Siellä oli tänään perinnepäivä, ja upea olikin. Uskomaton määrä kädentaitajia oli saatu paikalle. Jalasjärven museohan on yksi Suomen suurimpia, ja valtavalle alueelle oli hajaantunut tekijöitä vähän joka puolelle. Onneksi myös yleisöä!
Minä olin paikalla siksi, että saisin kunnan kuvapankkiin myös sellaisia kuvia, joissa on ihmisiä. Valitettavasti vain otin kuvat kunnan kameralla - järkkäri, jota en osaa käyttää. Vaikka muka tarkensin, ei kuvissa siltä näytä. :(
Mutta tästä huolimatta olin siis unohtua museolle auringonpaisteeseen kokonaan. Neulakinnastekniikka kolahti.
En väitä että olisin oppinut mitään vaikka minulle alusta asti näytettiin miten rasa alkaa syntyä - mutta kiinnostus heräsi kyllä! Minulle saa tarjota siis ylimääräistä kinnasneulaa! Tai tietysti voisin hiippailla katajikkoon puukon kanssa...
Myös nyplääjä oli paikalla. Sekin kolahti, kun ensimmäisen kerran tajusin, että siinä tehdään pitsiä pohjakuvion mukaan. Olenkin ihmetellyt... :) Saa nähdä, tohtisiko sitä kokeilla vaikka kansalaisopistossa.
Lisäksi paikalla oli mm. kehrääjä, karstaaja, seppä, tiilentekijä, huovuttaja, nauhanpunoja, kalligrafian taitaja... sekä paloauto. Studebaker vm 1932.
Hienoja kuvia sieltä museolta!Näyttää mielenkiintoiselta! Juu,näyttää myös siltä,että sinne uuteen kotipitäjäänsä se Kaisa on niin,niin kotiutunut. On,on se hyvä asia,mutta kun ei me nähdä enää ollenkaan! Mä en ensviikolla pääse neuletapaamiseenkaan,kun ollaan reissussa! Sitäpaitsi,sinne on orpo yksin ajella. Kyllä se näin vielä kesällä menettelee,mutta kun talvi tulee,niin mistähän mä löytäisin uuden kyytikaverin!
VastaaPoistaJokainen, joka osaa laskea neljään ja seurata viivaa, oppii nypläämään, sanoo nypläyksen "openi"! Me "oppilaat" hiukan hymähdimme muutaman vuoden kokemuksella; me osaamme jo soveltaakin.
VastaaPoistaJa tietenkin tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä nypläystyö etenee hyvin hitaasti.
Omenapuinen kinnasneula annetaan hyvään kotiin tarpeettomana. Saat jos haluat.
VastaaPoista