Koti alkaa kalustua

Tänään minun piti töiden jälkeen mennä asioille. Olisin voinut oikaista suoraan kirkonpihan halki keskustaan, mutta tein koukkauksen kotipihan ja postilaatikon kautta. Arvasin oikein, kaksi pakettikorttia, joilla sain postista nämä...


Tässä vielä tarkempi kuva tuosta astiastosta. Olin nettikaupassa kahden vaiheilla, otanko pienemmän astiaston tai kattiloita - mutta päätin sitten, että kunnon kahvi- ja ruokaserviisi puolustaa aina paikkaansa. (Kummiserkulle terveisiä, on se astiageeni olemassa - jopa nukkekodissa...)

Vielä en uskaltanut edes avata tuota varsinaista pakkausta, kun ei tuvassa ole edes kaappeja joihin niitä laittaa, joten ihaillaan toistaiseksi näin muovin läpi.


Mutta mitä muuta niissä paketeissa oli? Jotakin, jolla sain keittiön näyttämään tältä...


Sivustavedettävästä puusohvasta olisi pitänyt ottaa parempi kuva. Siinä on kaksi patjaa ja se on todella sivustavedettävä! Sängyn saa omakseen se nukketyttö, joka aikanaan päätyy tähän kotiin palvelijattareksi. (Perheen rouvassa on aika paljon hienostelijaa, talossa tulee olemaan sekä palvelijatar että kotiopettajatar, vaikkei näille ole antaa edes omaa kamaria. :) Sänky on samasta kaupasta kuin astiasto.


Tuo puuliesi on ihana! Jos katsotte tarkasti, näette avoimessa uuninsuussa peltejä. Ja tietysti suomalaiskansalliseen tapaan ensimmäiseksi piti saada kahvipannu hellalle porisemaan. Kahvimylly on kunniapaikalla nurkkakaapissa ylemmässä kuvassa. Maton lattialle on muuten kutonut äitini joskus silloin kauan sitten...

Keittiötarvikkeetkin lisääntyivät. Alakuvan puisessa korissa olevat kaulimet ym. ovat alunperin olleet Tiimarin jääkaappimagneetti. Ostin sen jo aikoja sitten, sillä olen haaveillut nukkekodista pitkään. Irrotin magneetin ja sittemmin myös nuo välineet liimauksistaan.

Kuparinväriset kauhat tulivat tänään. Tuo pitkä tanko on tarkoitettu kiinnitettäväksi seinään, jotta kauhat voidaan ripustaa siihen. Vielä en kuitenkaan ole niin varma tangon sijainnista, etten viitsinyt liimata sitä uuteen tapettiin.


Keittiö on siis ruokakaappia vaille valmis. Muita huoneita varustin sen verran, että tilasin yläkerran oikeanpuoleiseen huoneeseen kiinalaiskuvioisen sermin. Sen taakse tulee perheen vanhempien makuutila, etupuolelle kirjasto-työhuone.


Sermissä on kuva molemmin puolin.


Toisen sermin tilasin eteistä ajatellen. Jos Suuren Suomalaisen Kirjakerhon alesta tilaamani kylpyhuoneen kalusto vie sen verran vähän tilaa, että eteistä jää vielä jäljelle, sermin tehtävä on suojata häveliäästi paikkaa, jossa kuninkaatkin käyvät yksin. Tosin se paikka on varsin pimeä, ja eilen Vaiskain kyläreissulla seinää koputellessamme totesimme, ettei siihen ikkunaa ihan hevin synny...


Hella, kahvipannu ja -mylly, uunipellit, kauhat ja sermit ovat kaikki täältä.

Seuraavaksi alan sisustaa lastenkamaria. Pikkumyyltä sain vinkin tästä nettikaupasta, joka myy hyvin kohtuullisella hinnalla sekä maalattuja että käsittelemättömiä nukkekodin huonekaluja. Jälkimmäisissä säästää jonkin verran, ja ne voi maalata haluamikseen - akryylivärejä minulla on valmiina. Nyt uskallan tehdä sinne tilauksen, kun olen nähnyt, että nuo standardin 1:12 mukaan tehdyt huonekalut eivät ole minun talossani mielipuolisen isoja. Tosin tässä talossa on sama ongelma kuin oikeissakin taloissa: liikaa ei saa innostua, sillä huoneisiin ei mahdu ns. määräänsä enempää!

Nukkeja olen miettinyt. Nettikauppojen upeat, valmiiksi Viktorian ja Edwardin ajan asuihin puetut nuket kun ovat toivottomasti liian isoja - pisimpien rouvien (17 cm) pää hipoisi kattoa, ja lyhyimmätkin (13 cm) vaikuttaisivat vähän kolhoilta.

Minulla oli aikanaan tässä nukkekodissa niitä kumisia pikkunukkeja, joille oli vartaloon maalattu tukka ja kengät mutta kangasvaatteet. Eräänä jouluna sain jopa perheen, joten kotiin tuli isä ja äitikin. Nämäkin nuket menivät aikanaan lelukeräykseen, kun jotenkin kuvittelin aloittavani nukkekotiharrastuksen jostakin valtavan upeasta ja kalliista enkä tajunnut, että voisin jatkaa siitä mihin teini-iän tullessa jäin.

Netissä surffaamalla löysin tiedon siitä, että kyseiset nuket olivat saksalaisen Ari-tehtaan valmistamia. Aikuisten pituus on 11 cm ja lasten noin 8 cm, joten ne tosiaan kävisivät tänne hyvin. Kyseisiä nukkeja asuu ihanassa Nukketalo Väinölässäkin. Huudosta sitten löysin nukkeja niin, että nyt minulle on tulossa taas perhe - sen pienin jäsen, ihan pikkuriikkinen Ari-nukke, löytyi siitä omasta roinapussistani, jonka sisältö oli jäänyt laittamatta keräykseen. Tarvitsisin enää kaksi naisnukkea palvelusväeksi. Edit. Jaha, joku innokas meni sitten korottamaan äitinuken hinnan minun 7,5 eurostani 16 euroon... Eli äidin paikkakin on vielä auki.

Tämä harrastus vie kyllä mennessään. Onneksi kaikkea ei tarvitse ostaa, vaan paljon voi tehdä itse. Haaveilen jonkinlaisista ristikoista ikkunoihin, ja muistin, että meillähän on puisia grillitikkuja - saas nähdä, syntyykö niistä jotain... (Ainakin huvittavia tilanteita, joista kerrotaan Tuumooksissa.)