lauantai 6. helmikuuta 2010

Kissutunika

Takana on nyt kaksi viikkoa työntekoa. Ei se työ väsytä, mutta kirjaimellisesti töissä kulkeminen - taitan tämän muutaman sadan metrin matkan kunnanvirastolle terveyskeskuksen lainaamalla potkupyörällä eli kävellen (en tietenkään yksin vaan Sami on turvana), ja se tuntuu lihaksissa. Auts. Iltaisin toisen kerroksen kotiimme kontittuani en ole jaksanut paljon muuta kuin nuokkua FarmVillessä.

Mutta viikonlopun kunniaksi innostuin ompelemaan. Alan siis ihan oikeasti olla kohta terve.


Olen pitkään himoinnut Riimingan pellavatunikoita, ja ehkä muistatte, että vihdoin viimesyksyisillä Seinäjoen käsityömessuilla pääsin sovittamaan sellaista ja saman tien ostamaan viininpunaisena. Kun nyt tiesin, mikä koko joustamattomasta pellavavaatteesta minulle sopii, ajattelin tilata myös toisenvärisen tunikan sitten, kun on aika juhlistaa leikkaukseen pääsyä ja toipumista. No, leikkaukseen ei niin vain päästykään, joten tilasin lopulta turkoosin tunikan lohdutukseksi.

Tunikan malli on hyvä, joten päätin, että hyödynnän sitä kaavana - tietenkin vain laillisesti omaan käyttöön! Tilasin Peikonpojalta samoina syksyn synkkinä viikkoina kissakangasta. Päivihän myy lähinnä tilkkukankaita, mutta kysyttyäni selvisi, että tätä veikeää kissakangasta oli jäljellä juuri kaipaamani määrä. Vuodenvaihteen alennusmyynneistä sitten tilasin vielä nauhaa ajatellen laiskuuttani, että selviän vähemmällä päärmäämisellä.


Vihdoin tänään sain aikaiseksi mennä mökille, levittää kankaan pöydälle (jolta raivasin ensin aika karmeat kasat nukkekodin remonttitavaraa) ja tunikan sen päälle. Argh! Kangas olikin vähän liian kapeaa! En ollut ottanut sitä huomioon.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Koska onneksi olin tilannut nauhaa paljon, käytin sitä "teippinä" saumoissa, jotka alaosastaan ovat auki kuten alkuperäisessäkin tunikassa.


Lopulta nauhaa riitti myös taskunsuuhun ja kaula-aukon ympäri. Olen kohtuullisen tyytyväinen kädenjälkeeni. Ehkä olisi pitänyt lyhentää vähän olkaimia - senhän voisin tehdä vieläkin - mutta minun ompelutaitoni huomioon ottaen jälki on varsin siedettävää. :)


Ja kuten tarkkasilmäiset lukijat(taret) näistä kuvista huomaavat: meillä neulotaan taas. Sovitin neuletakin vartalo-osaa eilen ja heitin sen kädestäni juoksumaton kahvoihin. Hihat tulossa, ja sitten käsiksi Samin villapaitaan. :) (Minä en muuten vielä kykene käyttämään tuota mattoa, vaikka sen hitain vauhti on 0,8 km/h. Mutta ehkä pian.)

Iloista viikonloppua!

4 kommenttia: