Kyllä messuilla on mukavaa...

AAHH... Hyödynsin sitten iltapäivällä sisällä olevia ylityötunteja ja liukenin kahden maissa työpaikan naapuriin Areenaan käsityömessuille. MMMMMM.... :D

Poislähtiessä tuntui kuin olisi pitänyt puolitoista tuntia sielua pumpulissa. Kummitädilläni on tapana sanoa, että kun silmä lepää, niin sydän lepää. Miten paljon kaikkea kaunista maailmassa onkaan! Ja oikeastaan olin iloinen siitä, että sain kiertää messuilla yksin: pysähtyä vain silloin kun itse halusin ja ohittaa kaiken mikä ei minua kiinnostanut.

Onneksi minulla on tällä hetkellä päällä niin hillitön itse tekemisen innostus, että ohitin valmiit käsityöt ja askartelut ihaillen mutta ilman kiusausta ostamiseen. Lukuunottamatta upeita, upeita pellavakankaisia vaatteita - voi jos olisin rikas, voi...

Mutta olin päättänyt, että vähät rahani käyttäisin lankoihin ja muihin materiaaleihin, en mihinkään sellaiseen mitä en voisi itse tehdä. Aluksi olinkin melkein pettynyt, kun myynnissä oli niin paljon valmista: valmiita ponchoja ja muita. Ideoita kyllä pihistin sieltä sun täältä. Kotona on jo vanha varasto villaa, huovutusneula, helmiä...

Onneksi lopulta löytyi niitä lankamyyjiäkin. Juuri kun olin ottanut tämän kuvan Taito EP:n osastosta, kuulutettiin ettei messuosastoja saa kuvata ilman lupaa. Olen siis rikollinen...

Mutta olkoon puolustukseni se, että tarkoitan kovasti mainostaa! :) Katsokaa nyt tuota hyllyllistä Kitten Mohaireja... Ja tuota rosee-huivia! Arvatkaa, ostinko rosee-työvälineen (sen pyöreän jossa on tappeja ja johon lankaa pujotellaan) ja kolme kerää Kitteniä.

Seuraavaan kuvaan sitten pyysin luvan - oli tuttu myyjä, Miira Isonkyrön Villavintistä. Miiralta löytyi numero 10 virkkuukoukkukin.

Lankaa ja tykötarpeita en kuitenkaan voi itse tehdä! Onneksi... Sorruin aika tehokkaasti, kuten saaliskuvasta näkyy:

Olen erittäin kärsimätön käsityöntekijä, ja siksi olen ihastunut näihin paksuihin lankoihin. Punaruskeakirjava on 100 % suomenlampaan villaa, tuo okrankeltainen taas muistaakseni pellava-villa-sekoitetta. Joka tapauksessa maakunnassa valmistettuja ja värjättyjä.

Noilla vaaleanvioleteilla Kitten Mohaireilla en uskalla ihan ensimmäistä ruusupitsiäni yrittää, joku jäännöslanka saa olla harjoituskappale. Nyt olen Samin luona, niin että rosee-harjoitukset jäävät ensi viikkoon ja kotiin.

Ja kröhöm, Tatsin ja Anskun houkuttelevat kuvat ovat selvästi tepsineet: viimeisillä rahoillani (siltä se tuntui kun päivän saldoa laskin... :) ostin 3D-kirjan ja tarroja. Jos tästä syntyisi muutama joulukortti tahi muu sievä kapine ilahduttamaan lähimmäisiä...

Ooh, oli ihana puolitoistatuntinen! Päästyäni Samin luo olisin halunnut hyökätä kokeilemaan yhtä aikaa kaikkia niin lankoja kuin korttejakin... Otin sensijaan järjen (tai paremminkin puikot) käteen ja jatkoin joululahjaponchojen parissa. Ettei käy niin, että jouluaattona minulla on tusina keskeneräistä työtä eikä yhtään valmista lahjaa...

Tähän postaukseen vanhassa Kerällä-blogissa jätetyt kommentit löydät täältä. Uudet kommentit tervetulleita!