Sisukas virolainen - An Estonian With Guts

Tämän postauksen yhteydessä minun piti esitellä teille upeita kuvia huivista, jonka aaltomaisesti vaihtelevat siniset värit heijastuvat upeina kimaltelevaa hankea vasten...

I had planned that I fulfil this post with marvellous photos of a scarf, its dark and pale blue waves glimmering against the new, white snow...

Just joo. Saa nauraa. Paikallislehti uutisoi tänään, että lumipeite on "keskimääräistä ohuempi". Epäilemättä, kun maa on rapakolla!

Yeah. License to laugh. Our local newspaper today told us that the amount of snow is "smaller than average". No doubt of it, because there is no snow but mud!

Niin että laitan joskus niitä parempia kuvia. Siihen asti saatte tyytyä tähän tyypillisen pingotuskuvaan. Mallin kuitenkin tunnistanette: Annen iki-ihana Revontuli-huivi. Kyllästynköhän siihen koskaan? Tämä oli kolmas, jonka tein. (Tosin vain yksi niistä on itselle, tämäkin menee äidille syntymäpäivälahjaksi - jos lähipiiri lukee tänä niin hys hys!) Tuntuu, että se monisatasilmukkainen lopetuskerroskin sujui yhä vain nopeammin.

So I show you the beautiful pictures somehow. Until that you may just watch this typical stretching photo. But I believe you recognize the pattern: Anne's wonderful Revontuli (Northern Lights) scarf. Will I ever get bored of that? This was the 3rd one I've made. (Though only one is for me, this is a birthday present for my Mom on early February.) I felt as if even the last row with hundreds of stitches had passed even faster.

Ongelmia syntyikin toisaalla. Tuo sininen vironvilla on niitä Annelta diilaamiani, ja jo sitä pussista ottaessani mietin, mahtaako voimakas sininen värjätä. Värjäsihän se. Jopa kuivana. Yritin kuvata käsiäni neulomissession jälkeen, mutta en onnistunut. Joka tapauksessa näytin siltä, kuin olisin perannut sangollisen mustikoita. Tätä huivia ei voinut neuloa yhtä kerrosta kun oli sellainen rako - kun kädet piti joka tapauksessa neulomisen jälkeen pestä, oli pakko neuloa heti enemmän! Ehkä tämä valmistuikin siksi niin nopeasti, vajaassa viikossa.

But I had a lot of problems elsewhere. I've bought that blue Estonian wool from Anne herself, and when I took it from the plastic bag I wondered if the strong blue colour would dye. And yes, it did. Even when it was dry. I tried to photo my hands after a knitting moment, but couldn't manage. Anyhow, my hands looked like I had cleaned a pail of blackberries. I couldn't knit a row of this scarf when I had a quarter of hour free - I had to knit a longer time, because I had to wash my hands anyhow! Maybe that's why I finished this so quickly, it took less than a week.

Olin lähdössä viime viikonlopuksi Samin luo ja halusin huivin pingottumaan siksi aikaa (asuntoni on liian pieni, jotta siellä voisi asua ja pingottaa yhtä aikaa). Torstai-iltana laitoin sen likoamaan huuhteluaineveteen. Kun vähän ajan perästä kurkistin, vesi oli aivan sinistä.

I was leaving for my fiancee for weekend and wanted to leave the scarf to stretch during that time (I had a too small apartment for living there and stretching knittings). On Thursday evening I put it to a water pail with rinse. When I peeped it after a while, the water was blue.

Vaihdoin uuden huuhteluaineveden. Vähän ajan perästä sekin oli sinistä.

I changed the water and put new rinse. After a while it was blue too.

Vielä kahdessa puhtaassa vedessä huivia liotin. Mutta kun neljäskin vesi muuttui siniseksi, heitin koko työn pyykkikoneeseen ja kytkin villapesuohjelmalle. Mokoma sisukas virolainen, etköhän nyt anna periksi!

After that I soaked the scarf twice in clean water. But when even the fourth water turned blue, I threw the project to my washing machine and chose the wool program. That Estonian really had guts, but wouldn't it give up now!

Hampaat löivät loukkua kun avasin koneen luukun - lanka oli muutenkin ollut hyvin epätasaista, paikoitellen erittäin ohutta, ja pelkäsin että jokin silmukka olisi katkennut ja koko työ mennyt hukkaan. Vaan ei onneksi, kun en ollut käyttänyt linkousta. Huivi oli ehjä, tuntui käteen miellyttävältä (ainakaan irtoväriä ei enää pitäisi lähteä) ja pingottui viikonlopun aikana oikein sieväksi.

My teeth were clackering when I opened the shutter - the yarn was unbelievable thin in some places, and I was afraid that a stitch had been snapped and the whole project ruined. But luckily not, when I had not slinged it. The scarf was ok, felt smooth (at least not dying my hands) and turned to be very nice after the weekend's stretching.

Niin että odottakaa vain kärsivällisesti niitä hyviä kuvia!

So please patiently wait for these beautiful photos!

Puikot: 5 mm/100 cm pitsi-Addit (nam!)
Lanka: n. 200 grammaa vironvillaa
Needles: 5 mm/100 cm lace Addis (yammi!)
Yarn: about 200 g of Estonian wool