Yläkerrassa on tapetit

Tänään talossa on juossut väkeä enemmänkin: ikkunanlaittajia, maalareita, tapetoijia, muurareita. Iltaan mennessä olikin kaikissa ikkunoissa pienat ja yläkerta tapetoitu.

Ikkunanpuitteet tein tuttuun tapaan saslik-tikuista, jotka liimasin kuumaliimalla ja maalasin akryylivärillä. Tapetit ovat nekin tuttuun tapaan netin ilmaisprinttejä. Tällä kertaa en leikannut A4-paperiin ikkunanreikää, vaan leikkasin tapetin sopivan levyisiksi suikaleiksi ja liimailin niitä seinään. Vasta kuvasta huomasin, että yksi kohta irvistää - no, täytyy kehittää joku verhosysteemi... :)

Iitaa vähän naurattaa, kun Henrik-herra tahtoi huonekalunsa vietäväksi herrainhuoneeseen heti, kun tapetoijat olivat lähteneet. Hän ymmärtää hyvin, ettei yhdistetty oleskelu-makuuhuone rouvan kanssa välttämättä ole ollut kovin rauhallinen - varsinkaan nyt, kun Hilda-rouva on tohkeissaan tästä remontista ja tekee kaiket päivät mitä järjettömimpiä suunnitelmia.

Jos tuon kuvan suurentaisi oikein isoksi, voisi nähdä, mitä vuotta talossa eletään - Henrik-herran Uusi Suometar on aprillinpäivältä 1903. :) Huonekalut ostin jo syksyllä Finn-Aimolta ja kannun sekä lasit löysin Huuto.netistä, pöydällä olevan pitsiliinan sain ystävältä syksyn käsityömessuilla. Kirja pöydällä on netin ilmaisprinttejä, ja lehden sivut tallensin kansalliskirjaston digiarkistosta ja pienensin sopivaan kokoon.

Iita on juoksuttanut tarjottimella herralle kannullisen juotavaa ja kaksi lasia. Ilmeisesti Jaakko-herra, isännän serkun poika, joka toimii talon lasten kotiopettajana, on tulossa istumaan iltaa uuteen huoneeseen. Iita ei oikein ymmärrä mitä miehet jaksavat puhua kaiket illat - politiikkaa kai. Henrik-herra suhtautuu venäläisten toimiin hyvin maltillisesti, mutta Jaakko-herran Iita on kuullut esittävän hyvinkin kärkeviä kommentteja Nikolai-keisarista ja kenraalikuvernööri Bobrikoffista. Parempi kuitenkin ettei sellaisia puheita paljon kuuntele, ettei tule itselle harmia.

Paljon mieluummin Iita käy ihailemassa salia, jossa sielläkin on jo tapetit ja vähän tavaraa. Mielellään hän kokeilisi tanssia kiiltävällä parkettilattialla, mutta ei sentään uskalla, kun isäntä on seinän takana. (Väliseinän muodostavat kaksi vastakkain liimattua paksua pahvia, jotka on leikattu niin naftisti, että ne liiman kanssa asettuvat tiukasti paikalleen. Seinänvierellä albumi on ilmaisprintti, taulun olen ostanut joskus opiskeluaikana nukkiksesta haaveillessani.)

Varovasti Iita kurkkaa myös työtä, jonka parissa muurarimestari on ahertanut koko päivän, mutta joka on vielä märkä niin ettei siihen saa koskea... Saliin tulee pitäjän komein kaakeliuuni. Hilda-rouva on varmistanut, että se on kymmenen senttiä leveämpi kuin pappilassa.