Hermostuneen ihmisen käpälänlämmittimiä

Jos joku on jaksanut seurata katkinaulaisen taistelua hoitopaikasta tuolla Tuumooksien puolella, tietääkin, että huomenna on toivoa keskussairaalan lääkärin katsovan viikko sitten kiireellisenä mennyttä lähetettä. Että tällä vauhdilla jalkani on hoidettu ehkä 60-vuotispäiviini mennessä. Jos mulla silloin enää jalkoja on, niin ilkeältä tuntuu sekä naulan repimässä jalassa että siinä toisessa, jonka pitää tehdä kaikki työt.

Pahan mielen keskellä ja sairasloman tikittäessä olen neulonut maanisesti. Aivan kuin pehmeä lanka ja kauniit värit ja ihanat mallit jotenkin helpottaisivat oloa. Lankamäärät valmistuneisiin olen taas heittänyt lonkalta - valokuvaaminen on jo kyllin haastavaa tässä tilassa, saati että jaksaisin punnita.

Ihastuin lapasia tehdessäni tuohon kahdella langalla vuoroin neulomiseen, ja niin syntyivät säärystimet kipeitä käpäliä lohduttamaan. Toivottavasti paksut sääreni noihin mahtuvat...

Malli: 3o, 1n

Lanka: Nauravan Lampaan Matti ja Maija, 50 g, ja Virtain Villan Vahvistettu villalanka Tetri Designista, noin 80 g

Puikot: 3,5 mm

 

Tänään olen istunut kuin tatti ja tuijottanut Yle Areenasta dokkareita samalla, kun maailma ympärillä on muuttunut yhä hullummaksi. Niin hulluksi se muuttui, että neulaisin sukat oikein ohjeen mukaan ja yhdessä päivässä!

Löysin nimittäin terveenä ollessani ja lankakasaa penkoessani pussin, jossa oli muistoja vuosituhannen vaihteesta. Ostin opiskeluaikana Tallinnasta itselleni oikein sievät villatöppöset, jotka kuitenkin puhtaasta villasta neulottuina kuluivat pian rikki. Joskus vajaat 10 vuotta sitten leikkasin pois rikkinäiset lavat, poimin silmukat ja aloin neuloa uusia, ehjiä lapoja kauniisiin kirjoneulevarsiin. Toinen töppönen oli valmis, toisen viimeistelin nyt. Ja nämä ovat siis ehdottomasti ei-esitellä-kamaa, ainoa lohtuni on, että neuletaitoni on jonkin verran kehittynyt! :D

Mutta samasta pussista löytyi täysi vaaleanharmaa seiskaveikkakerä, jonka olin selvästi ostanut varalle töppösiin. Tänään loin silmukat puikoille ja neuloin itselleni toiset Saltkråkanit, saaristonharmaat. Jos saan ne kipeisiin jalkoihini (Sami on joutunut pukemaan minulle muutamana päivänä sukkia ja valittaa, miksi olen tehnyt niin tiukkoja) laitan nämä huomenna Wilhola-näytelmän lehdistötilaisuuteen.

 

Malli: Saltkråkan, Ulla 3/2008

Lanka: 7 veljestä vaaleanharmaa, noin 90 g

Puikot: 3,5 mm

Muuta: Yleensä itselleni 2,5-millisillä neulovana nämä syntyivät ihanan nopeasti!

Sitten vielä toiset sukat - joita en tosin ole sentään kokonaan tänään tehnyt. Sain Ravelryn swapissa Amerikoista kerän ToFutsiesin kitiinilankaa, jota piti testata. Mitenkään erityisemmin en tähän ihastunut, on liian ohutta minun käsialalleni, tuntuu muoviselta ja haisee kummalta. Mutta tästä syntyivät Katiijan hauskat Jalmarit. (Jos huomaatte virheen toisen sukan varressa, niin älkää olko tietävinänne. Pitsihuivikokemuksella yritin muka pysyä kärryillä siitä, olenko nyt varmasti oikeassa kohtaa ruutuneuletta, ja kun en tajunnut sijaintiani, aloin ajatella liikaa - onneksi ajoissa opin vain luottamaan Katiijan mainioon ohjeeseen.)

 

Malli: Katiijan Jalmarit

Lanka: SWTC:n ToFutsies, noin 50 g

Puikot: 2,5 mm

Se palmikkotunika on edelleen kesken, mutta epäilen, että jatkan näiden pikkuneuleiden linjalla. Hermostuneessa tilassa olevalle ihmiselle sopii paremmin sukka- tai huivineule, joka valmistuu nopeasti ja joka on helppo heittää kassiin, jos vaikka lääkärit vahingossa erehtyisivät minut hoitoon ottamaan. Palmikkotunika saa ehkä odottaa toipumisaikaani...