lauantai 24. heinäkuuta 2010

Edes toisten tekemisiä... ja pikkuisen Sukkasadosta

Ihan ensin: KIITOS kaikille teille ihanille onnittelijoille!! Avioelämää ja uuden sukunimen opettelua on takana nyt tasan kaksi viikkoa, josta ensimmäinen meni toipumiseen ja puolet toisesta häämatkaan. Kiersimme reitin Parkano-Kankaanpää-Yyteri-Rauma-Eura-Köyliö-Huittinen-Vammala-Hämeenkyrö-Ikaalinen ja nautimme suuresti.

Kerällä on viime aikoina oltu ihan tuuliajolla, mikä johtuu siitäkin, että neulomiseni on ollut erittäin vähäistä. Jotain pientä on syntymässä (ja yksi iso jäänyt kesken joskus keväällä...), mutta ehkä tämä tästä taas.

Sukkasadon kotiladossa kyseltiin jo tämänvuotisen Sukkasadon perään, ja uskonpa, että tohdin luvata tempauksen taas koittavan syyskuun alussa - mikäli saan viimevuotiseen malliin ihania apuemäntiä vähän jelppimään. Apuemännäksi saa ilmoittautua jo nyt! Muusta ilmoittautumisesta laitan tuonne Kotilatoon myöhemmin lisäinfoa entiseen tapaan.

Tämän päivän vietimme Jalasjärven museolla perinnepäivässä. Ja kun en itse saa mitään tehtyä, pitää kuvata edes toisten tekemisiä...

Siellä tehtiin päreitä.



Ja neulakintaita.

Ja fransuja.









Jopa nukkekotiin!




Ja pirtanauhaa.


Ja kahvipusseista kaikenlaista muutakin kuin niitä perinteisimpiä koreja.


 
Päreitä myös myytiin, ja sitten niihin saattoi tilata haluamansa tekstauksen...



Tuli (taas ja jälleen) sellainen olo, että haluaisin opetella jonkun ns. vanhan työtavan. Minulla olisi kinnasneuloja parikin ja lautanauhantekotarpeet myös, mutta kun pitäisi siis opetella... Myös kehrääminen kiinnostaisi, jos vain äiti suostuisi opettamaan. Joka tapauksessa olisi mukavaa osata jotakin, jota voisi kohtuullisen nuorena ihmisenä mennä esittelemään tällaisiin perinnepäiviin. En missään nimessä moiti sitä, että työnäytösten tekijät olivat minua iäkkäämpiä, mutta jos vanhaa työtä tekee nuorehko ihminen, se antaa jotenkin uskoa siihen, että taito säilyy ja menee eteenpäin.

8 kommenttia:

  1. Mukavia tuollaiset perinnepäivät! Pitäisi vain useammin saada itsensä kulkeutumaan sellaisille. Päreetkin ovat varmaan hienoja, niiden päälle en ymmärrä mitään, mutta fransut ainakin ovat upeita! ;)

    VastaaPoista
  2. Perinteet on ihania!
    Tänä vuonna en uskalla lupautua sukkasatoon apuemännäksi, tiedän, että syksystä on tulossa kiireisin ikinä.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia. Upea päivä varmasti kerrassaan. Jos pääni ja kuntoni säilyy ennallaan voisin ruveta apuemännäksi sukkasatoon.

    VastaaPoista
  4. Hieno perinnepäivä ja totta puhut tuosta työnäytöksien tekijöistä, nuorempia pitäisi saada mukaan. Koitappas sellaista hommaa että ilmoittaudut ihan ummikkona mukaan perinnepäivään ns. oppisopimuksella, opettelet siinä osaavampien opastuksella. Tämä sais varmaan aremmatkin ihmiset enemmän kyselemään ja kiinnostumaan kun olisi joku ns. tumpelo mukana tekemässä. Onkohan ihan huono ajatus? Terv. Lea P

    VastaaPoista
  5. Hienoja kuvia perinnepäiviltä. Suosittelen lämpimästi kehruun opettelua äidin tai jonkun muun opastamana. Lautanauhan tekokaan ei ole vaikeaa, kunhan hoksaa kuinka ne langat täytyy lautoihin pujottaa. Elokuun alussa ilmestyy Maikki Kariston lautanauhakirja, joten sen avulla uskon lautanauhan saloihin perehtymisen onnistuvan.

    VastaaPoista
  6. Ihania juttuja! Mikäli sukkasato lähtee käyntiin, voisi sen yhteydessä mainostaa myös tätä: http://www.sotilaskotiliitto.fi/operaatiovillasukka.html
    Sanon sen nyt jo siksi, etten itse muista kuitenkaan lähempänä ottaa puheeksi.

    VastaaPoista
  7. Totta! Eräs tuttavani (mummoikäinen jo tosin) on ollut omassa kansalais/työväenopistossaan kurssilla, jossa opeteltiin nimenomaan perinnetöitä; karstaamista, kehräämistä, erilaisia nauhoja ym. Olivat innostuneet lopulta niin, että kasvattivat pellavansa alusta alkaen itse. Jotain vastaavaa yritin täkälaiseen opistoonkin ehdotella, mutta ei ainakaan vielä ole tuottanut tulosta.

    Tärkeää olisi välittää noita taitoja nuoremmille, jotta eivät pääse katoamaan!

    Selailin juuri tällä viikolla Haapsalu Sall -kirjaa ja olemattomalla kielitaidollani olin ymmärtävinäni, että siellä jopa kouluissa välitetään pitsihuiviperinnettä eteenpäin. Hienoa! Virolaiset tosin muutoinkin arvostavat omaa käsityöperinnettään enemmän kuin me. Kansallispukukankaitakin käytetään hienosti hyödyksi moderneissa töissä. Ja jopa tennareita saa noilla kuoseilla!

    VastaaPoista
  8. Haa, tässähän tuli jo vaikka kuinka monta hyvää ja tärkeää asiaa! :) Lautanauhan teon haluaisin ihan oikeasti opetella, se on kuitenkin kohtuullisen harvinainen taito, eli kirjaa hankkimaan...

    Pikkumyy, lisäsin jo tempauksen Sukkasadon listaan. Ja SeijaP, kiitos, olet listalla sinäkin! :) Kaksi apuemoa on siis jo ilmoittautunut, vielä yksi ainakin tarvittaisiin.

    VastaaPoista