Sokea kana löysi jyvän

Flunssa oli pitkä ja sitkeä, mutta vihdoin elämä tuntuu voittavan. Pahinta oli kaikenkattava väsymys, jonka iskiessä jaksoin hätinä maata. Jos olisi olemassa jotakin vielä lepuuttavampaa kuin makaaminen, olisin tehnyt sitä.

Vielä perjantaina sain väsykohtauksen (kuluneen viikon olen sentään ollut töissä), mutta tänään sain jo todeta Samille, että flunssassa on yksi hyvä puoli: kun se on ohi, ihminen pursuu energiaa tekemättömiä töitä kohtaan.

Valittelin tuolla Tuumooksien puolella, että Suomessa on nykyään vain kolme vuodenaikaa. Kevät on hävinnyt kokonaan, kun pakkasasteista hypätään nykyisin suoraan pariinkymmeneen lämpöasteeseen. Katkerasti koin tämän eilen. Rakas Sylvini, jossa en vielä viikko sitten tarjennut (kävi niin kylmä viima että piti vaihtaa nahkatakkiin), oli nyt sietämättömän kuuma, vaikka alla oli vain ohut kesäpaita! Ei auta kuin toivoa, että voisin käyttää sitä edes syksyllä...

Tarve on siis kesätakille. Ostin kyllä kesätakin viime keväänä - sanoinkuvaamattoman ruman sellaisen. Taisi käydä kuten nyt, että kesä pääsi yllättämään ja minun piti vain äkkiä löytää Anttilasta jotakin ja vielä apurahailijan budjettiin sopivalla hinnalla. Yhtään ei innosta sen takin päälle laittaminen, jääköön retkeilyvarusteeksi.

Nyt olenkin suunnitellut tekeväni kesätakin itse. Muistanette tämän japanilaisaiheisen kankaan, jota tilasin talvella Elloksen alesta noin neljä metriä puoli-ilmaiseksi ja josta jo on syntynyt liivi.

Olen katsellut pitkin kevättä sopivia takinkaavoja, ja vihdoin huhtikuun Suuressa Käsityölehdessä oli sellainen, joka miellytti silmää. Konstailematon, vähän A-linjainen, ei mitään muoto-ompeleita jotka minulla tulisivat kuitenkin väärään paikkaan, taskullinen ja tekstin mukaan niin helppo, että sen osaa tehdä, vaikkei olisi aiemmin takkia ommellut. (Minä olen yrittänyt - mutta se takinalku lensi muutossa kirpputorikuormaan siltä varalta että joku taitavampi sen korjaisi haltuunsa.)

Sitten tuli tauti väliin, ja ajattelin, että ehtiihän tuon takin, kun ei sitä tänä kesänä taida kuitenkaan tarvita, lunta tulee juhannuksenakin... Kunnes luin säätiedotuksia. Hups. Voi olla, että tässä pärjää kohta kokonaan ilman takkia, mutta ehkä se kannattaisi kuitenkin varalta tehdä!

Perjantaina suunnittelin kaavojen piirtämistä, mutta väsy tuli väliin. Eilen olimme koko päivän Lapualla, mutta kotiuduttuamme sain iltamyöhällä inspiraation. Kaava-arkki ja kaavapaperirulla esiin!

Näkee, etten ole hetkeen varsinkaan SK:n kaavoja piirrellyt.  Olin ihan varma, etten voisi löytää siitä sekasotkusta kaikkia osia - enkä vieläkään tiedä, piirsinkö oikeat taskunkaavat. Niin nysäiset ne olivat, että kankaan leikkausvaiheessa tein ne ns. vapaalla kädellä uusiksi. Mutta siitä olen kiitollinen, että talouskoulun jälkeisessä ompeluinnostuksessa 90-luvun alkupuolella ostin kokonaisen rullan kaavapaperia. Näiden kaavojen piirtäminen vanhaan malliin normaalin levyiselle voipaperille olisi ollut tuskaa!

Sen verran järkeä minulla oli, etten ruvennut kankaaseen yöllä koskemaan, vaan menin petiin. Mutta kun tänä iaamuna heräsin ihan itsekseni klo 7.30 kohtuullisen pirteänä, pomppasin ylös ja hain kankaan.

Tämä kangas oli kapeampaa kuin ohjeen mukainen, joten leikkaussuunnitelma meni uusiksi. Rauhoittavaa oli kuitenkin se, että kangasta oli yllin kyllin. Vielä takin jälkeenkin sitä jäi noin metri.

Minua hirvitti siihen asti kunnes sain kankaan leikattua ja samalla tulin vähän käsitykseen siitä, miten tämä systeemi toimi. Olin toki piirtänyt kaavan koossa 44, mutta kun lehden mukaan tämä oli XS-malli, olin melkein varma, että joutuisin työntämään ompeluprojektin komeroon odottamaan kun laihdutan (taas) 20 kiloa.

Vaan ei. Koko 44 on koko 44, mutta XS-mitoituksen ansiosta en näytä siltä kuin olisin kiskonut ylleni 80-luvun jääkiekkoilijan vaatteen. Takki mahtuu mutta istuu joka puolelta, ei mitään säilytystilaa hartioissa. Sitä en voi kaikista kaupan vaatteista todellakaan omalla kohdallani (142 cm ja painoa paljon) sanoa. Joten kannatti sittenkin nähdä tämä vaiva, vaikka välillä jo mietin, olisiko ollut järkevämpää hyödyntää eilen Seppälän kaikki -20 % -klubialennusta...

Jälleen kerran totesin, että joko minä olen erittäin tyhmä tai SK:n ohjeet ovat jotenkin monimutkaisia. Ymmärsin ompeluohjeen kutakuinkin puoliväliin asti eli kaulukseen, sen jälkeen tipahdin kuin entinen tyttö lyhyen matikan tunnilla. Ei siis muuta kuin oma rakas maalaisjärki avuksi.

Ja uskomatonta: takki onnistui. Se onnistui ilman että minä korotin ääntäni kertaakaan, ilman että ompelukone olisi takunnut, että olisin joutunut purkamaan (purin kaksi lyhyttä saumaa juuri siksi etten käsittänyt ohjetta ja päätin tehdä niin kuin hyvä olis eikä niin kuin isäntä sanoo)! Olen suorastaan järkyttynyt.

Tietenkään ompelujälki ei ole mitään diplomityötä, mutta toisaalta - ei  niissä ketjuliikkeiden tusinavaatteissakaan suorastaan räätälin kädenjälki näy. Toivon mukaan kanvaasi vain ei hapsutu hirveästi nurjalta, tässä olisin kaivannut saumuria.

Napinläpiä en osaa tehdä ompelukoneella, joten yksinkertaisesti leikkasin reiät, ompelin koneella suoraa ommelta niiden ympäri ja sitten harsin käsin vielä reunat. Ai niin, ja mitään tukikankaitahan minulla ei tietenkään ollut... Kuka sellaisia nyt jaksaisi laittaakaan! ;)

Pituudesta leikkasin lopulta pois noin 30 cm. Olisi pitänyt tietysti ottaa lyhyyteni huomioon jo kaavoja tehdessä, mutta jännitin työtä niin, etten uskaltanut ryhtyä muuttelemaan kaavoja. Melkein valmista vaatetta on helpompi lyhentää, varsinkin, kun kankaan selkeät kuviot auttoivat löytämään helposti oikean pituuden ("noiden tyttöjen alle tulee käänne"). Helman siis ihan vaan käänsin sopivasta kohdasta, etukappaleisiin ja hihoihin sentään leikkasin oikein sisävarat. Tikkaaminen oli hauskaa!

Jos jotakin vikaa etsisin, niin olisin voinut leikata etukaarrokkeet jostakin järjellisestä kohdasta. Takakaarrokkeen kohdalla ymmärsin sijoitella kaavan niin, että tytöt kurkkivat sauman yli, mutta edestä kuvio on vähän hassu. Ja olisihan nuo etu- ja takakappaleet muutenkin voinut sovittaa kuvion mukaan. Ja kaksi alempaa nappia olisi pitänyt laittaa ylemmäs, nyt takki aukeaa rintojen kohdalta joten täytynee ommella siihen neppi.

No jaa, kuten joskus neuletapaamisessa totesimme: muslimimaissa mattoihin ja muihin käsitöihin jätetään tahallaan virhe, koska vain Jumala on täydellinen.

Malli: Takki 1A Suuren Käsityölehden huhtikuun numerosta (04/09), koko 44
Kangas: Elloksen puoli-ilmaista alekanvaasia (kulutus ehkä jotain parisen metriä)
Napit: Fionan 10 sentin nappikorista
Kuvat otettu mielettömän tuulisessa säässä! :D

Eilen Lapuan-reissulla piipahdin pitkästä aikaa Fionassa. Mitähän se kertoo, että Jalasjärveltä käsin käyn Seinäjoella huomattavasti harvemmin kuin aikanaan Lapualta?  (Tämä kysymys oli Intsulle. :) KnitPicks- tai siis nykyään KnitPro-firma ystävällisesti korvasi minulla puikot ja kaapelin, jotka eivät kestäneet neulomistani vaan molemmista irtautui metalliosa. Lisäksi pengoin hurjasti tiskin nappikoria ja toin kotiin melkoisen saaliin - tästä ovat nuo takin kolme nappia jo poissa:

Iloista viikonalkua!