lauantai 1. lokakuuta 2011

Hyvä mieli käsityömessuilta

Eilen käytin osan tarkasti jemmatuista ylitunneistani, jotta pääsisin jo ennen iltapäiväneljän tungosta Seinäjoen käsityömessuille. No, tungosta ei sitten tullut, neljältä käytävät itse asiassa tyhjenivät, mutta eipä tuo haitannut Samia ja minua. Vielä kun tapahtumasta tiedotettaisiin paremmin! Me "fanit" toki laitamme jo nyt ensi syksyn messuviikonloppua kalenteriin, mutta ei olisi liikaa, jos käsitöiden luvattuna aikana Etelä-Pohjanmaan messut toisi tapahtumaa esiin jotenkin näkyvämmin. Vaikka sitten tämän sosiaalisen median kautta!

Viime vuonna messut olivat pienoinen pettymys, vanhan toistoa. En tiedä, lähdinkö nyt matkaan toisella mielellä, vai saattoiko messuosastojen sijoittelun uudistus vaikuttaa, mutta meillä oli kertakaikkisen hauskaa. Rahaa ei kulunut älyttömästi, kaikkea kivaa löytyi, nähtiin runsain määrin tuttuja sekä käytävillä että kojuissa - erityisterkut Tuulalle!!!! - istuskeltiin välillä kahvilassa, välillä evässuklaita syöden tapahtumalavan tuoleilla. Ja minä imin osastojen ihania, ihania värejä itseeni. Voiko väsymys olla pelkästään värienergianpuutetta?? Tarkempi selvitys "värihimostani" ja sen hoidosta tuolla Kurakauppalan puolella.

Tunnelmaa ei ainakaan latistanut se, että toteutin visioni - tosin en tiedä, opetettiinko messuilla jossakin isoäidinneliöitä, mutta joka tapauksessa tepastelin Areenassa mummanruututanttu ylläni. Ja kerrankin nautin tuijotuksesta, sillä ihmiset eivät katsoneet lyhyenläntää ja vintturaista OI-olemustani, vaan mekkoa! Sainpa ihan ventovierailta kehujakin. Kun messuilla valokuvaaminen ei aina ole oikein tykättyä, ainoa tilannekuva on näpsäisty kännykällä Kaisasta ja alpakasta. Alpakka vasemmalla.


Mitä minä sitten ostin? Päivän paras oli varmaankin tämä seinätaulu.


Kun sanoin myyjälle, että olen ammatiltani historiantutkija, hän repesi. Kissu pääsee töissä huoneeni ovipieleen - nimenomaan käytävän puolelle... 

Helmijuttuja olisi ollut monenmoisia, mutta se harrastus on viime aikoina vähän jäänyt, ja kun jostakin piti taloustilanne huomioiden nipistää, ohitin enimmät korumateriaalit. Mukaan lähti vain pienet korupihdit sekä kaksi turkoosia lasisydäntä, joista teen korvakorut kaveriksi omistamalleni turkoosille kaulakorulle. Myyjää en tullut tietämään, lienee joku noista esitteessä mainituista.


Alla väriterapiaa. Hannele Hämäläinen on luottokorvakoruttajani, hänen kettunsa ovat yhdet rakkaimmista korvakoruistani. Nyt valikoima ei ollut yhtä iso kuin joskus, mutta sammakkoprinssit löysin. Ja kas kummaa, Tapion Fabel-tarjouksessa oli ihan niihin sointuvaa lankaa, joka kolahti värihimooni kuin 25 millin neulepuikko.


Jälleen kerran mukaan lähti Maarit Ailion kangastilkuille painettuja ihania kuvia, tosin näissäkin valikoima oli nyt vähän vaatimaton. Olisin halunnut sekä lypsäjän että traktorikuskin isona, mutta nyt sitten joudun soveltamaan suunnitelmastani. Pellavakangas on Raijan Aitan palakorista, tuostakin pitäisi tulla tunika... ;) (Tunikat muuten melkein kärsivät inflaation. Niitä oli myynnissä melkein kaikilla. Vaikka rakastan pellavaa ja rakastan pellavasta tehtyjä roiteja, jotenkin hupsusti toivoisin ettei ihan joka pulju niitäkään myisi. Riittäisi kun vaikka Riiminka ja Ullakon aarteet. :)


Kynttiläfaneina emme tietenkään voineet vastustaa niiden houkutusta. Tervakynttilä on Wanhan Markin pöydästä, nuo ruutukynttilät (joita en ottanut hyvistä kääreistään kuvauksen takia, näette varmaan värin ja tyylin näinkin) Kalevantulelta.


Tämän lisäksi mukaan lähti laatikollinen - kyllä, laatikollinen - suukkoja. Ja hirmuinen väsy ja onnellinen olo. Ollapa aina messut...

11 kommenttia:

  1. Teit kyllä ihan täydellisen asuvalinnan tällaisena isoäidinneliöiden suurena päivänä! :) Minä olen kyyneleet poskilla tuijotellut kuvia Helsingin Tuomiokirkon portaille levitetyistä tilkkupeitoista. :)

    Ihana Fabel-ostos, mulla on tuosta väristä tehdyt sukat (joihin liittyy vielä muistoja, koska tikutin sukanvartta kuopusta synnyttäessäni) ja Fabel on muutenkin huippusukkalanka. Minä tein sellaisen tempun ens viikonlopun Oulun messuja varten, että tilasin Tapiolta jo ennakkoon haluamani langat, niin ne takuuvarmasti sitten kulkeutuvat messuille ja säästän postikulut. :) Muutamalta muultakin firmalta olen ajatellut tehdä messuostokseni jo verkossa ja noutaa Ouluhallista. :)

    VastaaPoista
  2. Usein messukirjoituksen ovat kovinkin hektisiä, oli kiva lukea tällainen rauhallinen messuselostus:)
    Kivat ostokset, varsinkin sammakkoprinssit.

    VastaaPoista
  3. Mukavan kuuloiset messuilut ollut teillä! Kylläpä ovatkin suloiset nuo sammakot:)

    VastaaPoista
  4. Olipa teillä mukavat messut ja ostokset!

    VastaaPoista
  5. Kiitos terkuista! Iloinen mieli jäi pikatapaamisesta.
    Hame tosiaa oli hyvä tuntomerkki, jossain vaiheessa mietin, että Kaisan piti tulla tänne iltapäivällä, mutta unohdin "tarkkailun" - sitten hame tuli vastaan!
    En tiedä kehtaanko tunnustaa omat ostokseni. Tai selitän ensin: Kaikkea ihanaa oli niiiin paljon, että menin tilttiin.
    Niinpä ostin juustoa ja ruususuolaa. Semmoset käsityöt..
    No poikettinhan me messuille tullessa Kauhavan Kangasaitassa ja sieltä lähti mukaan Esito-kampalankaa ja ohje esillä olleeseen jakkuun, ohuesta langasta aina okein kudottu, suora kappale, hiha-aukot ja niihin hihat.
    Alotettu on jo, mutta luulenpa, että se on henkarilla kauniimpi kuin päällä, saa nähdä.
    Väriterapiasta vielä. Värit on ihania ja niitä siellä riitti, mutta ootko kuullu, jotta musta hoikentaa ja kun olis vielä pystyraidat:)
    Rauhaisaa pyhäpäivää ja voimia uuteen viikkoon. terveisin Tuula

    VastaaPoista
  6. Olipa mukava messujuttu, kiitos siitä ja minulta pakaralihaksia kivistävät terveiset siltä suurelta Mummutilkkupeitolta, tuli kavuttua rappusia useamman kerran ylös ja alas peittoja kuljetellessa, levittäessä ja nippusiteillä toisiinsa liitellessä. Kokonaisena peitto oli n. tunnin ja puoli kolme sitä alettiin sitten purkamaan ja takaisin rekan kontissa peitot olivat jo 16.20 eli 20 minsaa myöhästyttiin aikataulusta. Oli aivan mahtava päivä ja paikalla paljon mukavia ihmisiä. Terv. Lea P.

    VastaaPoista
  7. Mari, itse asiassa mekko oli siis ylläni perjantaina, mutta eikös aatto ole juhlista jaloin... :D Fabel on tosiaan sukkalangoista ihan parasta. Istun täällä ihmettelemässä, miksi ostin vain kaksi kerää, kun värivalikoima oli mieletön ja hinta 2,5 € / kerä!! Voi mua.

    Kiitos kiittämisistä, mukavaa jos messujen tuoma hyvä ja nimenomaan rauhallinen mieli välittyy jutusta. Vaikka tietenkin toivon, että väki löytää tiensä messuille runsain määrin, oli silti ihanaa kun perjantaina ei tarvinnut taistella tietään eteenpäin käytävillä ja pääsi nuuskimaan osastoja ihan kunnolla.

    Tuula, sulle kävi sitten kuin mulle Ideaparkissa - ei osaa ostaa mitään... :D Ja huomaathan, että juuri siksi olenkin kuvassa niin HOIKKA, kun mulla on tuo mustapohjainen mekko... ;D

    Voi Lea, sulla on ollut ikimuistoinen kokemus, melkein käy kateeksi (vaikka polviniveleni ovat kuulemma ihan vaan kiitolliset että minä en ollut siellä rappuamassa)!!

    VastaaPoista
  8. Tosi ihana tilkku-mekko!! =)
    On niin ihanaa ja mieltä piristävää lukea aina tätä sun ihanaa blogia, että tulen tästä aina hyvälle tuulelle. Kiitos tästä blogista Kaisa, olet ihanan hauska ja positiivinen ihminen ja teet aina niin ihanan mielenkiintoisia ja mukavia käsitöitä!! =) <3
    Oikein hyvää syksyä ja haleja! =)
    t. Birgit

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Meillä olisi Sinulle blogissamme "The blog with substance" -tunnustus. Ole hyvä, käy noutamassa omaan blogiisi.

    Pirjo ja Purjo

    VastaaPoista
  10. Ihanaa lankaa tuo Fabel, tai siis väri kun ei vielä ole sen ihanuudesta kokemusta. Menen marraskuussa Tampereelle Kädentaitomessuille ja tuo pitää laittaa ostoslistalle. Kiva tuo sinun tilkkumekko, mä edelleen virkkailen vauvanpeitontilkkuja kait se jouluksi valmistuu.

    VastaaPoista
  11. Että tuollainen suomennos Laurel Thatcher Ulrichin lentävästä lauseesta. Pähkäilin käännöstä marraskuussa 2009 pääsemättä puusta pitkään.

    Aivan sattumalta (Kansallisarkiston lauantai-aukiololla osuutta asiaan) osuin Senaatintorille, kun palapeiton levittäminen oli valmistumassa. Se oli hieno näky. Itselläni on mummon tekemä peitto, mutta villa kutittaa niin, ettei siihen ole tullut suuremmin koskettua. Tallessa?!

    VastaaPoista