Vihervaaran Kaisa

-Nyt meillä on enää vähän matkaa jäljellä. Tuolla on Vihervaara.

-Voi ei, älkää sanoko! tyttö keskeytti henkeään pidättäen, tarttui hänen ojentuneeseen käsivarteensa ja sulki silmänsä ollakseen näkemättä mihin hän viittasi. -Antakaa minun arvata! Arvaan kyllä oikein.

Hän avasi jälleen silmänsä ja katseli ympärilleen. He olivat pienen kummun laella. Aurinko oli hetki sitten laskenut, mutta maisemaa valaisi vielä pehmeä kirkkaus. Lännessä kohosi tumma kirkontorni kellanpunaista taivasta vasten. Alapuolella levisi pieni laakso, ja toisella puolen näkyi pitkä, loiva harju, jonka rinne oli kirjavanaan somia maalaistaloja.

Tytön silmät harhailivat laaksosta harjulle etsivinä ja odottavina. Lopuksi ne pysähtyivät valkoiseen taloon. Se oli vasemmalla hyvän matkan päässä maantiestä keskellä kukkivia hedelmäpuita, jotka erottuivat himmeän valkeina hämärästä metsästä. Talon yläpuolella, pilvettömällä lounaistaivaalla, näkyi suuri tähti, joka loisti tietä viittoen ja lupaavana.

-Tuolla se on, sanoi tyttö osoittaen sormellaan.

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
Suom. Hilja Vesala

Malli: Tikrun Vihervaara
Lanka: Novita Mambo, 900 g (löysin vain 8 vyötettä, mutta mielestäni olen ostamassa tässä Vihervaaran Kaisa -kuvassa lankaa kilon ja sitä jäi vajaa kerä)
Puikot: 6,5 mm hihoissa ja 6 mm vartalossa, kun KnitPicksien vaihtopäistä ei löytynytkään välikokoja.
Muuta: Vetoketju on ommeltu käsin ja takkiparkaa höyrytetty tuskallisesti, mutta kupruilee se. No jaa, niin se varmaan olisi kupruillut Annankin jäljiltä! :)

Kysyin Samilta, pitäisikö minun mennä hoitoon, kun laskin neuloneeni tammikuun aikana neljä neuletakkia. Voi pojat, jos hamsterikuu olisi ollut nyt, olisin voittanut mennen tullen ja palatessa! Mutta asiaa on toki auttanut se, että neuleet olen tehnyt paksusta langasta, kuten tämän ihanaisen Vihervaaran.

Olen pitänyt tätä nyt töissä pari päivää ja tykkään. Tosin tuo vetoketju on rumasti, ja huppuun olisikin mahtunut vielä yksi palmikonkierto - mutta ne ovat pikkujuttuja. Sylviä oli jo pakko aloittaa eilen.

Ennen sitä sain valmiiksi Kevätpäiväntasausyllätyshuivin kolmannen vihjeen. Yritin suorastaan välttää blogeja niin kauan kuin sitä neuloin, etten näkisi kuviota valmiina - oli niin hauska seurata sen muodostumista.


Minulla alkoi juuri LOMA! (Tai siis olen maanantain ylityövapailla ja lopun viikkoa palkattomalla, mikä on pätkätyöläisen lomapolitiikan arkea, mutta saamme silti Samin kanssa yhteisen talviloman.) Suunniteltu risteily meni puihin, joten ollaan kotona vain. Vähän hirvittää, mitä nyt saan aikaan - meillä kun on lainassa Ihmemiehen kolmas tuotantokausi... ;)

Iloista viikonloppua jokaiselle!