Sen sijaan olen tänään ommellut. Olen huono ompelija ja yleensä epäonnistun, joten oikein luettelen teille, mitä tein. Korjasin Samin caprien saumaa, lyhensin omat farkkulegginsini, joiden lahkeet ovat olleet käärittyinä pari vuotta, ompelin taskut KappAhlin isojen tyttöjen osaston alesta löytyneeseen ihastuttavaan farkkutunikaan (minullehan se on mekko), jossa on taskujen vetoketjut mutta ei taskuja.
Ja sitten ompelin hameen.
Samin eräät farkut tulivat puhki käytetyiksi. Paikata aina voi, mutta kun meillä kovin vähän tarvitaan ns. työhousuja, se nähtiin turhaksi. Pieni tuunaaja sisälläni kuitenkin heräsi. Katkaisin lahkeet ja leikkasin niiden sisäsauman auki.
Sitten vähän etu- ja takasauman ompelua ja helman lyhennystä, jotta sain reiän pois. Vaikka muka mittailin, tulos oli lyhyydessään lievästi siveetön. Onneksi kaapissa oli kaksi pätkää kapeaa pitsiliinaa, jotka olen saanut haltuuni Samin isotädin asuntoa tyhjättäessä. Ja niiden pituus oli yhteensä suunnilleen sama kuin syntyneen helman leveys. Vielä pujottelin kuminauhan vyötärökaitaleen sisään, ettei asu tipahda yltä, ja kas: sain alkavaa syksyä varten uuden farkkuhameen.
Vautsi, onpa pirtsakka hame! Mulla odottaa kans useammatkin hylätyt farkut mekkotuunausta. Jostain varmaan vaan tarttis aloittaa. :)
VastaaPoistaTämä oli mun ensimmäinen farkkutuunaus, kun ehjiä en ole viitsinyt ruveta rikkomaan. Mietin hetken teenkö kassin, mutta niitä tahtoo riittää... Ja hameitahan ei koskaan voi olla liikaa... ;D
PoistaWell done! Great skirt.
PoistaVau...tuunaajan onnistuminen! Ei ole toista samanlaista Kurakauppalassa.
VastaaPoistaMinäkin tuunasin eilen, ompelin 12 tyynyliinaa 2:sta vanhasta pussilakanasta. Kaupan tyynyliinat ovat semmosia kittanoita, että tyynystä tulee kvi niiden sisällä; nyt on tilavia lisää, olen ennenkin tehnyt samaa, kirpparilta löytneistä puuvillakangaspaloista. Tyynyliinan pitää tuntua "oikealta" poskea vasten, kaikki kankaat eivät kelpaa minulla siihen tarkoitukseen.
Vaatepuolella tuunattavaa on kasassa odottamassa inspiraatiota. Kahdet housut odottavat lyhennystä ja silleen.
Pikkuhiljaa jotain valmistuukin, kun antaa itselleen armon odottaa sitä inspiraatiota.
Tuula
Mun tekisi mieli noudattaa kummitädin esimerkkiä ja pyytää äidiltä vanhoja täkkilakanoita, joista voisi ommella pussilakanoita. Se on se ommella-sana vaan, missä kohdassa töyttää... :)
PoistaSIIS WAU
VastaaPoista:D
PoistaIhana hame :)
VastaaPoistaSun neuletakki se vasta oli niin ihana, että siitä inspiroituneena jo harkitsen taas neulomista... :)
PoistaMakee! Miten muka aina epäonnistut?
VastaaPoistaTuosta tuli mieleen mun eka (ja viimeinen) farkkutuunaus noin kymmenvuotiaana. Ku vanhemmat ei ostaneet mulle pitkää farkkuhametta (ne oli siihen aikaan must) ni mä tein sen itse leikkaamalla haarasauman auki ja kursimalla sen neulalla hammentapaiseksi. Seuraavalla viikolla mentiin kauppaan ja mulle ostettiin farkkuhame...
Kiva hame!
VastaaPoistaMukavia syyspäiviä Sinulle.
VastaaPoista