Kerällä matkalla

Ei, en ole täysin hyytynyt tiitiäistakin valmistuttua, vaikka näin voisi hiljaisuudesta päätellä. :) Olen väkertänyt yhtä ja toista...

Viikonloppu kului riemukkaasti Hämeenlinnassa, kuten Tuumooksia on jo kertonutkin. Muka-fiksuna ihmisenä otin tietysti kutomuksen mukaan neljän tunnin linjurimatkalle. Virhe!!

Kuvittelin että pääsemme etupenkkiin, mutta sielläpä istuikin jo ihmisiä (jotka lukivat matkalla - eikö jokin laki voisi vaatia että lukevat matkustajat istuvat bussissa taakse ja pahoinvoivat eteen??). Jouduimme kauaskauas takaosaan, josta en nähnyt mitään mitä tapahtui, tunsin vain jarrutukset ja käännökset.

Ja siis neuloin. Virhe!! Kun vielä niskatkin vetivät jumiin, niin tuloksena oli varsin ikävä pahoinvointi. En sentään sännännyt vessaan oksentamaan, mutta vielä koko perjantai-illan vatsasta vihlaisi ilkeästi kun tämän hissi nykäisi...

Tosin neulominen matkalla aiheutti enemmän tai vähemmän hupaisia tilanteita. Kun viimein alennuin kaivamaan pahoinvointilääkkeen laukusta, kuului kilahdus - virkkuukoukku (jolla helmaa viimeistelin) oli tipahtanut bussin lattialle ja kadonnut näkymättömiin. Vähän ajan kuluttua se ojennettiin minulle takanamme olevalta penkiltä.

Kun sitten hermostuin kerän pitämiseen sylissä ja annoin sen tipahtaa lattialle ajatellen, ettei se kovin pahasti likaantuisi, penkkirivin verran edessämme käytävän toisella puolella oleva poika nousi yhtäkkiä, poimi lattialta jotain ja sanoi: "Anteeksi, mutta sun lankakerä on täällä". Se oli ollut matkalla kohti bussin etuosaa, ja mietimme jo miten olisi käynyt jos se olisi ehtinyt kuskin jarrupolkimen alle... "Pian voidaan mitata matkat villapaitoina", Sami tokaisi. ;)

Eikä neulomuksen tulos edes ollut hääppöinen. Aloitin joskus talvella Stich'n'Bitchin Liehuvaa Liekinvartta ihanankirjavalla Nalle Colorilla. Virkattuani viitisen senttiä hermostuin ja nostelin silmukat pyöröille. Olen syntynyt neulomaan, en virkkaamaan...


Sinänsä tämä oli helppo matkaneule - neuloin tätä jopa Lapua-Seuran johtokunnan kokouksessa, ja minä olen sentään sihteeri :D - mutta en malttanut leventää kylliksi enkä neuloa kyllin pitkästi. Lisäksi en jaksanut raahata painavaa ja epämukavasti nidottua Stich'n'Bitchiä reissuun, ja tein helmahörhelön omasta päästä kuin entinen tyttö lihaperunat.


No, tässä se nyt on. Saa nähdä tuleeko käytettyä. Olisi varmasti ihan kiva jos minulla olisi sääret... ;) (Hameesta muuten näkee, että sitä on käytetty paluumatkalla shoppailutulosten pehmusteena eikä todellakaan pingotettu...)


Mutta Hämeenlinna oli aivan upea paikka. Kerrassaan ihana! Wetterhoffilla vietimme Samin kanssa hyvän tovin, siis yhdessä ja lähestulkoon yhtä innokkaina - sisustustavarat viehättivät Samiakin, ja siinä vaiheessa kun minä kuola suusta valuen säntäsin lankahyllylle, hän meni katsomaan holvisalin näyttelyä.

Tässä osa käynnin tuloksista: 6 kerää turkoosia Sofiaa ja nelosen sukkabambut. Nam!


Jotakin tarttui mukaan myös omaa SNY:täni ajatellen, mutta siitä hän itse kertoo varmaankin toukokuussa... (Näin paljon voin paljastaa siksi, että toukokuun paketissahan on joka tapauksessa tarkoitus paljastaa SNY!)