Tänään juuri tällä hetkellä...

...siviilisäätyni muuttuu. :) Osittain tästä johtuu hiljaisuus Kerällä.

Häiden alusaika on ollut täynnä yllätyksiä. Olin Mallin vihjauksista jo arvannut, että jotakin on tekeillä, mutta en ikinä olisi keksinyt, että näin suurimittaisesti.

Perjantain vastaisena yönä nukuin huonosti (proosallisesti polvea särki...) ja möngin aamaiselle väsyneenä. Isoveli silloin huomautti, että "joku sun tuttu soitti". "Ilmeisesti Malli", täydensi Sami. Selvisi, että Malli oli kysynyt, menemmekö perjantaina Hautaseen ja mihin aikaan.

Kun sitten olimme paikalla pitopalvelua odottamassa, ajoi pihaan auto. Ehdin ajatella, että onpas tutun näköinen tuo tarjoilija, kunnesa tajusin, että autosta kömpivät Malli, Sipi ja Päivi, kaikki Tikkuajista.

Ja voi yhyren kerran! Mallihan oli organisoinut kokonaisen kansanliikkeen!! Siis ihan totta, te rakkaat ympäri Suomen ja oikeastaan Euroopankin olette neuloneet tiskiliinoja ihan vain minulle. Näistä liinoista Malli on sitten koonnut aivan ihastuttavan nutun ja huivin ja laittanut liinoja vielä taskuihinkin. Älkää kuvitelkokaan, että ikinä malttaisin tätä purkaa!!

Ensin Malli luki kuvauksen siitä, miten monen mutkan kautta oli selvittänyt meidän aikatauluamme (jota emme ennen loppuviikkoa tienneet itsekään). Hän on julkaissut tekstin blogissaankin, mutta lainaan sen myös tähän (saiko?):

Koska päässäni on enemmän ideoita kuin muistia, unohdin, että kudoit kasan tiskiliinoja viime talvena. Ne voitkin nyt lahjoittaa pois!
Oli toki tarkoitus, että Tikkuajat olisivat järjestäneet Sinulle pikkupolttarit tai osallistuneet virallisiisi, mutta oikeaa aikaa ei löytynyt.
Salapoliisityötä vaati sekin, että olemme nyt saaneet Sinut kiinni.
Koska olet salaperäisesti blogannut vain Kaasosta, aloitin kyselyn varmasti tietämästäni henkilöstä eli veljestäsi. Olen jo aiemmin tilannut Eniro-palvelun, joten sinne... Hannu ei kuitenkaan vastannut puhelimeen. Seuraavana oli vuorossa Vaiskai, joka oli varattu. Kun yritin muistella, oletko maininnut Anoppiasi nimeltä, Vaiskai soitti. Hän tiesi Anopin nimen! Tuli siinä kerrottua myös kummitädeistä ja sairaanhoidosta. Siispä Eniroon: oli vähän monta Viitalaa Jalasjärvellä. Soitin ensimmäiselle Tertulle: onko Sami teidän poika ja menossa... Oli oikea, mutta hän tiesi vain, että lähdette keskiviikko-aamuna Lapualle, ei Kaasoa, vihkipaikka piti arvuutella, koska ei ollut lasit päässä, kuten ei myöskään Apella!
Hannulle taas! Hannu muisti lopulta Kaason nimen! Muttei tiennyt muuta! Siispä Eniroon. Mutta missä se Kaaso asuu? Ei Lapualla. Otan pelkän nimen. 18 tulosta; kaksi numeroa Seinäjoella asuvalle Merville. Valitsen kotikännykältä vaikuttavan. Osui! Mutta Mervi ei ollutkaan tulossa ennen lauantaita eikä tiennyt aikatauluista enempää kuin minä luettuani Tuumooksia.Siispä Mervi soittamaan Kaisalle! Eikä saanut varmuutta! Mutta arvuuttelua, että perjantaina kymmeneltä. (Mun olisi vain meidän maalla tarvinnut kysyä Kälyltäni, että kukahan se mahtaa olla Kaisan Kaaso, hän olisi varmaan tiennyt; niin pieni on tämä maailma!) Eilen Facebook kertoi, että avaimen saakin jo keskiviikkona, mutta kun lähdin puutarhajuhliin, ei Kaisa vielä ollut vastannut, että onko paljon töitä, siis mennäänkö Hautasen koululle vielä perjantaina ja mihin aikaan?
Eikä kertonut sitä illallakaan. Olin sopinut jo Sipin ja Päivin kanssa, kuten myös Intsun kanssa,että tulemme Lapualle kymmeneltä. (Intsulle tuli kuitenkin kaksi lastenlasta hoitoon perjantaina!)
FB kertoi Kaisan loikovan vanhassa tyttöhuoneessaan lukemassa Hopehäitä, joten aamulla soitto Hannulle ja utelu, koskahan he menevät Hautaseen?
Puolilta päivin olisivat menossa; Hannu varmisti asian Samilta. Vaikka olin jo vähän vinkannut Tuumooksissa viimeistään perjantaina jotain vielä tapahtuvan, mutta Kaisahan ei sitä kuullut! niin ei heillä ollut kameraa mukana. Osa kuvista on sulhasen ottamia:

Ja tässä se ihanainen nuttu mallineidon yllä (joka nukkui viime yön koekampauksessaan ja tukka on sen näköinen - mutku rullakampaus on ihanan viileä tällä säällä!!).

Kunhan elämä rauhoittuu, käyn nutun ja siihen liittyvän kortin kunnolla läpi täällä blogissa ja kiitän teitä kaikkia vielä ihan nimeltä. Mutta nyt sanon vain: KIITOS. Olen mykistynyt. Onneksi meillä oli edes alkumaljajuomaa ja hääkarkkeja tarjota näille yllätysvieraille!

Ja tämä taisi olla sitten viimeinen bloggaukseni Kaisa Ikolana... Ihanaa lopettaa yksi elämänvaihe kiitoksiin!