mutta ei ole koskaan ollut lakkautusuhan alla, päinvastoin.

Lapuan Sanomat kertoi keväällä, että juhliin kootaan myös näyttely valokuvista ja vanhoista käsitöistä. Päätin jo silloin, että kaivan esiin jotakin. Kun sitten kuulin, että netissä on jo juhlaviikonlopun ohjelma ja kävin lukemassa, mitä kaikkea näyttelyyn voi lainata, tein tänään jonkin verran arkeologisia kaivauksia. Tätä lukevat entiset Poutun koulun oppilaat, nyt nostalgiavaihde päälle!

Ensimmäiseksi mieleeni tulivat jouluaskartelut, koska niitä laitetaan meillä seinälle vieläkin. Vihreäpöksyinen tonttu on joulukorttipussukka ensimmäiseltä tai toiselta luokalta, muut tontut myöhäisempiä. Vihreällä kimalteella koristellun tontun tein kuudennella luokalla ja muistelen saaneeni opettajalta huomautuksen koulun omistaman kimalteen varsin anteliaasta käytöstä... :)

Sitten muistin pyyhkeen, jota olen oikeasti käyttänyt uimarannalla vielä viime vuosina. Ei peruskoulua ilman vohvelikangasta! Pyyhkeen yläreunassa on nauhakuja ja nyöri, ideana on, että sen voi sitoa ympärilleen.

Tämän liinan tekoaikaa en muista. Jotenkin minulla olisi sellainen mielikuva, että työtä olisi ohjannut eka- ja tokaluokan opettajamme, mutta olisinko sen ikäisenä kyennyt tällaiseen?

 

Reppu jäi kallelleen, mutta ei kuva muutenkaan ole häävi... Kun isoveli ja käly ovat raivanneet taloa, minulle on kulkeutunut paljon tavaraa, jota en olisi osannut edes kaivata (kröhöm). Kuten tämä reppu, joka ommeltiin kuudennella luokalla, jos oikein muistan...

Varsinkin nuorempana heilutin mieluummin vasaraa kuin neulaa - tiedättehän, että opin tekemään ns. tekstiilitöitä vasta muutama vuosi sitten! Neljännellä luokalla me tytöt olimme jonkin aikaa puukäsitöissä ja pojat tekstiilitöissä. Tämä pikkutarjotin on siltä ajalta. Reunapalojen asemointeja ehkä olisi voinut korjata, mutta näkyy siinä ainakin käsityön jälki... :)

Koulun juhlasivulla mainittiin, että myös luokkalehdet ovat tervetulleita näyttelyyn. Silloin muistin, että onhan minulla niitäkin. Kun kodissani on kolmen sukupolven tavarat eikä niitä ole käyty läpi ennen kuin viime vuosina, kaikki mahdollinen on säilynyt! Ja koska olin tutkinut laatikoita ja laukkuja, joita isoveli lastasi pikku fiestaan Lapualla käydessämme, tiesin, että nämä ovat olemassa. Luokkalehdet neljänneltä, viidenneltä ja kuudennelta luokalta - varhaisemmilla luokilla niitä ei kai tehtykään?

Muistelen olleeni aika vähän tekemisissä näiden lehtien kanssa - ainakin jonakin vuonna sain "artikkelini" valmiiksi vasta kun lehti oli jo monistettu - mutta kuudennella luokalla olin näköjään päätoimittajana. Käytännössä kirjoitin pääkirjoituksen. Yhtään en itteäni kehu, mutta sanoisin, että kohtuullisen hyvää kieltä paria viikkoa vaille 13-vuotiaalta! Ja huomatkaa: koneella kirjoitettu. Isonveljen hakattavalla masiinalla olin naputellut edellisenä talvena jo ensimmäisen kirjanikin, Lauran syyslukukauden.

 

Varsinainen yllätys lehdessä oli kuitenkin sarjakuva Vauhtikisu. Sisällysluettelon mukaan olen tehnyt sen yhdessä kaverieni Marikan ja Sinin kanssa. Mitään muistikuvaa minulla ei tästä ole, mutta uskaltaisin väittää, että piirrosjälki on taatusti minun. Osasin näköjään silloin piirtää!

  

Nytpä sitten vinkkiä erityisesti pouttulaisille: kaivakaa arkistojanne ja toimittakaa materiaalia näyttelyn tekijöille, jos teillä suinkin sellaista on! Ja nähdään sitten syyskuussa!