Väärin pingotettu mutta ihana

Siis ei voi olla totta. Onneksi latasin nämä pingotuskuvat jo aiemmin Bloggeriin, joten saan nämä julki. Mutta uusia kuvia ei saa taaskaan ladatuksi, eli vaivalla ottamani (huono) "siipikuva" jää teiltä nyt näkemättä! Kohta tässä pitää vaihtaa Bloggerista takaisin Vuodatukseen...

No, mutta katselkaa nyt näitä pingotuskuvia sitten. Diilasin Annelta ihanaa liukuvärjättyä vironvillaa viime viikon alussa, mutta en mitenkään malttanut odottaa sitä päivää jonka sen matka postissa kesti. Oli pakko päästä aloittamaan Revontuli heti! Olinhan sen takia odottanut Ullaakin kuin kuuta nousevaa.

Onneksi olin viime talvena hamstrannut viininpunaista Woolia aikomuksena neuloa pusero. Pusero jäi tekemättä ja langat vaivaamaan, mutta nyt niille löytyi erinomaista käyttöä.


Woolia kului alun viidettä kerää, eli noin 210-220 grammaa 5,5 mm bambuilla neulottuna. Niin tohkeissani olin, että neuloin keskisilmukan koko ajan oikein - niin olen neulonut sen myös nyt aloittamassa vironvilla-Revontulessa - huomasin vasta Annen tekemää ohjeen englanninnosta lukiessani sanan "purl". Hm, lukutaito olisi kova sana!


Tässä näette syyn otsikkoon. Huivi valmistui myöhään lauantai-iltana, ja halusin sen heti pingottumaan. Olimme sunnuntaina lähdössä Samin luo, niin että huivi saisi vallata rauhassa olohuoneen lattian.

Nostettuani Revontuleni huuhteluainekylvystä kello oli jo paljon. Ja minä inhoan pingottamista. Enkä mitenkään jaksanut hakea muutaman metrin päästä makuuhuoneesta huivin ohjetta, vaan pingotin oman pään mukaan. Huomasin vasta aamulla, ettei Annen alkuperäisissä huiveissa suinkaan ole noita pikkusakaroita, vaan ainoastaan isot. Lukutaidon lisäksi myös näkökyky olisi kova sana.

Mulla olisi täällä paljon muutakin valmista näytettävää, mutta kun Blogger ei niistä tykkää niin ehkä myöhemmin. Höh.

Mutta neuletapaamisessa olleille tiedoksi: kyllä pikku fiestan valot pelasivat ihan koko kotimatkan!