Maalaushommissa

Olen ihastuksella seurannut Pikkumyyn tarmokasta nukkekodin restaurointia - oma työni kun on jäänyt yleiseen pesuun. Erityisen ihastunut olin löytäessäni nämä ilmaisprintit tapeteiksi, lattioiksi, laatoiksi. Ja tuli mieleen, että kuka estää tekemästä tapettia omalla kuvankäsittelyohjelmalla! Lisäksi olen sortunut rankasti nukkekodintarvikenettikaupoissa. Ah ja voi. Mutta olen yrittänyt pysytellä tavaroissa, joita en kerta kaikkiaan osaa itse tehdä.

Yleissiivouksen jälkeen olin asetellut jäljellä olevat huonekalut paikalleen, jotta tupa olisi edes vähän viihtyisämpi. Olohuoneessa on takka, sohvaryhmä, pöytä ja taulu, jota ei ole ripustettu seinälle. Jättikirja pöydällä on minisanakirja.



Keittiössä nurkkakaappi, ruokapöytä, penkki ja tuoli sekä korissa puisia keittiövälineitä - tämä kori ja yläkerran taulu ovat kulkeneet mukanani vuosia, kun olen haaveillut joskus tekeväni "aikuisten nukkekodin".


Lastenkamarissa keinutuoli, leikkikehä, pesupunkka ja yksi tuoli.


Aion rakennella tästä talosta 1900-luvun alun pikkuporvarisasunnon, joten osa näistä kalusteista joutuu varastoon tai ainakin saa maalia ylleen (jos tuon pinkin punkan maalaa valkoiseksi, se käy emalista, eikö?). Sitä ennen todennäköisesti tapetoin talon uudelleen ja rakennan siihen ullakon - se oli Samin idea kerrosten korkeuseron tasoittamiseksi.

Aloitin kuitenkin helpoimmasta ja harjoittelin samalla noiden printtien liimaamista. Talossa on takka, jonka olen saanut joskus naapurin tädiltä en-tiedä-kuinka-monen-sukupolven-ajan-käytettynä, mutta erinomaisen rakkaana (tästä kertoo jotakin se, että takka ei lähtenyt aikanaan lelukeräykseen). Toivottavasti nukkekotien palotarkastajat eivät ole kovin tarkkoja, sillä puinen takka on ehkä vähän palovaarallinen! ;)


Kuten näkyy, takan tiiliprintti on repeillyt, valkoinen maali karissut ja eräs nuori taiteilija piirtänyt takaseinään liekkikuvion. Revin pois loputkin paperit (takan taakse jätin vähän vanhaa printtiä näkyviin) ja liimasin uutta tiiltä tilalle.

Sitten huomasin harmikseni, että valkoinen akryylimaali on tietenkin lopussa - sitähän kului aikanaan tuhottomasti decoupage-harrastuksessa. Takasta tuli siis ruskea. Enkä edes muistanut, että akryylimaalia voi ohentaa vedellä... (Arvatkaa muuten, jouduinko liimaamaan vielä toiset tiiliprintit, kun ensimmäiset olivat maalissa! "Huolellisuutta, tyttöseni", sanoisi meidän isä. :)


Tässä olohuone uusine takkoineen. Jos tuo ulkoasu alkaa häiritsevästi muistuttaa Pientä taloa preerialla, päässee takka ullakolle lämmittämään sinne majoitettua köyhää ylioppilassukulaista. (Tiedän jo suunnilleen, millainen perhe talossani tulee asumaan. Tilasin juuri sivustavedettävän sohvan keittiöön palvelijattarelle.)


"Minä siis maalaan, koska minä haluan maalata", sanoi Lotta Månsson. Kun olin maalit kaivanut esiin, nostin pöydälle keittiön nurkkakaapin. Liekö tämä kalusto ruotsalaista valmistetta, tuo kukkakuvio ja värimaailma tuo jotenkin mieleen taalalaishevoset.


Varovasti paikkailin kulumia, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen:

Samalla tavoin korjausmaalasin myös keinutuolia, johon pitäisi kehitellä uusi jalaksenpätkä. Keittiönpöytä ja istuimet olivat vielä kohtuullisessa maalissa.

Tästä se lähtee. Pirelkää nyt vain mua, etten yritä kalustaa ja restauroida koko taloa saman kuun palkasta! Onko kenelläkään muuten vinkkejä vähän pienemmistä nukeista kuin kauppojen 14-17-senttiset? Tai ehkä ostan tavallisia lasten nukkeja ja puetan ne itse.