Se on valmis! Se on neule! Se on istuva!

Lapsena toisten leikit olivat aina kivempia kuin omat. Kun kaverini oli kylässä ja sisustimme kumpikin omaa huoneistoa pikkunukeille, hänen huoneistonsa oli aina kivempi.

Niinpä käsityöohjeenkin saattaa löytää jonkun toisen "silmin". Kun talvella luulimme joutuvamme muuttamaan ja järjestimme kotikirppiksen, laitoin menemään myös metrin verran käsityölehtiä. Yksi lehti oli ollut lainassa kälyllä, ja ennen kierrättämistä selasin sen läpi. Lehti oli vanha - mutta en ollut koskaan huomannut, että siellä on aivan upean liivin ohje! Työkaverillani on sen tyylinen, ja olen ihaillut sitä pitkään.

Ihastuin liiviin niin, että keväällä korkkasin sitä varten jopa hartaasti marinoidut, joskus Tapiolta tilatut Dropsin Alpacat. Ohje oli ihan eri langalle ja peräti 7 mm puikoille, mutta minä päätin tehdä liivin kaksinkertaisella Alpacalla ja 5 mm puikoilla yhtä kokoa suurempana kuin mitä muuten olisin tehnyt. (Mallitilkku, mikä se on?)

Työ eteni kohtuullisesti, palmikoiden ja sileän neuleen vaihtelu oli mukavaa. Mutta sitten kesän kynnyksellä iski neuleplääh. Pakkasin työn ja ohjeen koriin ja annoin itselleni luvan unohtaa käsityöt niin pitkäksi aikaa kuin vain haluaisin.

Sitä halua kesti kolme kuukautta. Sitten alkoi taas vähän kutkutella. Varovasti otin liivin esiin ja kääntelin: kesken oli enää takakappaleen yläosa. Koska neuloin kaikki kolme kappaletta samalla pyöröpuikolla, minun tarvitsisi sen jälkeen vain yhdistää olkasaumat ja tehdä resorit.

Tähän kaikkeen kului aikaa kolme iltaa. Kolmen kuukauden tauon jälkeen. Käsittämätöntä.

Vielä käsittämättömämpää on se, että liivi on istuva. En osaa muokata ohjeita omalle 142-senttiselle ja varsin horisontaaliselle vartalolleni, vaan yleensä neulon noin L/XL-koon leveydellä ja XS/S-koon pituudella. Yleensä tulos ei ole mitenkään onnistunut. Mutta tämä on istuva. Lieneekö sitten syynä se, että mukana viimeistelyssä oli ensimmäistä kertaa laaduntarkkailijatar Stella - jota kiinnostivat suuresti puikkoni, ei ollenkaan lankakerä!

Malli: Moda 5/2009, Naisen palmikkoliivi (29)

Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena, 375 g kokoon XL

Puikot: 5 mm

Napit: Polinka, jos oikein muistan

Muuta: Neuloin molemmat etukappaleet ja takakappaleen samalla pyöröpuikolla  ja yhdistin olkasaumat kolmen puikon päättelyllä. Vasta liivin valmistuessa tajusin, että työ olisi kannattanut neuloa ihan kokonaan pyörönä. Mitä järkeä on napillisessa liivissä, kun en koskaan tule pitämään niitä nappeja auki? Ompelin nappilistaa muutamalla pistolla sieltä täältä yhteen, etteivät muovinapit luistele rei'istä ulos.

Päätellessäni neuleesta langanpäitä muistelin hymyillen ensimmäisiä neuleitani silloin syksyllä 2006. Niistä ei nimittäin päätelty yhtään mitään, mikä ei ollut näkyvissä! Mitä turhaan... Vielä nykyäänkin minulla on tapa "päätellä" lankoja samalla, kun neulon, esimerkiksi tässä liivissä neuloin olkasaumasta jääneen langanpään mukaan hihansuun resoriin jne.

Tiedän, että kunnon neulojat eivät tee niin, mutta miksi ei elämäänsä voisi vähän helpottaa! Jos neulon raitaneuletta, "loikkaan" muun väristen raitojen yli seuraavalle vuorolle. En siis suinkaan mene pätkimään lankaa ja päättele satoja langanpäitä missään työssä. Liivissä pääteltävää jäi siksi, etten uskaltanut pelleillä liukkaan alpakkalangan kanssa, vaan tein uutta kerää aloittaessani ihan rehellisen solmun edelliseen.

Nytpä heitänkin haasteen: kuka tohtii tunnustaa tekevänsä jotakin sellaista, mitä kunnon neuloja ei tekisi? :)