Minä inhoan. Tai tietenkin nautin niillä neulomisesta, sehän on tajuttoman helppoa kun ei tarvitse vaihtaa puikolta toiselle tai kääntää työtä, ja reissuunkin pakatessa pyöröiltä eivät silmukat putoile...
...mutta sanoisin mielelläni kuin veli pikkuisena sokerintahmaisesta munkkipossusta: "Mä söisin kun joku pitääs" - "Mä neuloosin kun joku aloottaas."
Kerran teininä hurjalla innolla aloin neuloa kirjavasta puuvillalangasta puseroa pyöröpuikoilla. Hyvin meni noin 15 cm matkan kunnes todettiin, että olin neulonut koko ajan kieroon. Eli olin vain kääntänyt silmukoita oikein päin katsomatta, ovatko ne koko puikon ajan samoin päin... Seurauksena äiti leikkasi puseronteelmeksen halki ja ompeli sen suorana yhteen, mutta jostakin syystä jäi pusero tekemättä loppuun... :D
Tätä muistelin eilen kun aloin tehdä pyöröpuikoilla juhlatoppia. Tarkastin varmaan sata kertaa, ettei neule varmasti ole kierossa... Minkä tähden pyöröpuikkojen pitää olla niin monella kiemuralla, että kieroilua on tajuttoman vaikea huomata??
Pyöröpuikkoihin päädyin saatuani valmiiksi sen kirpputorin kimallemohairista virkkaamani boleron - laitan tänne kuvia kun saan kunnollisia, mutta vaatteen pitää melkeinpä olla päälläni että se joltakin näyttää, ja hovivalokuvaaja Sami on 60 km päässä. Viikonloppuna kyllä sitten otetaan kuvia varmaan enemmänkin. Ollaan menossa Vaasaan teatteriin ja yöksi hotelliin, sinne reissuun hätäilinkin tuota boleroa.
Tuli samalla toinenkin "hätä". Ensimmäisessä aloittamassani kerässä oli nimittäin kullansävyistä kimalletta, ja ajattelin iloisena että alesta löytynyt kullansävyinen toppihan sopii sen alle kuin nakutettu. Mutta kun ensimmäinen kerä oli virkattu ja otin toisen, se olikin hopeaa - samoin kaikki muut. Niinpä boleron takakappaleen alaosassa on kultahileitä ja muualla hopeaa...
Tuskin lienee vaarallista, jalometalli kuin jalometalli! :) Sen kuitenkin totesin, että alle ei nyt sitten oikein kultatoppi käy. Otin siis eilen toisen kirpparilöydön, muutaman kerän värikkääksi kirjavoitua "hopealankaa" (yhdessä kerässä oli vyöte tallella ja sen mukaan lanka on nimeltään Boutonné No 2 ja se on 63 % viskoosia, 16 % villaa, 14 % metallia ja 7 % nylonia) ja aloin neuloa toppia boleron alle.
Kirjoitin aiemmin, että kirpparilankojen suhteen malli valitaan langan mukaan eikä toisinpäin. Kirpparilangoissa on myös se hupaisa (?) puoli, että lankaa on sitten täsmälleen se määrä mikä sitä on. Ainakin näitä erikoisia. Tätä metallilankaa oli noin 2 kerää, jotka kuluvat kohtuullisen nopeasti. (Olisi muuten hauska tietää mitä tästä joku on joskus tehnyt - vyötteen mukaan lanka on ostettu Lapualla aiemmin toimineesta perinteikkäästä kangaskaupasta ja hinta on ollut 35 markkaa kerä.)
Niinpä tässä nyt samalla pähkäilen millä langoilla jatkan sitten kun metalli loppuu... Toivon mukaan tuloksesta tulee julkaisukelpoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti