Lisäksi sain hyvän syyn testata joskus keväällä ostamaani Regian itseraidoittuvaa sukkalankaa. Ou jee, tavanomaisessa suorassa sukkaneuleessa se toimii...
...vaan ei niin kauniisti tuossa polveilussa. Ehkä paremmin sopii jokin "tavallisenraitainen" lanka.
Tässä kuvassa salama vääristää värejä, mutta toivon mukaan mallista saa selvän. Tykkään siitä kovasti ja se oli helppo! Näitä teen varmaan lisääkin, ehkä jopa pukinpussiin asti...
Tänä aamuna valmistui myös jotakin, jota voi erinomaisesti kuvata Neulekirpun sanoin oudoksi luomukseksi.
Huomenillalla meillä on jälleen - jo viidennen kerran - museolla Pöyrööt-tapahtuma. Suomeksi sanoen pukeudumme pöyröiksi ja möykähääsiksi (siis menninkäisiksi, noidiksi, kummituksiksi...) ja järkkäämme pienen improvisaatioshow'n elokuun illan pimentyessä.
Oman menninkäispukuni pohja on vuodesta toiseen ollut sama, mutta yritän joka kerta keksiä vähän jotakin uutta. Tänä kesänä mieleen muistui lankakorin pohjalla toistakymmentä vuotta kummitellut omituinen luomus.
Joskus aikanaan minulla oli paha tapa innostua käsitöistä ja ruveta tekemään jotakin ilman ohjetta ja niistä materiaaleista mitä sattui käsillä olemaan. Tästä virkkuuteelmeksestä piti muistaakseni tulla laukku - siis vähän kuin Pelagian kikujukassi. Jossakin vaiheessa vain into oli lopahtanut, mitä en nykyisellä värisilmälläni ihmettele... Osa noista väreistä on ihania sinällään, mutta yhdistelmä varsin pöyröö!
Nyt kaivoin kassin esiin. Se oli periaatteessa "valmis", hirmuinen lötkö. Tartuin lankaan ja virkkasin reunukseen 2 kjs + 1 pp, niin että sain nauhakujan. Sitten virkkasin ketju- ja kiintein silmukoin nauhan. Ja näin syntyi menninkäisen myssy!
Tuonne alle saan tukan piiloon, niin ettei tänä vuonna tarvitse turvautua peruukkiin eikä hiusväreihin. Ja tuon pitäisi pysyä päässä rajussakin menossa - muksut ihan oikeasti käyvät meihin pöyröihin käsiksi, tänä vuonna meillä on siellä järiestyspöyrööt tietysti yleisön, mutta myös pöyröjen itsensä turvallisuuden vuoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti