torstai 23. marraskuuta 2006

Vihdoinkin valmis!

Ilta kääntyi yöksi, mutta niinpä vain valmistui suuritöisin joululahjani, rosee-pitsistä tehty poncho.

Kuva ei valitettavasti tee vaatekappaleelle oikeutta - se on suloisen pehmoinen ja lämmin! (Väri sentään on suunnilleen oikea ja kuvakin tarkka, kun ymmärsin vihdoin että jos ei käytä salamaa, kannattaa käyttää ajastintoimintoa.)

Poncho menee lahjaksi kehitysvammaiselle Maria-siskolleni Eskoon palvelukeskukseen Seinäjoelle. Toivon mukaan väri on tarpeeksi sievä, Maria on hyvin tarkka vaatteitensa suhteen! :) Sekin jännittää mitä hän pitää ponchosta, koska ei ole aiemmin sellaisia käyttänyt. Tämä on kuitenkin suhteellisen lyhyt ja väljä, niin ettei pitäisi haitata käsien liikkeitä ym.

Kitten Mohairia meni noihin 42 kukkaseen tasan kaksi kerää (4 kierrosta/tappipari). Kolmannesta kerästä jäi ehkä hiukan yli puolet sen jälkeen, kun olin virkannut palat yhteen ja viimeistellyt työn reunasilmukoilla.

Uskomattoman suuritöinen vaatekappale. Kukkien tekeminen oli kivaa, mutta palasten yhdistäminen vaati aikaa ja tarkkuutta - useamman kerran jouduin purkamaan, kun olinkin sijoittanut kukkarivit väärin toisiinsa nähden, ja mohairiahan on niin valtavan mukava purkaa... :) Olisi pitänyt tehdä kokoamistyö vaikka keittiön pöydällä, se ei ollut mitään sylissä-tv:tä-katsellen tehtävää työtä.

Ehkä en aivan heti rupea itselleni tekemään vastaavaa... :)

8 kommenttia:

  1. Kaunis on! Itselläni kukat ovat aina vain suunnitteluasteella.

    VastaaPoista
  2. Ihana! Minä en uskaltaisi tuollaista edes yrittää, näyttää niin vaikealta.

    VastaaPoista
  3. Ei se itse asiassa ole vaikea. Kukkien teko on hyvin helppoa, vain kokoamisvaiheessa pitää olla tarkkana... Juuri siinä mielessä hieno käsityö, että näyttää siltä kuin se vaatisi valtavasti taitoa ja oikeasti on yksinkertainen! :D

    VastaaPoista
  4. Tämäpä meinas jäädä ihan huomaamatta. Uskoisin Marian tuosta pitävän, kun on niin pirteän värinen ja kukikaskin. Varmaan lämmittää mukavasti. On sulla ollut siinä urakkaa ja kiinnittämistä. Joku kysyi minulta miten isoäidin neliöitä kiinnitetään toisiinsa ja jos sulla on siihen ideaa niin vastaa siellä postauksessani, jossa niitä neliöitä esittelen ja opastan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos luottamuksesta Tarjuska, ei ole multa ennen käsityöohjeita kysytty... :D

    VastaaPoista
  6. Kaisa..Tuli mieleen, että tuossa sun työssä voisi olla vähän samantapaista yhdistämistä kuin niissä paloissa. Löysin vanhoja Jokanaisen Käsityökurssin kortteja, joissa oli neuvottu palojen yhdistämistä. Tein uuden postauksen sivulleni, jos sitten ymmärsin ohjetta oikein. Kirjoitin kuitenkin mitä kortissa neuvottiin. Kiitos tuosta vastauksestasi. :)

    VastaaPoista
  7. Upean ihanan näköinen tuo poncho. Olisi mukava nähdä se myös livenä.

    VastaaPoista
  8. Tarjuska, nyt mun tekee kahta kauheammin mieli tehdä niitä isoäidin neliöitä! Olisi sopivia "pätkiäkin" lankoja...

    Palaga, tuota ponchoa onkin aika mahdoton valokuvata, se ei näytä miltään ainakaan henkarilla. Pehmoinen ja lämmin kuin kissanpentu!

    VastaaPoista