Ihan oma Sophie

Viime syksyn käsityömessuilta tarttui mukaan liukuvärjättyä paksua punaista villalankaa sekä okrankeltaista Johanneksen pellavillavaa. Edellisestä tein huivin ja jälkimmäisestä faaraoponchon ja molemmat purin - huivista tuli liian pieni ja poncho jäi käyttämättä.

Langat ovat kummitelleet tuolla marinadikorissa, kunnes päätin lopulta käyttää ne johonkin järkevään. Lisäsin mukaan vielä kevään SNYltäni Heiniltä saadun punakirjavan hahtuvan jämän sekä joukon uutta vihreää hahtuvaa.

Ja tuloksena oli Ziinan suomentaman ohjeen mukainen Sophie. Tällä ohjeellahan tein talvella myös Turmalin-laukkuni, joskin lankaa oli tuolloin niin naftisti että kassi jäi matalammaksi. Tähän tuli kuitenkin ohjeen mukainen määrä kerroksia, sivuissa on silmukoita kaksi enemmän kuin ohjeessa.



Tein vielä sisälle hahtuvasta pienen kännykkä/avaintaskun.


Jännitin kovasti, miten äijän... eiku siis Sophien käy. En nimittäin tiennyt, miten tuo pellavillava huopuu. Lopputulos oli mukava: alaosa on huopunut täysin, yläosa pellavillavoineen pikkuisen. Koko ei paljon kutistunut, mikä on mukava juttu. Sophieeni mahtuu tarvittaessa vaikka kansio tai muuta isompaa tarpeellista. I-cordilla tehnyt hihnat ovat mukavat.


Tätä tehdessäni huomasin monen muunkin taas siirtyneen syksyn myötä huovutuksen pariin. Minunkin olisi tarkoitus hyökätä Fritids-varastoideni kimppuun ja tuottaa liukuhihnalta muutamat tossut - oma osuus Sukkasadossa kun uhkaa jäädä kovin pieneksi!