Voittajan tunika

Olen keräillyt neulomavuosieni mittaan sukka- ym. neuleistä yli jääneitä lankanöttösiä yhteen pussiin aikomuksena joskus tehdä niistä jotain. Joskus haaveilin Anu Harkin jämälankatakista, mutta tämän vuoden mittaan ajatukseksi on vahvistunut, että se "jotain" voisi olla isoäidinneliöitä. Suunnitelmia oli useitakin, kunnes näin Novitan syksyn 2011 lehdessä kuvan kivasta isoäidinneliömekosta.

Koska OI:n ansiosta hikoilen helposti, en missään tapauksessa tahtonut tehdä kokomekkoa seiskaveikasta. Mutta nappasin muistiini tuon ajatuksen. Sen toteutus venyi ja venyi, kunnes Marin isoäidinneliöjakku sekä tulevien Seinäjoen käsityömessujen mainonta minut herätti. Siellä kun ilmeisesti opetettaisiin tekemään isoäidinneliöitä - ja yhtäkkiä minä näin itseni kävelemässä sen opetuspaikan ohi isoäidinneliömekossa. :)

Totta kai työhön varta vasten ostetuista ja väreiltään sommitelluista langoista tulisi upea mekko. Mutta minulla oli päähänpinttymänä tehdä ainakin tämä ensimmäinen isompi (jos ei sitä jakkua lasketa!) isoäidinneliövaatteeni nimenomaan jämälangoista. Noin niinkuin ihan periaatteesta, kaikkien säästäväisten esiäitiepolvien kunniaksi. Niinpä kasasin yhteen pussiin "suunnilleen 3 mm koukulla virkattavat" jämälangat ja aloin tehdä pylväitä ja ketjusilmukoita. Muutahan en osaakaan virkata! Ainoastaan mustaa Nallea ostin tätä varten, senkin kulutin lähes kaikki.

Kun valmiina oli sopiva kasa tilkkuja, opettelin taas (olin jo unohtanut Tikkuajissa saamani hyvät ohjeet!) yhdistämään ne. Sitten aloin virkata mekkoon yläosaa. Kavensin, purin, virkkasin kaventamatta, sovitin, purin, kavensin taas... Muutaman vähän paksummasta langasta syntyneen tilkun kiinnitin mekon yläosaan erillisiksi koristeiksi.

Ohje: Idea Novitan syksy 2011 -lehdessä olleesta isoäidinneliömekosta

Lanka: Mustaa Nallea 280 g sekä sekalaisia sukkalankojen jämiä 310 g kokoon Kaisa

Koukku: 3 mm

Ehkä kavensin lopultakin liian rajusti, nyt on massun päällä pussi. Lisäksi tilkkuosa olisi saanut tulla vähän ylemmäksi, se katkaisee nyt minut leveimmästä kohdasta, mikä ei ole imartelevaa. Mutta muuten tykkään tästä kovasti ja iloissani otin kehuja vastaan viimeisimmässä neuletapaamisessa. Tilkkujen teko oli hauskaa - välillä virkkasin ne yhdestä langasta, välillä sommittelin värejä. Myös tilkkujen yhdistely oli terapeuttista ja juuri sopivaa puuhaa monsieur Poirot'n dvd-seuraksi.

Mistä sitten nimi "voittajan tunika"? Ei pelkästään siitä, että osasin virkata niitä pylväitä ja ketjusilmukoita, vaan siitä, että kaikilla mekossa käytetyillä langoilla on tarina. Melkein jokaisen kohdassa muistin, mitä olin siitä tehnyt: osa oli ihan sieltä käsityöurani alusta syksyltä 2006, mutta kovin moni nöttönen syksyltä 2009, jolloin tikkusin muun muassa 21 sukkaparia pitääkseni itseni järjissäni, kun tappelin pääsystä ydinnaulanvaihtoleikkaukseen. Siitä selvittiin, kaikesta selvitään.

(Mistä tulikin mieleeni: jos olet kiinnostunut historiasta ja nykyisestä työstäni, tervemenoa kurkkaamaan ylläpitämääni työblogia! Eli välähdyksiä Vaasan läänin maanviljelysseuran, nykyisen ProAgria Etelä-Pohjanmaan 150-vuotisesta taipaleesta. Alun pitäen seuran alue ylsi Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen, joten pelkästään nykyisellä Etelä-Pohjanmaalla ei pysytä.)

Toiveikasta viikkoa teillekin!

Kun ei se opi vaan ompelee vaan!!

Viikonlopun kunniaksi ajattelin tulla paljastamaan teille, mitä olen saanut aikaan kuluneella viikolla. Ei uskoisi, että näin väsynyt ihminen pystyy näinkin paljoon... :)

Ompelukoneeni, jonka kanssa otin taannoin lujasti yhteen, kävi sairaalassa ja kotiutui hyväkuntoisena. Kolmellakympillä putsasivat Singer Serenadeni niin, että enää en (valitettavasti...) voi syyttää konetta epäonnistuneista ompeluksista.

Päätin kokeilla aluksi ommella hyvin ohutta puuvillakangasta, jota ostin Eurokankaan palalaarista. Minulla on Elloksen mekko, josta tykkään kovasti, ja ajattelin tehdä tämän sen kaavoilla. En sitten keksinyt yhtään monimutkaisempaa mallia kuin tämä sivukappaleineen ja upotettuine taskuineen...

Takkusin koko päivän tämän mekon kanssa, lopuksi korjasin sitä suunnilleen nuppineuloilla päälläni, ennen kuin taas purin ja ompelin. Ollapa itsensä kokoinen mallinukke, jonka päälle rakennella vaatteita! Motkotin jo Samillekin, että kun ei se kiellä mua ompelemasta, vaikka en vaan osaa...

Tulos ei ole edelleenkään sellainen kuin Elloksella. Kun tämä oli ylläni töissä maanantaina, ihmiset tuijottivat mutta eivät sanoneet mitään. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua... ;) Pitsin toi Vaiskai minulle aikoinaan Ullakon aarteiden avajaisista.

Ompeleminenko uuvutti niin, että kuvassakin on silmät kiinni..? :)

Kun kone ompeli niin sievästi puuvillaa, uskalsin vielä samana päivänä (!!) kokeilla pellavakangasta, jota tarttui iso sylys mukaan myös Eurokankaan palalaarista. Kuvan Sami räpsäisi sunnuntaina, kun olimme tulossa neljän tunnin reissulta Lakeuden ristiin ja lähimaastoon (= messu ja uusien seinäjokisten tervetulotilaisuus), ja valitettavasti kesän viimeisen hellepäivän ja runsaan istumisen jäljet näkyvät tunikassa... Olisin voinut rajata kuvaa mutta enpäs rajannut, kun tekeleitäni saatiin kerrankin kuvatuksi jossain muualla kuin meidän olohuoneessa!

Kaavan piirsin yhdestä rakkaista Riimingan tunikoistani, jota olen aiemminkin käyttänyt mallina. Se vaan on jotenkin niin mua. Vihdoin myös löysin käyttöä vuosi sitten käsityömessuilta ostamilleni Maarit Ailion kangaskuville. (Olkaa ystävälliset älkääkä kommentoiko ompelujälkeäni, kun en siis voi enää syyttää sitä konetta...) Äärimmäisen fiksu tempaus myydä ihania, ihania kuviaan valmiiksi kangastilkuille painettuina! Näitä ostetaan myös tänä vuonna.

Eilen illalla sain sitten kohtauksen ja kaivoin esiin viimeisen niistä huovutetuista villakankaista, joita tilasin aikanaan Myllymuksuilta Suuren Käsityölehden kautta. Tämä punainen oli jäänty ompelematta, olin tilannut sitä nimittäin pienimmän palan (kankaat oli tarkoitettu tiettyihin SK:n lastenvaatteisiin, ja tilatessa sai valita, mitkä värit ja valmiit koot yhdistettiin), koska se on melkein samansävyistä kuin aikanaan tekemäni tonttuhame.

Kangas riitti juuri ja juuri - olisin tehnyt tunikasta pidemmän eli hamemaisemman, mutta se ei enää onnistunut. Riimingan malli tässäkin ja Maarit Ailion kuva. Tosin tähän tein leveämmät olkaimet, mistä johtuu, ettei kolttu istu sitäkään vähää kuin muuten.

Kuten näkyy, ompelukoneen huolto ei valitettavasti tippaakaan auta ompelijan taitoihin. Pitäisiköhän munkin paikkani puhdistaa? Olenko jo liiaksi pölyyntynyt työni ääressä?

Sitä odotellessa esittelen teille viimeisimmät ostokseni, jotka singahtivat luokseni Oranssin blogista. Mikä väri!!!!!

Syksyistä viikonloppua ystävät!

Paksuilla puikoilla muttei nopeasti

Ihan aluksi: tarkoitukseni oli panostaa tämän postauksen kuviin. Että kun ihminen vihdoin ja viimein saa valmiiksi oikein neuleen, se pitää kuvata kunnolla. Näin itseni keimailemassa talomme pikku puistikossa syysauringon loisteessa ja alkavan ruskan hehku ympärilläni.

No, nyt on satanut kahtena päivänä töistä tullessa - eilen kuin saavista ja tänään vähän kevyemmin - joten saatte perinteisiä kirjahyllyneduskuvia. Jotta ette ihan kyllästyisi, vaihdoin sentään olemukseni tuon vaalean hyllyn eteen. Mutta en sitten yhtään muistanut nykiä liiviä mistään kulmasta, kun äkkiä töistä tullessa vain heitin sen niskaan ja pyysin Samia kuvaamaan... Ilmekin kertoo, että on väsy ja nälkä ja homma pitää vain hoitaa pikaisesti alta pois!

Minä en ole juurikaan kesällä neulonut. En ota siitä stressiä: harrastukset vaihtelevat, ja kesällä luin ja ulkoilin. Mutta kun neuleinnostus alkoi vähän kutkutella takaraivossa, rupesin selailemaan kivoja ohjeita. Olin neuletapaamisissa nähnyt tämän syksyn Novitan ja mieltynyt malleihin niin, että ostin lehden (minulle ei tällä hetkellä tule ainoatakaan käsityölehteä tilattuna, kun entisissäkin on paljon tekemistä). Novitalla on suunnittelija ilmeisesti vaihtunut, koska löysin sieltä monta mieleistä mallia.

Valitsin syysvaatteekseni liivin, jonka huivikaulus hurmasi kipuilevaniskaisen tutkijan. Ohje oli kirjoitettu seiskaveikalle, mutta päätin käyttää siihen jäljellä olevat viisi kerää leijonankeltaista Mambo-lankaa. Sitä kivaa, jonka valmistus lopetettiin tietysti. Koska lanka ja puikot olisivat paksummat kuin ohjeessa, päätin tehdä liivistä S-koon. (Mallitilkku, mikä se on??)

Liivi Mambosta houkutteli siksikin, että kuvittelin tekeväni sen suit sait nopeasti paksuilla puikoilla - ensimmäisen neuletauon jälkeisen varsinaisen työn pitää olla nopea ja helppo!

No, homma ei sitten mennyt ihan niin. Tiedän toki, että palmikot syövät paljon lankaa - mutta tämä meni jo naurettavaksi. Epäilen, että joku kotitonttu on jemmannut muutaman Mambo-kerän sohvan alle. Lanka ei nimittäin riittänyt alkuunkaan!!

Kävin Lankurissa kiertämässä niiden kaverien varastot, jotka näyttävät ne toisille - ei leijonankeltaista Mamboa kenelläkään. Huhuilin Facebookissa, ja siellä joku vähän sitä jo lupailikin. Mutta kysyin samalla myös Tapiolta, pyörisikö heillä hyllynnurkassa edes jokunen kerä tätä suosikkilankaa. Ei, ei pyörinyt, Tapio vastasi, mutta uusi Kelo on vastaava lanka ja jopa värikoodi sama 228. Haluaisinko, että hän lähettäisi langanpätkän postissa nähtäväksi? Tässä kohtaa totesin, että nyt menee jo asiakkaan hemmotteluksi, ja tilasin varmuudeksi neljä kerää Keloa (sekä ihan vähän jotain muuta).

 Ohje: Novita Syksy 2011, malli 69 

Lanka: 500 g Novita Mambo, 400 g Novita Kelo kokoon S (ohje on seiskaveikalle)

Puikot: 6 mm

Napit: Seinäjoen käsityömessuilta pari vuotta sitten. 

Kun Tapion paketti saapui, jännitin, miten pahasti Kelo eroaa Mambosta - olin tietysti aloittanut neulomisen ohjeen mukaan takakappaleesta, eli katkos tulisi etukappaleisiin, jotka neuloin yhtä aikaa pyöröllä. (Koko neuletta en tehnyt pyöröllä siksi, etten oikein tajunnut neuleen rakennetta. Kaipaan muihinkin neulelehtiin Ullan pientä ingressiä, jossa kerrotaan muutamalla sanalla neuleen perusjuju, esimerkiksi tässä se, että huivikaulus neulotaan yhtä aikaa etukappaleiden kanssa 2 riviä oikein, 2 riviä nurin -idealla, ei suinkaan jälkikäteen, kuten yleensä! Pelkästään ohjetta lukemalla ainakaan minä en oikein hahmota asiaa, minulle pitää selittää tai minun pitää itse tehdä.)

Olikin aikamoinen järkytys huomata, että Kelo on täsmälleen sama lanka kuin Mambo oli. Edes väreissä ei huomaa pienintäkään vivahde-eroa. Mietinpä vain, eikö Novita voisi säästää rahaa ja jättää ne vyötteet uusimatta - myisi Mamboa Mambona, kun kerran ihmiset ovat langan löytäneet ja siitä pitävät, eikä vuoden-parin välein käyttäisi rahaa aina "uuden" langan lanseeraamiseen!

Kelon ansiosta liivi kuitenkin lopulta valmistui. Siitä tuli hirmuisen painava, hirmuisen kuuma ja hirmuisen pullea. Siihen kuluivat kaikki ne neljä kerää Keloa! Näytän siltä kuin odottaisin viitosia seitsemännellätoista kuulla (ja siltähän minä en tietystikään näytä tavallisesti...). Mutta ehkä tämä on kiva sitten, kun on taas -25 tai jotain.

Napit löysin nappirasiastani sattumalta jotakin muuta penkoessani - niitä oli täsmälleen neljä, ja ne sopivat tyyliltään täysin nuttuun. Napinreiät jätin suosiolla tekemättä ja ompelin napit etukappaleiden läpi. Liivi menee ylle pujottamalla, enkä sitä kuitenkaan auki pitäisi.

Mutta muistiin itselle: kannattaa seuraavalla kerralla keraamisia nappeja ostaessa tarkistaa, ettei yhden napin yksi reikä ole umpeutunut väristä ja lasitusaineesta. Teillä muilla ei taidakaan olla näin persoonallisesti ommeltuja nappeja??

Neuleita olisi oikeasti kesken vaikka kuinka, mutta olen hurahtanut nyt johonkin pieneen, jonka tekemistä olen jo kauan suunnitellut. Kun ei siihen tarvita kuin ketjusilmukka ja pylväs, muutahan en osaa...

Ja loppuun pieni tiedotus Tapiosta puheen ollen: myymälässä on lauantaina Kauhajoen ruokamessujen kunniaksi lankamessut. Näin kertoo Facebook-sivu. Itse en taida päästä paikalle, mutta menkää te jotka pääsette! Kuva suurentuu tarvittaessa klikkaamalla.