Neuleista, jotka eivät tahdo valmistua

Syvä helpotus täytti mieleni perjantai-iltana, sillä sain vihdoin valmiiksi neuleen, jonka pelkäsin jäävän ufoksi. Tiedättehän: on neuleita, jotka eivät vain tahdo valmistua.

Alkusyksystä näin työkaverillani oikein kivan palmikkoponchon, jonka hän oli ostanut kaupasta. Ihastuin malliin niin, että tihrustin sitä silmä kovana ja päätin tehdä vastaavan omin pikku kätösin. Ehkä vuosi-pari sitten olin hankkinut Facebookin kautta neulojaystävältä puoli kiloa punaruskeaa Regia Silkiä, jota olen sitten hautonut kuvitellen, että teen siitä vielä mekon (puolesta kilosta????). Nyt totesin, että lanka menee paremmin toteen, jos teen siitä ponchon.

Palmikoiden määrät otin työkaverin ponchosta, ja aloin neuloa ylhäältä alaspäin - poolokaulus (joka kylläkin näyttää litistyvän) on neulottu sitten viimeiseksi.

Neuloin ja neuloin. Neuloin ja neuloin. Työ vain ei tuntunut edistyvän. Yhdessä neuletapaamisessa oli jo sattua katastrofi, kun langassa oli ollut tuotannollinen solmu - ja se aukesi, kun olin neulonut siitä pari kerrosta ylöspäin!!!! Kiitos vielä kerran Tiinalle, joka piteli työtä, kun purin sitä katastrofikohtaan saakka ja tein uuden solmun.

Jossakin vaiheessa tajusin, että minun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää paksumpia puikkoja, jotta ponchosta olisi tullut ilmavampi, laskeutuvampi ja ennen kaikkea lanka olisi rittänyt paremmin. Silloin hermostuin niin, että survoin koko työn käsityökoriin odottamaan purkamista - aioin ihan tosissani purkaa sen ja aloittaa alusta.

Vaan ihme tapahtui. Kun sain viimeisimmät sukat valmiiksi ja mietin, mitä nyt aloittaisin, muistin ponchontekeleen. Varovasti kaivoin sen esiin korista - ja totesin, että käytetään sitten se koko puoli kiloa, painoa poncholle tulee, mutta kuka tätä nyt purkamaan rupeaa! Niin painoin sisulla työn loppuun.

Malli: Työkaverin kaupan neuleesta. 8 silmukan palmikot 2 x sivuilla ja 5 x edessä ja takana.

Lanka: Regia Silk, 450 g (yhtä täyttä kerää ei kylläkään jäänyt tähteeksi, mutta vaaka väitti näin)

Puikot: 4 mm, paitsi kauluksen resorissa 3,5 mm

Muuta: Aikomukseni oli viimeistellä koko ponchon helma neulomalla siihen palmikkoa, jota kiinnittäisin reunukseen samalla tavoin kuin Basilika-huivissani, mutta ensimmäisen "hihan" jälkeen tajusin ettei lanka riitä. Niinpä reunus on vain "hihoissa", ja etu- ja takakappaleen reunan yritin suoristaa höyryttämällä. Ompelin "hihojen" palmikkoreunukset toisista päistään yhteen, kuten työkaverinkin ponchossa, ja se on kätevää: kumartuessakaan poncho ei roiku tiellä.

Kun työ valmistui, olin kahden vaiheilla siitä, voiko sitä edes käyttää. Olisin halunnut niin paljon pidemmän ja tosiaankin laskeutuvamman jajajajaja... Vaan kuinka ollakaan, eilisen koekäytön perusteella olen tähän ihastunut. Kerta kaikkiaan. Pituus on minulle täydellinen (vyötäröön), kaapu on lämmin ja pehmoinen ja vaikka mitä. Ja kauppojen rakastaman muovin sijasta se on 55 % villaa, 25 % polyamidia ja 20 % silkkiä - suorastaan ylellinen.

Ai niin, jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvissa kurkkiva lumihiutale kuuluu Tampereen Stockmannin jouluosaston tarjoomuksista kehittelemäämme kuvaelmaan "joulupöllö lumisateessa". Se ripustettiin paikalleen silloin, kun täällä ei vielä tuiskunnut lunta ihan omasta takaa.

Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!