Talo paikallaan

Kyllä täytyy sanoa, että miten rankkaa onkaan oikea remontti, kun nukkekotiremonttikin käy voimille! Mutta nyt aletaan talon suhteen olla voiton puolella. Vielä mietin (Samikin sitä pohtii) millä ullakon lattian saisi olemaan kupruilematta...

Olen nyt vetänyt nukkekodin ulkoseiniin kaksi pikkupurkillista Perinnemaalia, ja se saa riittää. Kuultaa se hernekeitto vieläkin läpi, mutta ei enää niin pahasti. Katto on tähän asti ollut laittamatta, kun en ole tiennyt miten sitä laittaa - toinen kattolevy on kuprullaan ja väri on kirkas vihreä, kuten tässä ennen-kuvassa näkyy.


Sitten hoksasin kuukkeloida hakusanoilla dollhouse prints roof, ja johan löytyi tiilikatto! Ensin liimasimme Samin kanssa (kyllä, Sami on ollut auttamassa remonttihommissa) pari pahvinpalaa pahimpaan notkokohtaan. Sitten tulostin tiilikattoa kaikille neljälle jäljellä olevalle valokuvapaperille ja vielä kahdelle tavalliselle paperille.

Leikkelin tavalliset tulostuspaperit sopiviksi palasiksi ja reunustimme niillä ensin katon reunat sekä "kurkihirren" kohdan. Sitten lopuksi liimattiin valokuvapaperitulosteet keskikattoon ja koko komeus siveltiin paksulti decoupage-lakalla.


Notkon kohdalla näkyy tuo paikkaus, ja räystäätkään eivät takaa ota ihan yhteen... Mutta "on tuo nyt 100 % parempi kuin se entinen", sanoi Sami.

Tässä vielä talo nykyisessä komeudessaan.


Tämän jälkeen rohkaisin hurjan luontoni ja tapetoin eteisen/kylpyhuoneen. Olin tulostanut kaakelikuviota valmiiksi valokuvapaperin kiiltävälle puolelle, eteisosaan tuli tapettia. Mitenkään hirmuisen nätisti tuo ei paikalleen asettunut, mutta kelvannee. Katto jäi maalaamatta, hups...

Kuten näkyy, koloon mahtuu kylpyamme ja pönttö. Käsienpesukaappi olisi mahtunut, mutta sen ohi ei olisi mahtunut enää kulkemaan. Täytyy katsoa josko jostakin löytyisi sellainen pikkuriikkinen allas, joka tuohon sopisi.

Kuten näkyy, pönttö vesisäiliöineen mahtuu yhtäkkiä sisään. Sepäs johtuu siitä, että Kaisa otti sivuleikkurit ja naps sanoi vesijohto katketessaan. :) Pöntön ja vesisäiliön välisestä tikusta nipsaisin viisi senttiä. Tässä köyhä sukulainen esittelee huomattavasti parempisuhteista pönttöä - ensimmäisessä versiossa hän ei yltänyt lähellekään huuhteluketjua. Säiliötä kiinnittäessäni muuten kokeilin ensimmäisen kerran liimapistooliani. On kova peli!


Olen nostanut nukkekodin takaisin mökin jääkaapin päälle, ja siinä se saa olla, kun sitä sisustan. Tämän verran huonekaluja tuli nyt FinnAimosta - tilasin useimmat maalaamattomina, jolloin säästin jonkin verran. FinnAimo myy myös 1:24 huonekaluja, minun talooni kai sopisivat jotkin siltä väliltä - mutta näillä mennään.


Maalia ovat jo saaneet pintaansa keittiön astiakaappi sekä puulaatikoksi ostamani lelulaatikko. Huom. näissä maalaamattomissa huonekaluissa ovien ja laatikoiden nupit tulivat irrallisina, joten ne saa laittaa paikalleen vasta maalaamisen jälkeen! Maalina monta vuotta sitten ostettu akryylimaali.



Talossa on jo muutamia asukkaita, vaikka se onkin vielä kalustukseltaan kovin puutteellinen. Haluan pukea nuket edes viitteellisesti 1900-luvun alun asuihin - aivan oikeanlaisia on näin pienessä mittakaavassa mahdoton ommella. Koska köyhällä sukulaisella ei ole kuitenkaan varaa kunnon räätäliin, hän sai olla koekaniini. Paita vanhaa lakanakangasta, housut ja solmuke flanellipaidan helmaa.

Huomatkaa köyhän sukulaisen vaatimaton ullakkokamari - mutta hän on kiitollinen siitäkin. Onhan siellä takka, vuode, nojatuoli ja pöytä opiskelua varten. Kalusteet ovat todella vanhoja ja eriparisia jäänteitä entisestä nukkekodistani, paitsi vuode, jonka tarinaa tulee tuolla alempana.


Perheen isä ja vanhempi lapsi saapuivat Huuto.Netistä luokseni alkuviikosta. Pikkutyttönä olisin varmaan ihastunut tytön hippihousuihin...

...mutta nyt hän joutui niistä luopumaan. Mekko on valmisverhoa, essu verhon reunasta purettua pitsiä. Luulin joutuvani näpertämään olkaimet jostakin, mutta tytön kädethän mahtuivatkin pitsin aukoista!

Perheen pikkuveli on minun oma vanha pikkunukkeni, jonka säästymisestä olen iloinen todettuani, miten vaikea on löytää tavallisiakaan Ari-nukkeja, saati erikoiskokoista. Hänestä ei ole ennen-kuvaa, mutta todettakoon, että puku muistutti Kivisiä ja Sorasia - olin joskus vain leikannut kankaapalaan kädenreiät ja sitonut koko hoidon toisella kangassuikaleella.

Nyt pikkupoika pasteeraa merimiespuvussa. Kangas on oman housupukuni lahjetta, minähän joudun aina leikkaamaan vähintään 15 cm housujen lahkeista pois. Kamalaa purkautuvaa kangasta, saa nähdä, kauanko villin pojan leikeissä kestää! :)


Ylemmässä kuvassa näkyy myös varoittava esimerkki siitä, miten kaikki pitäisi mitata ennen tilausta. Kuvittelin puulaatikon hyvin sopivan tuohon ovipieleen, mutta se onneton tunkee talon ulkopuolelle... :( Pesukoolin olen taitellut tuikkukiposta.

Alakuvassa vielä sisarukset leikkimässä kissanpennun kanssa ja ihmettelemässä keittiön uusia kalusteita. Toivottavasti keittäjätär ei ole jättänyt lieteen tulta, ettei tule vahinkoja...

Seuraavaksi alan maalata lastenkamarin kalusteita. Siellä vallitsee vielä täysi muuton jälkeinen kaaos, leluja ja opetustauluja pitkin lattioita... Sängyn tarkoitin kotiopettajattarelle, sen alta tulee toinen vuode jossa suunnittelin pikkupojan nukkuvan, ja tyttö nukkuisi sitten toisessa sängyssä. Mutta kovasti on huone nyt ahtaan näköinen, pitää miettiä... Vuoteen alta tulevan laatikkosängyn laitoinkin jo köyhän sukulaisen vinttikamariin.


Perheen äiti on vasta tulossa postitse Huuto.Netistä, joten ompelen hänelle ja isälle vaatteet myöhemmin. Kyllä näitä naispuolisia nukkeja pukisikin, mutta ne miesten housut... Onneksi vielä löytymättömät palvelijattaretkin käyttävät pitkiä hameita. :)