sunnuntai 23. marraskuuta 2008

"Ei toista ole sellaista"

Aina välillä alan kuvitella, että osaan tehdä käsitöitä. Seuraan hienosti jopa ulkomaankielisiä ohjeita, nautin työn jäljestä ja saan kehuja.

Ja sitten aina välillä tipahdan maan pinnalle. Olen edelleen oikeasti se käsityöluokan hitain ja huonoin.

Tangled Yoke Cardigan on ollut haaveissa pitkään, itse asiassa sen takia halusinkin viime syksyn IK:n. Vähän tekeminen jännitti, kun en oikein tajunnut miten tuo palmikko syntyy ja miten ylipäänsä neulotaan raglan alhaalta ylöspäin.

Lähtiessäni viimeksi Helsinkiin koulutukseen otin vartalo-osan puikoille, koska sen tekemistä sanottiin tylsäksi. Ja olihan tuo tylsää, aivan sopivaa juna- ja hotellineulomista. Sovelsin ohjetta sen verran, että jätin kaikki vartalomuotoilut pois, koska olisin joutunut laskemaan niiden sijainnit kokonaan uusiksi 142-senttiselle vartalolleni - eikä minulla ole mitään vyötäröä... Muutenkin vähän sovelsin, tein resoria sen verran kuin itseä huvitti jne.


Hihat, nuo kammotuksen paikat, sen sijaan valmistuivat ihmeen helposti. Tosin varmaan ensi kerran eläissäni tein tasona jotain, minkä olisi voinut tehdä pyörönä - mutta halusin tehdä hihat yhtä aikaa, ja solmiutuvalla alpakalla ei taikalenkki sujunut. Neuloin siis ne tasona.

Ja sitten pitikin nikotella.

Hihojen ja vartalon yhdistäminen englanninkielisen ohjeen perusteella meni yli maisterin ymmärryksen. Se oli se kohta, jossa kysyin Samilta, noudatanko järjen vai lehden ääntä - ja noudatin järkeä. Miksi joku neuloisi raglanin näin vaikeasti, kun sen voi tehdä ylhäältä alaspäin? Voinko muokata Vihervaarasta oman version??


Ja niin tultiin palmikkoon. Voi autuutta. Yleensä neulon palmikkoja mielelläni, koska kaaviota ja neuletta vertaamalla on helppo nähdä, meneekö homma oikein.

Vaan ei nyt. En tajunnut koko aikana enkä tajua vieläkään, miten palmikkokaavio toimi. Vaikka minulla oli takuulla oikea silmukkamäärä lähtiäpäältä, niin palmikon aikana se täsmäsi ehkä parilla-kolmella rivillä - muuten silmukoita oli aina liikaa tai liian vähän. Minkäänlaista kuviota ei muodostunut, ei ainakaan sellaista, joka olisi edes etäisesti muistuttanut lehden kuvaa.

Mutta en purkanut. Halusin vain työstä eroon ja arvelin, ettei se purkamalla miksikään muuttuisi, kun en siis edelleenkään tajunnut palmikkokaaviosta mitään.

Kun olin päässyt kaulukseen asti ja minun piti taittaa kaitale ja kiinnittää se kauluksen reunaan kolmen puikon päättelyllä, laskin tarkasti silmukat. Mutta siitä huolimatta ne eivät täsmänneet lopussa ja kaulus veti kieroon - ilmeisesti olin laskenut keskellä kaulusta kaksi silmukkaa yhdeksi ja kuitenkin neuloessa poiminut ne erillään tms...

Joko tästä tai palmikon silmukkamäärätakuista johtuen napitus takin yläosassa vinnaa vasemmalle.

Lopulta pääsin ompelemaan Polinkasta tilaamiani nappeja - joista osan joutuin ompelemaan kolme kertaa, kun nappilista pullotti ja pönkötti. Raa'asti vain kuumaa höyryä sille... Siltikään kaapu ei istu, vaan nappien kohta vetää aivan kuin takki olisi liian pieni.

Viheliäinen neule. Vei kaiken uskon ja luottamuksen omiin kykyihini ja siihen, että osaisin ikinä enää neuloa mitään. (Aloitin tämän jälkeen sitä liiviä, mallia nro 2, syksyn Novitasta, enkä osaa edes neuloa sen puolipatenttia vai mitä se on - neulon kaksi riviä ja puran yhden. Näin sitä pidetään käretöön työn touhussa.)



Malli: Tangled Yoke Cardigan, IK syksy 2007, koko 42
Lanka:
Drops Alpaca, 350 g
Puikot: 4 mm
Muuta:
Kun viimein sain tämän kaamean luntun ylleni, Sami ilmoitti että hänestä se on kiva. Niin minustakin. Tykkään tästä, vaikka se kääntyy kieroon ja on täynnä virheitä eikä sitä takuulla kukaan edes tunnista Tangled Yokeksi. Mutta makuuhuoneemme seinällä on Herättäjä-Yhdistyksen kalenteri, ja erään kuun kuvassa ihmisillä oli yllään Siioninvirsi-T-paitoja. Niitä siteeraten Sami totesi: "Ei toista ole sellaista". Niinpä. Kenelläkään koko maailmassa ei ole sellaista Tangled Yokea kuin minulla... :D Töissä joku sanoi, että takistani - lähinnä sen väristä kai - tulee hyvälle mielelle. Paras saamani kohteliaisuus ikinä.

Kuvat otettiin eilen Vanhan Paukun joulumessuilla Lapualla käydessämme. Jostakin syystä ihmiset tuijottivat, kun keikistelin Alajoki-salin kuusen edustalla ja Sami näppäili kuvia. Eivätkö ne lue blogeja tai jotain?? :D

Loppuun positiivisuutta ja kiitokset punaselle, joka muisti Sukkasadon emoa... Sievin ikinä näkemäni minisukka rintapieleen laitettavaksi!


Posted by Picasa

15 kommenttia:

  1. Täällä on aina hauska käydä lukemassa kirjoituksiasi, positiviinen asenne tarttuu ja keltaisista neuleistasi tulee kyllä hyvälle tuulelle!
    :-D Anlee

    VastaaPoista
  2. Kuule. Lyhyesti sanoen, se on HIENO! Sen kuin vain nautit ihanasta väristä ja kaikesta muustakin.

    VastaaPoista
  3. On se kiva!

    Yhdessä Siioninvirsipaidassa sanotaan "nyt ihmettelen tässä". Olisit varmaan tarvinnut sellaisen neulomisvaiheessa. ;)

    VastaaPoista
  4. Ehkä minulla on huono näkö tai kuvat ovat vaan pieniä ja epäselviä ;-), mutta takki näyttää ihan hienolta!

    VastaaPoista
  5. Kuule,höpö,höpö,että takissa olisi jotain vikaa. Se on kaunis! Sitäpaitsi ei itse tehty saa olla kuin tehtaan takki,vaan käden jälki saa ja pitää näkyä! Oli kiva kun näimme mssuilla toisemme :)

    VastaaPoista
  6. Täälläkin vanha täti ihmettelee, että mitä, mitä!
    Niin kaunis takki on Kaisalla yllä!
    En tarkkaan luettuanikaan löytänyt valituksen aihetta...

    VastaaPoista
  7. Englannin kielen experttinä lohdutan sanomalla, että tangled= sekaisin tai sotkuun mennyt. Ohjeen palmikon kuuluukin siis mennä luovan prosessin kautta. (sitäpaitsi en kyllä usko etteikö kuviosi muistuttaisi mallia) Väri on aivan ihanan piristävä mikä tärkeintä, pidät valmiista takista itse! Neuloin TYCn eikä se istunut päälle sitten millään, joten eipä sille ikinä tullut plajon käyttöä. Eli silloin ei ole kuvoilla väliä...

    VastaaPoista
  8. Aivan ihanan aurinkoisen ja pehmoisen näköinen takki. Ensimmäisen kuvan nähtyäni ajattelin että Vau! Se on taideneulottu ja aivan uniikki!

    VastaaPoista
  9. Musta toi on hieno.

    Kävin lukemassa läjän sun päivityksiä (työt haittaa blogielämää niin pahasti että oon kohta yks niistä tyypeistä joka tuijottaa ihmeissään kun jotain kuvataan ;)), ja toi Posti-Itella hässäkkä, tai jonkun kommentti siitä, pisti silmään.

    Luin juuri työpaikan seinältä että totta tosiaan, Itella on taho joka tarjoaa palveluita yrityksille, tavallisille kuluttajille Posti on edelleen Posti. No, tämän tiesinkin kun itse olen tuossa Itella-osiossa töissä ja meillä ei tarjota mitään postaalisia palveluita.

    Alko kuitenkin askarruttamaan että miksi, oi miksi, niissä sun lapuiss on lukenut joka paikassa Itella. Selvisi, että se johtuu siitä että vaikka Posti ja Itella on eri asioita, niin Postilla ei ole enää omaa logoa. (joo, siis näin hyvin mäkin tiijän työpaikkani asiat että jouduin lukee ton logo-tiedon seinältä =D).

    Joka päivä oppii jotain uutta ;).

    VastaaPoista
  10. no mutta, hieno se on joka tapauksessa, oli sitten ohjeenmukainen tai ei. minen ainakaan edes tiedä millainen tuon kuvion pitäisi olla niin että täydestä menis kyllä muhun ainakin. :)

    VastaaPoista
  11. Minustakin tuo näyttää tosi kauniilta neuleelta! Aivan ihana väri ja palmikko on tyylikäs.

    VastaaPoista
  12. Munkin mielestä tuo on aivan kerrassaan tosi upea!! Ja väri sitten on ihan paras, parempaa ei vois olla:)

    VastaaPoista
  13. Kyllä on ihanan aurinkoinen ja kaunis neule :)

    VastaaPoista
  14. Mutta takkihan on ihana! En mie nyt ymmärtänyt, mikä siinä oli vialla :)

    VastaaPoista