Kerällä

Kaisan lankavarasto 31.12.2011

2012-01-07T08:27:00.000+02:00

Hyvää loppiaisen jälkeistä aamua! Ne kamalat härkäviikot ovat alkamassa - kaikkein inhottavin aika vuodesta. Mutta ei auta, täytyy vain toivoa että kevät sieltä joskus tulee (vaikka talvenkin tulolla on ollut ongelmia). Lohdutin itseäni eilen kaivamalla esiin vuoden ensimmäisen neuleohjeen ja langat siihen - terapiaa nyt tarvitaan.

Mutta kiitos aktiivisesta osallistumisestanne vuodenvaihteen arvauskisaan! Aika melleviä määriä arvailitte, ja kuvittelin minäkin, että 20 kg raja on edelleen ylitetty. Niinpä hämmästyin itsekin, kun uudenvuodenaattona menin ottamaan Lankurista tulosteen sinne merkitsemistäni langoista. Ihan kaikkia lankojani en tosiaan ole sinne vielä saanut merkittyä, mutta kysehän olikin tässä siitä, mitä Lankuri sanoo juuri nyt varastoni suuruudesta.

En olisi uskonut, että se sanoo näinkin vähän: 16,470 kg!

Mutta takana on vuosi, jolloin rahaa ei ole ollut entiseen malliin paasattaviksi lankoihin, ja jolloin muutenkin olen koettanut neuloa mahdollisimman paljon siitä mitä on - totesin, että ei kannata ostaa lankaa laatikkoon, on parempi tehdä siitä jotakin kivaa.

Mutta niin kävi, että lähimmäksi arvasi kaikista ensimmäinen arvaaja, Virpi!

Onnea Virpille! Laitatko minulle sähköpostissa osoitetietosi, niin katsotaan, mitä pientä kivaa täältä lähtee matkaan. :)

Tilinpäätös vuodelta 2011

2011-12-31T08:45:00.002+02:00

Oman ikääntymisen kai huomaa siinä, miten nopeasti aika kuluu. Lapsena vuosi oli melkein elämänmittainen aika - nyt se hujahtaa ohi silmänräpäyksessä.

Tätä vuotta ovat värittäneet suuret elämänmuutokset: muutto Seinäjoelle ja työpaikkani vaihtuminen sekä Samin työnhaku. Uutta opeteltavaa on ollut paljon ihan arkielämässä, ja kun syksyllä kilpirauhaseni temppuili heittäytymällä vähäksi aikaa liikatoiminnan puolelle, väsymys on ollut välillä ihan hirmuinen. Onneksi tilanne sen suhteen on rauhoittunut.

Neulepuolella Lankuri on vakiinnuttanut päättyvän vuoden aikana asemansa suomalaisneulojien keskuudessa, ainakin mitä voi päätellä uusista käyttäjistä ja jo rekisteröityneiden tapahtumamerkinnöistä. Toinen asia, joka tältä vuodelta muistetaan, on tietysti "neuleromaanini" Oikein nurin. Sitä on "myyty" tällä hetkellä 119 kpl mitä erilaisimmilla hyväntekeväisyyden tavoilla. Teidän kekseliäisyytenne on kyllä vailla vertaa!

Moni on ehdottanut, enkö sittenkin vielä yrittäisi tarjota käsikirjoitusta kustantajalle tai tekisi omakustannetta ihan fyysisenä kirjana myyntiin. Olen vastannut, ettei nyt ole voimia. Teen tällä hetkellä päivätyökseni niin vaativaa tutkimus- ja kirjoitustyötä, etten kerta kaikkiaan jaksa ruveta jälleen kerran muokkaamaan käsikirjoitusta kustantajan toiveiden mukaan, jotka eivät sitten kuitenkaan välttämättä johda kustannussopimukseen. Eri asia on, jos se kelpaisi jollekulle vähäisemmin fiilauksin. Omakustanne ja ennen kaikkea sen markkinointi taas vaatii vielä nykypäivänäkin sen verran alkupääomaa, ettei meidän varoillamme siihen ryhdytä (paitsi jos jollakin teistä on tarjota Samille töitä! :). Niinpä Oikein nurin on jatkossakin "myytävänä" hyväntekeväisyyden kautta.

Lisäksi minusta tuntuu, että Oikein nurin -romaanin julkaisulle olivat nyt viimeiset hetket. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni neuleblogielämä on monelta hiljentynyt. Ei jakseta enää blogata kuten ennen, eikä varsinkaan kommentoida - en jaksa minä itsekään. Se on harmi, mutta toisaalta aika aikaa kutakin. Neulominen ja bloggaaminen on ainakin minulle rakas harrastus, enkä siksi ota siitä stressiä.

Entä sitten kuluneen vuoden valmiiden töiden saldo? Se on kasvanut hiljakseen tuossa sivupalkissa, ja nyt se näyttää tältä:

1 hame 420 g
1 kesäpusero 300 g
1 lapaset 50 g
1 mekko 550 g
1 poncho 450 g
1 tunika 600 g
1 virkattu mekko 590 g
13 sukat 930 g
13 sytomyssyä 550 g
2 kauluria 240 g
2 liiviä 1 180 g
2 myssyä 270 g
2 neuletakkia 525 g
3 huivia 160 g
Yhteensä 6 815 g

Kun vuonna 2010 kulutin lankaa yli 9 kg ja vuonna 2009 peräti yli 18 kg, tuo vajaa 7 kg kulutus kertoo paljon. En ole jaksanut, ei ole kiinnostanut kuten ennen. Toisaalta se kertoo myös siitä, että olen tehnyt kaikenlaista pientä: sukkia, sytomyssyjä, lapaset, ponchon - mutta vain kaksi neuletakkia, ja nekin kevyitä. Lisäksi erityisesti syksyllä olen ommellut jonkin verran.

Mahdollisimman suuri langankulutus ei ole mikään itseisarvo, mutta olen itsekseni hiljakseen miettinyt, että ensi vuoden kampanjaksi ottaisin varastoistani neulomisen. En harrasta uudenvuodenlupauksia enkä nytkään sido itseäni sen kummemmin - mutta yritän olla ostamatta lankaa, kunnes olen saanut lankalaatikkoni ja -nyssäkkäni vähän pienemmiksi.

Tähän liittyen vuodenvaihteen arvonta. Mitä luulet, paljonko lankaa minulla on Lankurin mukaan varastossani 31.12.2011? En ole merkinnyt sinne ihan kaikkia lankoja, joten todellisuus on vielä kamalampi kuin tilasto, mutta mennään nyt "virallisen tiedon" mukaan. Heitä villi arvauksesi kommenttiboksiin viimeistään loppiaisena 6.1.2012, niin osallistut kilpailuun, jonka palkinnoista minulla ei ole vielä harmainta aavistusta - ehkä lankaa? :)

Tähän loppuun kuvitukseksi pieni videopätkä päättyvän vuoden valmistuneista käsitöistä - siis neuleiden ja virkkausten lisäksi myös ompeluksista. Taitaapa siellä vilahtaa pari paria korvakorujakin, kaikkia en ole tänne blogiin edes kuvannut. Osa kuvista on otettu vielä Jalasjärvellä kaikessa rauhassa, osa jo muuttolaatikoiden keskellä, osa sitten uudessa kodissa ensin parvekkeen auringossa ja loppuvuodesta olohuoneessamme, joka on käsitöiden kuvaamiseen ihan mahdoton...

Oikein mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta ja onnellista käsityövuotta 2012!

Kun se tahtoo vihreän villatakin, se tekee vihreän villatakin

2011-12-26T17:45:00.000+02:00

Hyvää joulunajan jatkoa, ystävät! Onneksi sitä on vielä lähes kaksi viikkoa jäljellä.

Tässä taitaa tulla tämän vuoden viimeinen neule. Olen pitkään kaivannut itselleni vihreää neuletakkia, mutta tekeminen on aina vain jäänyt. Sitten vihdoin keksin, että haluan tehdä February Lady Sweaterin, ja että siihen käy varastossa vuosia marinoitunut Rowanin Felted Tweed.

Hiukan myöhään päätin, että tämän kauan kaivatun neuletakin pitää valmistua nimenomaan jouluksi. Tahtoo sanoa, että aatonaattoiltana tikkusin hurjana hihoja valmiiksi - ja sitten jouluaatto oli niin lämmin ja jokaisessa kyläpaikassa niin kuuma, ettei tätä voinut edes pitää. No, joulusukat ja uusi hame olivat ainakin käytössä, ja aattoyöllä hautausmaalla neuletakkikin jo tarpeeseen.

Harmittaa, että tein takin XL-koon mukaan, kun lanka oli kovin ohutta, ja L-kokokin olisi riittänyt. Ehkä laitan tähän kuminauhan kaulukseen tai jotain. Hihoista tuli ylisuuret senkin takia, että minulla oli vain 4 ja 5 mm 40-senttiset pyöröt, ei 4,5-millisiä, joilla tein vartalo-osan. Hätätilassa voin tietysti aina heittää tämän pyykkikoneeseen ja huovuttaa pikkuisen, kuten tein edellisellekin feltedtweed-takille.

Ohje: February Lady Sweater, tein englanninkielisen ohjeen mukaan mutta löytyyhän tämä vauvanneuleesta kehitetty ihanuus suomeksikin

Lanka: Felted Tweed, noin 375 g kokoon XL

Puikot: Vartalo-osassa 4,5 mm ja hihoissa 5 mm

Nyt pidän lomaa ihan kaikesta, jopa neulomisesta (ainakin hetken), mutta toki tämän vuoden tilinpäätös pitää kuluneen vuoden töistä vielä tulla tekemään. Mukavia välipäiviä!

Joulusukat

2011-12-22T22:19:00.000+02:00

Ennen vanhaan - siis todella ennen vanhaan - ennen kuin joululahjat oli talonpoikaispiireissä keksitty, jouluksi piti jokaisen saada jotakin uutta vaatetta. Palvelusväelle ne kuuluivat osana palkkaa, mutta ne pyrittiin valmistamaan jouluksi. Jolla ei ollut jouluna yllä jotakin uutta, sen jouluhiiri söi!

Malli: Johanna-sukat Ullasta

Lanka: Vanhaa kunnon (150 g kerässä!) Nallea 60 g kokoon Kaisa (35)

Puikot: 3,25 mm

Muuta: Tein ohjeesta poiketen varteen kaksi ja terään kolme mallikertaa, pohjassa silmukoita on 10 kpl per puikko.

Riemullista joulujuhlaa kaikille teille rakkaille Kerällä-blogin ystäville!

Ensimmäinen arvostelu!!

2011-12-13T18:03:00.003+02:00

Aloinpa melkein vapista, kun sähköpostiini oli tipahtanut kaimani sähköposti, jossa vinkattiin että Kirsi on arvostellut Oikein nurin -kirjan. Mutta niin asiallinen ja fiksu oli arvostelu, että nyt taidan ihan vähän leijua täällä. Kiitos Kirsi! Ja olisi kiva, jos joku muukin jaksaisi naputella pari riviä kirjasta - siitä jo jättämänne kommentit ovat tärkeitä, mutta on kiva, jos "aate" leviää. :)

Ohjeet kirjan "ostamiseen" löydät tästä linkistä tai kuvaa klikkaamalla. Käy vaikka joululahjaksi, vink vink!

Neuleista, jotka eivät tahdo valmistua

2011-12-11T13:06:00.001+02:00

Syvä helpotus täytti mieleni perjantai-iltana, sillä sain vihdoin valmiiksi neuleen, jonka pelkäsin jäävän ufoksi. Tiedättehän: on neuleita, jotka eivät vain tahdo valmistua.

Alkusyksystä näin työkaverillani oikein kivan palmikkoponchon, jonka hän oli ostanut kaupasta. Ihastuin malliin niin, että tihrustin sitä silmä kovana ja päätin tehdä vastaavan omin pikku kätösin. Ehkä vuosi-pari sitten olin hankkinut Facebookin kautta neulojaystävältä puoli kiloa punaruskeaa Regia Silkiä, jota olen sitten hautonut kuvitellen, että teen siitä vielä mekon (puolesta kilosta????). Nyt totesin, että lanka menee paremmin toteen, jos teen siitä ponchon.

Palmikoiden määrät otin työkaverin ponchosta, ja aloin neuloa ylhäältä alaspäin - poolokaulus (joka kylläkin näyttää litistyvän) on neulottu sitten viimeiseksi.

Neuloin ja neuloin. Neuloin ja neuloin. Työ vain ei tuntunut edistyvän. Yhdessä neuletapaamisessa oli jo sattua katastrofi, kun langassa oli ollut tuotannollinen solmu - ja se aukesi, kun olin neulonut siitä pari kerrosta ylöspäin!!!! Kiitos vielä kerran Tiinalle, joka piteli työtä, kun purin sitä katastrofikohtaan saakka ja tein uuden solmun.

Jossakin vaiheessa tajusin, että minun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää paksumpia puikkoja, jotta ponchosta olisi tullut ilmavampi, laskeutuvampi ja ennen kaikkea lanka olisi rittänyt paremmin. Silloin hermostuin niin, että survoin koko työn käsityökoriin odottamaan purkamista - aioin ihan tosissani purkaa sen ja aloittaa alusta.

Vaan ihme tapahtui. Kun sain viimeisimmät sukat valmiiksi ja mietin, mitä nyt aloittaisin, muistin ponchontekeleen. Varovasti kaivoin sen esiin korista - ja totesin, että käytetään sitten se koko puoli kiloa, painoa poncholle tulee, mutta kuka tätä nyt purkamaan rupeaa! Niin painoin sisulla työn loppuun.

Malli: Työkaverin kaupan neuleesta. 8 silmukan palmikot 2 x sivuilla ja 5 x edessä ja takana.

Lanka: Regia Silk, 450 g (yhtä täyttä kerää ei kylläkään jäänyt tähteeksi, mutta vaaka väitti näin)

Puikot: 4 mm, paitsi kauluksen resorissa 3,5 mm

Muuta: Aikomukseni oli viimeistellä koko ponchon helma neulomalla siihen palmikkoa, jota kiinnittäisin reunukseen samalla tavoin kuin Basilika-huivissani, mutta ensimmäisen "hihan" jälkeen tajusin ettei lanka riitä. Niinpä reunus on vain "hihoissa", ja etu- ja takakappaleen reunan yritin suoristaa höyryttämällä. Ompelin "hihojen" palmikkoreunukset toisista päistään yhteen, kuten työkaverinkin ponchossa, ja se on kätevää: kumartuessakaan poncho ei roiku tiellä.

Kun työ valmistui, olin kahden vaiheilla siitä, voiko sitä edes käyttää. Olisin halunnut niin paljon pidemmän ja tosiaankin laskeutuvamman jajajajaja... Vaan kuinka ollakaan, eilisen koekäytön perusteella olen tähän ihastunut. Kerta kaikkiaan. Pituus on minulle täydellinen (vyötäröön), kaapu on lämmin ja pehmoinen ja vaikka mitä. Ja kauppojen rakastaman muovin sijasta se on 55 % villaa, 25 % polyamidia ja 20 % silkkiä - suorastaan ylellinen.

Ai niin, jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvissa kurkkiva lumihiutale kuuluu Tampereen Stockmannin jouluosaston tarjoomuksista kehittelemäämme kuvaelmaan "joulupöllö lumisateessa". Se ripustettiin paikalleen silloin, kun täällä ei vielä tuiskunnut lunta ihan omasta takaa.

Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!

Lahjaksi olette saaneet...

2011-12-05T20:12:00.001+02:00

Suurkiitos kommenteista villahameeseeni liittyen! Jälleen kerran siis toteamme, että neulelehtien ohjeiden kuvat eivät välttämättä edes osu silmään, mutta kun joku bloggaa ohjeella tehdystä neuleesta, se alkaakin kiinnostaa. Pidän itse kovasti hameestani eikä harmita yhtään, vaikkei siitä tullutkaan mekkoa! (Ja "kuumaverisille" muistutus: tämähän on neuletta eli tuuletus pelaa - itse käytän alushametta alla - joten liikaa kuumuutta ei tarvitse pelätä.)

Tämänpäiväistä postausta olen tehnyt pitkin syksyä. Aioin nimittäin koota useamman sukkaparin samaan julkaisuun, mutta sitten kävikin niin että ensin tauti ja sitten hame iskivät väliin - toiseksiviimeinen pari makasi päättelemättä ja viimeinen pari puolitekoisena viikkotolkulla, kunnes sain ne valmiiksi. Kuvien laadussakin huomaa eron: ensimmäisen parin kuvaamisen aikoihin on vielä ollut vähän valoisampaa, kaksi viimeistä olen kuvannut rehellisessä sähkövalossa ja koettanut epätoivoisesti photoshopata vähemmän kauhean värisiksi.

Malli: Paraphernalia

Lanka: Regia Hand-Dye Effect, 80 g kokoon 36-37

Puikot: 2 mm

Muuta: Joku neuvoi, että tästä Regian langasta saa ei-lötkähtävän neuleen käyttämällä mahdollisimman ohuita puikkoja. Hän oli oikeassa - mutta onnistuinpa katkaisemaankin yhden puikon ihan vaan sormissani... Onneksi KnitPicksin pakkauksessa oli varapuikko! :)

Käytän itse villasukkia aina ja kaikkialla - naimisiin sentään menin nailoneissa - ja yritän aina sävyttää sukat muun asun mukaan. Tarvitaan siis monenlaisia värejä! Huomasin kuitenkin, etten ole ihan hetkeen neulonut itselleni. Varasin molemmat TiinaP:ltä saamani kerät näihin sukkiin ja hämmästyin suuresti, kun vain toinen tuli käytetyksi. No, 50 grammastahan minä olen ennenkin lyhytvartiset sukkani neulonut! Hassua kyllä, edes yhdestä kerästä ei saa identtisiä sukkia, sillä mustat raidat asettuivat ihan mihin halusivat...

Malli: Kiemura-sukat

Lanka: Drops Fabel Superwash, 50 g kokoon Kaisa (35)

Puikot: 2,5 mm

Muuta: En jatkanut palmikkoa suoraan kohti varpaita, vaan annoin sen kiemurrella jalkapöydän yli kuten olen aiemminkin tehnyt.

Juuri tuolla edellisessä postauksessa totesin, ettei meillä nyt ostella luksuslankoja. Onneksi niitä voi saada! Hannele lähetti viime talvena mm. tätä Punta Yarnsin 95-prosenttista merinoa. Pitkästä aikaa uskaltauduin kokeilemaan uutta sukkaohjetta, ja hyvinhän näyttää Merenkulkija jalkaani istuvan, vaikka miesten ohje onkin.

Malli: Merenkulkija-sukat

Lanka: Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, 50 g kokoon Kaisa

Puikot: 2,25 mm

Muuta: Tästä tykkään! Kun ohje on paksulle langalle, saan siitä suoraan tarpeeksi pienen sukan itselleni, kun käytän ohuempaa lankaa ja puikkoja. Kantapään tein perinteisesti vahvistettuna, koska sukat ovat minulle käyttöesineitä ja niiden pitää kestää.

Ensimmäisen sukkaparin olen tehnyt itse ostetusta materiaalista, mutta lahjavakkaan - kaksi viimeistä taas ovat lahjalangoista. Mikä sopisikaan siis paremmin itsenäisyyspäivän aattoon: lahjaksi olemme vapaan isänmaammekin saaneet. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Toisen adventin kunniaksi: VALMIS NEULE!

2011-12-04T15:35:00.000+02:00

Kovin hiljaista on Kerällä ollut, pahoitteluni edelleen! Mutta olen sairastellut, ollut muuten vain väsy ja neulonut sitten ristiin ja rastiin töitä, jotka eivät koskaan valmistu tai valmistuvat kovin hitaasti...

Nyt kuitenkin vihdoin jotakin valmista.

Minulle ei tällä hetkellä tule ainoatakaan neulelehteä. Kun näin neuletapaamisessa jonkun muun omistaman syksyn Novitan, tykästyin siinä olleisiin uudenlaisiin malleihin ja ostin irtonumeron. Innostuin heti neulomaan ohjeen nro 26 mukaisen neulemekon, jonka yläosa on resoria ja helman etukappaleessa palmikkoa.

Koska meidän taloustilanteemme nyt on mikä on (saa tarjota töitä kehityskykyiselle ja innovatiiviselle ohjelmistosuunnittelijalle eli Samille!!), täytyy katsoa mihin rahansa käyttää. En voi enää edes haaveilla luksuslangoista, ja jopa seiskaveikkakerien ostaminen tuntui liian hintavalta. Innostuin siis kun näin, miten edullisesti Tapio kaupitteli Jussi-lankaa, joka on täsmälleen veljesten vahvuista, ja tilasin sitä.

En vain hoksannut, että kun seiskaveikka myydään 150 g kerissä, niin Jussin paino on 100 g! Eli viisi kerää Jussia ei olekaan 750 g vaan ainoastaan puoli kiloa...

Luotin kuitenkin siihen, että Novitan ohjeiden lankamäärät ovat vähän sinne päin, ja aloin neuloa. Kauhean fiksuna ihmisenä halusin tehdä palmikon myös takakappaleeseen - ja tajusin liian myöhään, että sehän syö lankaa aina vain enemmän...

Helma valmistui ja aloin neuloa yläosan resoria. Niin loppui Jussi. Olisin tietysti voinut kysellä Tapiolta, josko hyllynnurkasta olisi vielä pari kerää löytynyt (nettikaupassa Jussia ei enää näkynyt), mutta kuvittelin pärjääväni. Kävin Minimanin Jussi-tarjouskorilla - jossa myytiin vain rumaa ruskeaa, eikä raitainen yläosa innostanut kun alaosanhan piti olla se "juttu". Ostin kerän Nallea ajatellen, että yläosa saa olla ohuempi - mutta värisävy ei istunut yhtään helman kanssa.

Lopulta minulla välähti. Mikä pakko tästä oli tehdä mekko, enemmän hyötyä on toki puolihameesta!

Malli: Novita syksy 2011, ohje 26

Lanka: Novita Jussi 420 kokoon L

Puikot: 4,5 mm

Muuta: Palmikoita siis sekä edessä että takana. Yläosassa muutama sentti 2o, 2n -resoria, johon on pujoteltu kuminauha. Yläkuvassa Kaisa edestä ja alakuvassa takaa. :)

En siis lopulta saanut kulumaan ihan sitä omistamaani puolta kiloakaan Jussia. Toki olisi kiva, jos hame istuisi ylläni yhtä nätisti kuin lehden mallilla, mutta ainakin itse pidän tästä, ja sehän on tärkeintä. Hiukan "väärän" sävyisistä, vuosia marinoituneista Felted Tweedeistä harkitsen hameelle kaveriksi helmikuista neuletakkia, saa nyt sitten nähdä...

Pieni muistutus...

2011-11-24T19:39:00.000+02:00

Pitkään on ollut täällä Kerällä hiljaista. Olen sairastanut tarmokkaasti - kolme viikkoa flunssa piti otteessaan, kunnes taipui antibioottikuurin edessä. Sukkia on valmistunut, mutta päättely ja kuvaaminen ja yhden samaan postaukseen suunnitellun parin valmistaminen olivat vielä vaiheessa, kun innostuin neulomaan jotakin isompaa. Ehkä pian näette. :)

Mutta tässä vaiheessa vähän kallella kypärin tulin kertomaan, että Ihmeidea-kilpailuun ei ole vielä kukaan lähettänyt ideaansa. Myönnän, että olisin saanut rummuttaa tätä enemmän, mutta silti... Joulukuun 1. päivä lähestyy, mutta jos aivonystyröidesi varassa lepää ehkä jo valmis ja koeteltu idea, vielä ehtii osallistua!

Ihanaa alkavaa adventin aikaa teille kaikille!

Testipostaus

2011-11-19T19:52:00.000+02:00

Kokeilen vain, pystynkö päivittämään myös tätä blogia kännykällä. Leppoisaa lauantai-iltaa!

Viikon vanha kettunuttu

2011-11-06T16:31:00.000+02:00

Nämä kuvat ovat maanneet kamerassa viikon, kun en ole kyennyt bloggaamaan...

Viime viikonloppuna olimme bussimatkalla Tampereen Ikeassa ja Lempäälän Ideaparkissa. Tämä perinteinen (jo toisen kerran! :) retkemme tuntui katkaisevan sopivasti synkkää syksyä, varsinkin kun olin edellisenä päivänä saanut käsikirjoituksen ensimmäisen pätkän historiatoimikunnan kynsiin.

Viime vuonna olisin ostanut Ikeasta kangasta, mutta kun missään ei ollut myyjää eikä mitään ohjetta kuinka toimia, se jäi. En tiedä olinko silloin vain ensimmäisen-Ikea-käynnin-shokissa vai oliko palvelua parannettu vuodessa noin 100 %, mutta nyt löysin kangasosastolta hyvin selkeät ohjeet: mittaa haluamasi pala, punnitse se ja lue viivakoodinlukijalla hinnastosta kilohinta!

Niinpä mukaan lähti tätä - köh - filosofian maisterin ankaran asialliseen olemukseen hyvin sopivaa - köh - kypsää ja aikuista kangasta... :) Ja sitten minä vielä ihmettelen, kun en saa vakituisia työpaikkoja hienoista assistentin- tai vastaavista viroista!

Koska olen ennenkin pukeutunut kankaisiin, joita ei ole tarkoitettu vaatteiksi, tästä tuli tietysti kettunuttu.

Kyselin Samilta, voiko tätä käyttää, ja hänen mielestään ehdottomasti voi! Kuten työkaveri totesi: "Sehän olet sinä"...

Mutta jo näissä kuvissa kurkkuni on kipeä. Vielä tiistain sinnittelin töissä, sitten kaaduin sänkyyn ja olen sairastanut flunssan kourissa tähän asti. Perjantaina tosin jo siirryin sängystä sohvalle, mutta väsy on hirmuinen, ja parina yönä yskänkohtaukset ovat olleet melkoisen mojovia. Huomenna olisi kuitenkin yritys ulkoiluttaa kettunuttua uudestaan eli pyrkiä töihin. Sillä ellei tästä vaatteesta saa energiaa ja hyvää mieltä, ei sitten mistään!

Pläjäys

2011-10-24T17:55:00.001+03:00

Monien ompeluksien ja muutaman ~~ikuisuus~~ keskeneräisen neuleen jälkeen olen saanut valmiiksi kaikenlaista pientä ja tarpeellista.

Lupasin itselleni, että kunhan neulon Tuulan sukat kaksosille (emme Sipin kanssa ymmärrä, minkä tähden niin ihania sukkia on niin tylsä neuloa!!), saan tehdä itselleni AnniKaisen uusimmat. Ja tein kans. Siitä ihqlangasta, jota kässämessuilla Tapiolta ostin.

Ohje: AnniKaisen Joanna

Lanka: Fabel 70 g kokoon Kaisa (= 35)

Puikot: 2,5 mm

Muuta: Noudatin ohjetta uskollisesti, paitsi että kantapään tein vahvistettuna. Minähän käytän 95-prosenttisesti pelkkiä villasukkia, eli sukka on käyttöesine, jonka tulee kestää. Nämäkin sukat pääsivät heti aamupimeällä suoritetun kuvauksen jälkeen 2 km työmatkalle, jonka kävelin - eli kestettävä on. Valitettavasti ovat jo liian pitsiset tälle vuodenajalle, palaamme käyttöön siis keväällä!

Fabel oli pikkupettymys, niitä lankoja, jotka kerällä ovat huomattavasti kivemman näköisiä kuin käytössä. En ollenkaan tajunnut, että siihen tulee noin voimakkaat raidat - mutta eivät nämä ensimmäiset "eriparisukat" ole, jotka teen...

Uutuusohjeen lisäksi olen palaillut "vanhoihin tienareihin". Miesten harmaat sukat ovat olleet kesken viikkotolkulla, kunnes joulupaketille löytyi vastaanottaja.

Malli: Katiijan Jalmarit

Lanka: Vesa sukkalanka, 150 g kokoon 42

Puikot: 3,5 mm

Ja sitten taas sukat itselle. Näistä piti ottamani kiva kuva - poden aina huonoa omaatuntoa, kun muotibloggaajat "kauhistuneina" muistelevat, miten "ennen" otettiin "millaisia kuvia vain" ja miten "kukaan" ei lukisi enää sellaista blogia jossa ei ole hyviä kuvia. No, minä en ole muotibloggaaja ja toivon, että luette tätä blogia kuvista huolimatta! :)

Möykky sääressä ei ole kipsi tai vastaava, vaan farkkuleggareiden käännetty lahkeensuu, joka ei suostunut nousemaan ylemmäksi. Langan olen saanut lahjana ja se on aivan taivaallisen ihanaa: 65 % superwash-villaa, 30 % silkkiä, 5 % nylonia. Näillä en malta ehkä ihan taittaa sitä 2 km työmatkaa...

Ohje: Paraphernalia tietysti!!

Lanka: Happiest Girl! Dyeworksin Gloss, 110 g kokoon Kaisa

Puikot: 2,5 mm

Muuta: Lankuri-parka! Vyötteen mukaan lankaa on vyyhdillä 100 g, mutta vaakani mukaan käytin näihin 110 g, ja jäikin vielä parsimavärkkiä. Miinukselle siis mentiin, vaikkei oikeasti menty - loistava keino "pienentää" lankavarastoa... :)

Tämän "varjo-Sukkasadon" jälkeen tärähtänyt kuva hätäapuneuleesta. Kuljin syksyn ensimmäiset kylmät päivät Eliina-huivi kaulani ympärillä aniliinin tikkitakin päällä. Kävi vain niin, että kun minua ei paras ystävänikään voi kutsua hoikaksi, takissani pitää olla leveyttä ja siis myös leveä kaulus - mistä johtuen kylmä tunki huivin alle ja sain karmean niskakivun. Tikkusin siis vauhdilla yhdessä illassa jämä-Eskimosta peruskaulurin, joka suojaa kovin herkän kaulanseutuni.

Malli: Omasta päästä ja jäikin viälä värkkiä - loin 48 silmukkaa, neulon 2o, 2n -resoria aikani, sitten aloitin suoran neuleen ja lisäilin silmukoita etu- ja takakappaleen reunoissa.

Lanka: Eskimo 130 g

Puikot: 5,5 mm

Muuta: Vähän pidempi olisi saanut olla, mutta väsähdin.

Jos muuten joku bongasi näistä kuvista jotakin uutta ja outoa huushollissamme, niin kyllä: olimme viikonloppuna mukana "tuvantyhjäyksessä" ja muiden lähisukulaisten tavoin saimme kotiin autokuorman tavaraa, niin myös oikein kunnon plyysimatot. 70-luvun sohvapöytä saapuu huomenna jälkitilauksena. :)

Pari pientä

2011-10-09T16:00:00.002+03:00

Muistatte ehkä, miten viime syksynä Kaisu ja Laura Mirjami esittelivät uusinta vauvamuotia, joka oli menossa lähipiiriin odotetuille poikasille. Vuosi on kulunut, eivätkä kaksoset ole enää mitään vauvoja, vaan juuri tänään yksivuotiaita reippaita miehenalkuja.

Kun kysyin poikien äidiltä syntymäpäivälahjatoivomuksia, sain vienon pyynnön samanlaisista villasukista, jotka tein vauvapakettiin. "Kun ne oli parhaat mitä on!" Ei tainnut olla ensimmäinen äiti, joka tästä mallista näin sanoo... Niinpä kumpikin poika sai laihjaksi uudet villasukat vähän isompaan jalkaan sovitettuna.

Malli: Vauvansukka (tunnetaan myös Tuulan sukkana tai junasukkana)

Lanka: Filona sukkalankaa 90 g kahteen noin koon 22 sukkapariin

Puikot: 2,5 mm

Muuta: Filona on jännä lanka, vyötteessä lukee: "Made in Turkey, Lappajärven villakehräämö". :) Lisäksi ensimmäisen kerran törmäsin ongelmaan, josta olen lukenut muiden blogeista. Toisen sukkaparin toista sukkaa tehdessä langassa oli solmu - ja solmun jälkeen värit alkoivat juosta päinvastaiseen suuntaan!! Onneksi olin silloin jo loppuvaiheessa, joten riitti kun katkaisin langan ja tein uuden solmun niin, että lanka juoksi oikeaan suuntaan.

Tätä jälkimmäistä työtä en oikein viitsi paljon esitellä - olette nähneet näitä jo niin runsaasti! Mutta kun minä vain rakastan pellavaroiteja. Ostin siis käsityömessuilta Raijan Aitan pöydästä valmispalan pellavaa, ja jälleen kerran Riimingan tunika kaavanani ompelin siitä itselleni tunikan. (Kuvan laatu on sitä mitä se lokakuisena aamuna seitsemän jälkeen on, mutta kun tiesin, että illalla kotiin tullessa kolttu on jo aivan rypyssä...) Rintapielen kukkanen on Filttiinan rintaneula. Jos näette taskun ylipäätään ja siinä huopasydämen, sekin on Filttiinaa.

Tunikan alla on petrooli villakangashame, jonka surautin (!) edellisenä iltana noin vartissa. Minähän kävelen töihin noin 2 km, ja minähän pidän aina hameita. Nyt alkoi jo joinakin aamuina tuntua siltä, että lämpimämpää hamosta pitää saada ylle. Tilasin siis Kangas-Mallalta neljää (!!) eriväristä keittovillaa. Palvelu oli huippuystävällistä (muistin vasta tilauksen lähtiessä, että pitikin vaihtaa yksi väri toiseen, mutta se vaihdettin sähköpostilla pyytämällä) ja huippunopeaa. Tein tilauksen tiistaina ruokatunnilla ja valitsin Klarna-laskun, jolloin ei tarvinnut odotella ennakkomaksun ilmaantumista Mallan tilille, ja paketti odotti minua kotona jo keskiviikkona, kun Sami oli hakenut sen seurantakoodin perusteella.

Joskus on kiva olla lyhytkasvuinen: puolen metrin kangaspalasta tulee puolihame, kun keittovillahan on huopaa, jota ei tarvitse kääntää edes helmasta (vihaan käänteiden ompelua). Leveys sopivaksi, sauma kiinni, kuminauha vyötärölle, ja siinä on hame. Mutta älkää kertoko oikeille ompelijoille, että näin se käy. ;)

Lyhyet erikoiset

2011-10-08T08:01:00.000+03:00

Kiitos kiitos kommenteista messupostaukseen! Täytyy myöntää, että eilen kahden jälkeen oli vähän haikea olo kun muisteli, että viikko sitten oltiin messuilla... Hupaista on se, että olen parinkin muun messuillakävijän kanssa puhunut ja olemme todenneet, että olimme ihan eri messuilla: minulla oli kauhean hauskaa, heillä tylsää. :)

Päivitän tänne pian valmiita käsitöitäkin, mutta sitä ennen pari muuta asiaa. Ensinnäkin, muistattehan Ihmeidea-kilpailun! Vielä joulukuun alkuun asti ehdit kehitellä uuden tuotteen Seinäjoen seurakunnan Lähetyssopen myyntiartikkeliksi, parhaat palkitaan. Klikkaa tätä linkkiä tai kuvaa ja lue säännöt sekä kurkkaa, mitä kaikkea Lähetyssopessa myydään jo nyt!

Toiseksi kiitos Pirjolle ja Purjolle, jotka ystävällisesti muistivat Kerällä-blogia tunnustuksella - jommalla kummalla noista, joten otetaan varmuudeksi molemmat! :)

Suurkiitos noille ihastuttaville nuorille neitosille, joiden omaperäisiä seikkailuja on ilo seurata. Tunnustukseen kuuluisi jakaa tätä eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta tehän tiedätte, että jaan tämän aina kaikille, ja niin teen nytkin - olkaa hyvä, jokainen, joka tarvitsee vähän piristystä elämäänsä!

Lisäksi kuuluisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään, ja niitä kyllä löytyy. Koska ollaan täällä käsityöosaston puolella, faktat liittyvät tavalla tai toisella käsitöihin. Osan olette varmasti jo moneen kertaan kuulleet, mutta koettakaa kestää...

Käsityöt olivat minulle kauhistus talouskouluun asti, jossa ensimmäisen kerran aloin hiukan nauttia niistä. Vasta käsityöblogien löytyminen syksyllä 2006 teki minusta kuitenkin neulojan, kun tajusin, ettei se ole ydinfysiikkaa.
Neulomisen lisäksi olen viime aikoina ommellut ja vähän myös virkannut - mutta osaan tehdä vain pylvään ja ketjusilmukan, enkä kykene kunnolla seuraamaan virkkausohjetta kaaviosta.
Inhoan pipojen ja lapasten tekemistä, mutta teen mieluusti sukkia ja huiveja.
Eniten neulon itselleni, koska kaupat myyvät yleensä vain muovineuleita ja lisäksi kokoni (pituus 142 cm ja leveys XL) ei ole valmistajien suosiossa.
Käytän 95-prosenttisesti vain villasukkia. Minulla on huono ääreisverenkierto, joten paljaalla iholla villa lämmittää ihanasti. Kesäisin en sitten käytä sukkia ollenkaan. (Omiin häihini ahdistuin laittamaan stay-upit.. :)
Suosikkineulepuikkokokoni on isommassa työssä 4 mm ja sukissa 2,5 mm. Silloin teen kaikkein siisteintä jälkeä.
Kun laitan Lankurin tulostamaan pdf:nä omistamani langat, listassa on 14,5 sivua - enkä ole vielä ihan kaikkea saanut syötettyä (muutto häiritsi, kun nyt en enää muista mitkä nyssykät olen syöttänyt... :P). Kiloja en kerro ainakaan vielä tässä vaiheessa. :)
Neuleromaaniani on "myyty" tällä hetkellä 107 kpl suoraan minulta "ostettuna" - ja hyviä töitä tehty vielä sitäkin enemmän. Kiitos teille! Tästä romaanistahan ei painos lopu, joten tervetuloa ostoksille, jos kiinnostaa. Tuosta linkistä löydät lisätietoa.

Viettäkää iloinen viikonloppu, meille on ainakin luvattu aurinkoa!

Hyvä mieli käsityömessuilta

2011-10-01T19:27:00.000+03:00

Eilen käytin osan tarkasti jemmatuista ylitunneistani, jotta pääsisin jo ennen iltapäiväneljän tungosta Seinäjoen käsityömessuille. No, tungosta ei sitten tullut, neljältä käytävät itse asiassa tyhjenivät, mutta eipä tuo haitannut Samia ja minua. Vielä kun tapahtumasta tiedotettaisiin paremmin! Me "fanit" toki laitamme jo nyt ensi syksyn messuviikonloppua kalenteriin, mutta ei olisi liikaa, jos käsitöiden luvattuna aikana Etelä-Pohjanmaan messut toisi tapahtumaa esiin jotenkin näkyvämmin. Vaikka sitten tämän sosiaalisen median kautta!

Viime vuonna messut olivat pienoinen pettymys, vanhan toistoa. En tiedä, lähdinkö nyt matkaan toisella mielellä, vai saattoiko messuosastojen sijoittelun uudistus vaikuttaa, mutta meillä oli kertakaikkisen hauskaa. Rahaa ei kulunut älyttömästi, kaikkea kivaa löytyi, nähtiin runsain määrin tuttuja sekä käytävillä että kojuissa - erityisterkut Tuulalle!!!! - istuskeltiin välillä kahvilassa, välillä evässuklaita syöden tapahtumalavan tuoleilla. Ja minä imin osastojen ihania, ihania värejä itseeni. Voiko väsymys olla pelkästään värienergianpuutetta?? Tarkempi selvitys "värihimostani" ja sen hoidosta tuolla Kurakauppalan puolella.

Tunnelmaa ei ainakaan latistanut se, että toteutin visioni - tosin en tiedä, opetettiinko messuilla jossakin isoäidinneliöitä, mutta joka tapauksessa tepastelin Areenassa mummanruututanttu ylläni. Ja kerrankin nautin tuijotuksesta, sillä ihmiset eivät katsoneet lyhyenläntää ja vintturaista OI-olemustani, vaan mekkoa! Sainpa ihan ventovierailta kehujakin. Kun messuilla valokuvaaminen ei aina ole oikein tykättyä, ainoa tilannekuva on näpsäisty kännykällä Kaisasta ja alpakasta. Alpakka vasemmalla.

Mitä minä sitten ostin? Päivän paras oli varmaankin tämä seinätaulu.

Kun sanoin myyjälle, että olen ammatiltani historiantutkija, hän repesi. Kissu pääsee töissä huoneeni ovipieleen - nimenomaan käytävän puolelle...

Helmijuttuja olisi ollut monenmoisia, mutta se harrastus on viime aikoina vähän jäänyt, ja kun jostakin piti taloustilanne huomioiden nipistää, ohitin enimmät korumateriaalit. Mukaan lähti vain pienet korupihdit sekä kaksi turkoosia lasisydäntä, joista teen korvakorut kaveriksi omistamalleni turkoosille kaulakorulle. Myyjää en tullut tietämään, lienee joku noista esitteessä mainituista.

Alla väriterapiaa. Hannele Hämäläinen on luottokorvakoruttajani, hänen kettunsa ovat yhdet rakkaimmista korvakoruistani. Nyt valikoima ei ollut yhtä iso kuin joskus, mutta sammakkoprinssit löysin. Ja kas kummaa, Tapion Fabel-tarjouksessa oli ihan niihin sointuvaa lankaa, joka kolahti värihimooni kuin 25 millin neulepuikko.

Jälleen kerran mukaan lähti Maarit Ailion kangastilkuille painettuja ihania kuvia, tosin näissäkin valikoima oli nyt vähän vaatimaton. Olisin halunnut sekä lypsäjän että traktorikuskin isona, mutta nyt sitten joudun soveltamaan suunnitelmastani. Pellavakangas on Raijan Aitan palakorista, tuostakin pitäisi tulla tunika... ;) (Tunikat muuten melkein kärsivät inflaation. Niitä oli myynnissä melkein kaikilla. Vaikka rakastan pellavaa ja rakastan pellavasta tehtyjä roiteja, jotenkin hupsusti toivoisin ettei ihan joka pulju niitäkään myisi. Riittäisi kun vaikka Riiminka ja Ullakon aarteet. :)

Kynttiläfaneina emme tietenkään voineet vastustaa niiden houkutusta. Tervakynttilä on Wanhan Markin pöydästä, nuo ruutukynttilät (joita en ottanut hyvistä kääreistään kuvauksen takia, näette varmaan värin ja tyylin näinkin) Kalevantulelta.

Tämän lisäksi mukaan lähti laatikollinen - kyllä, laatikollinen - suukkoja. Ja hirmuinen väsy ja onnellinen olo. Ollapa aina messut...

Voittajan tunika

2011-09-25T20:16:00.001+03:00

Olen keräillyt neulomavuosieni mittaan sukka- ym. neuleistä yli jääneitä lankanöttösiä yhteen pussiin aikomuksena joskus tehdä niistä jotain. Joskus haaveilin Anu Harkin jämälankatakista, mutta tämän vuoden mittaan ajatukseksi on vahvistunut, että se "jotain" voisi olla isoäidinneliöitä. Suunnitelmia oli useitakin, kunnes näin Novitan syksyn 2011 lehdessä kuvan kivasta isoäidinneliömekosta.

Koska OI:n ansiosta hikoilen helposti, en missään tapauksessa tahtonut tehdä kokomekkoa seiskaveikasta. Mutta nappasin muistiini tuon ajatuksen. Sen toteutus venyi ja venyi, kunnes Marin isoäidinneliöjakku sekä tulevien Seinäjoen käsityömessujen mainonta minut herätti. Siellä kun ilmeisesti opetettaisiin tekemään isoäidinneliöitä - ja yhtäkkiä minä näin itseni kävelemässä sen opetuspaikan ohi isoäidinneliömekossa. :)

Totta kai työhön varta vasten ostetuista ja väreiltään sommitelluista langoista tulisi upea mekko. Mutta minulla oli päähänpinttymänä tehdä ainakin tämä ensimmäinen isompi (jos ei sitä jakkua lasketa!) isoäidinneliövaatteeni nimenomaan jämälangoista. Noin niinkuin ihan periaatteesta, kaikkien säästäväisten esiäitiepolvien kunniaksi. Niinpä kasasin yhteen pussiin "suunnilleen 3 mm koukulla virkattavat" jämälangat ja aloin tehdä pylväitä ja ketjusilmukoita. Muutahan en osaakaan virkata! Ainoastaan mustaa Nallea ostin tätä varten, senkin kulutin lähes kaikki.

Kun valmiina oli sopiva kasa tilkkuja, opettelin taas (olin jo unohtanut Tikkuajissa saamani hyvät ohjeet!) yhdistämään ne. Sitten aloin virkata mekkoon yläosaa. Kavensin, purin, virkkasin kaventamatta, sovitin, purin, kavensin taas... Muutaman vähän paksummasta langasta syntyneen tilkun kiinnitin mekon yläosaan erillisiksi koristeiksi.

Ohje: Idea Novitan syksy 2011 -lehdessä olleesta isoäidinneliömekosta

Lanka: Mustaa Nallea 280 g sekä sekalaisia sukkalankojen jämiä 310 g kokoon Kaisa

Koukku: 3 mm

Ehkä kavensin lopultakin liian rajusti, nyt on massun päällä pussi. Lisäksi tilkkuosa olisi saanut tulla vähän ylemmäksi, se katkaisee nyt minut leveimmästä kohdasta, mikä ei ole imartelevaa. Mutta muuten tykkään tästä kovasti ja iloissani otin kehuja vastaan viimeisimmässä neuletapaamisessa. Tilkkujen teko oli hauskaa - välillä virkkasin ne yhdestä langasta, välillä sommittelin värejä. Myös tilkkujen yhdistely oli terapeuttista ja juuri sopivaa puuhaa monsieur Poirot'n dvd-seuraksi.

Mistä sitten nimi "voittajan tunika"? Ei pelkästään siitä, että osasin virkata niitä pylväitä ja ketjusilmukoita, vaan siitä, että kaikilla mekossa käytetyillä langoilla on tarina. Melkein jokaisen kohdassa muistin, mitä olin siitä tehnyt: osa oli ihan sieltä käsityöurani alusta syksyltä 2006, mutta kovin moni nöttönen syksyltä 2009, jolloin tikkusin muun muassa 21 sukkaparia pitääkseni itseni järjissäni, kun tappelin pääsystä ydinnaulanvaihtoleikkaukseen. Siitä selvittiin, kaikesta selvitään.

(Mistä tulikin mieleeni: jos olet kiinnostunut historiasta ja nykyisestä työstäni, tervemenoa kurkkaamaan ylläpitämääni työblogia! Eli välähdyksiä Vaasan läänin maanviljelysseuran, nykyisen ProAgria Etelä-Pohjanmaan 150-vuotisesta taipaleesta. Alun pitäen seuran alue ylsi Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen, joten pelkästään nykyisellä Etelä-Pohjanmaalla ei pysytä.)

Toiveikasta viikkoa teillekin!

Kun ei se opi vaan ompelee vaan!!

2011-09-16T19:08:00.002+03:00

Viikonlopun kunniaksi ajattelin tulla paljastamaan teille, mitä olen saanut aikaan kuluneella viikolla. Ei uskoisi, että näin väsynyt ihminen pystyy näinkin paljoon... :)

Ompelukoneeni, jonka kanssa otin taannoin lujasti yhteen, kävi sairaalassa ja kotiutui hyväkuntoisena. Kolmellakympillä putsasivat Singer Serenadeni niin, että enää en (valitettavasti...) voi syyttää konetta epäonnistuneista ompeluksista.

Päätin kokeilla aluksi ommella hyvin ohutta puuvillakangasta, jota ostin Eurokankaan palalaarista. Minulla on Elloksen mekko, josta tykkään kovasti, ja ajattelin tehdä tämän sen kaavoilla. En sitten keksinyt yhtään monimutkaisempaa mallia kuin tämä sivukappaleineen ja upotettuine taskuineen...

Takkusin koko päivän tämän mekon kanssa, lopuksi korjasin sitä suunnilleen nuppineuloilla päälläni, ennen kuin taas purin ja ompelin. Ollapa itsensä kokoinen mallinukke, jonka päälle rakennella vaatteita! Motkotin jo Samillekin, että kun ei se kiellä mua ompelemasta, vaikka en vaan osaa...

Tulos ei ole edelleenkään sellainen kuin Elloksella. Kun tämä oli ylläni töissä maanantaina, ihmiset tuijottivat mutta eivät sanoneet mitään. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua... ;) Pitsin toi Vaiskai minulle aikoinaan Ullakon aarteiden avajaisista.

Ompeleminenko uuvutti niin, että kuvassakin on silmät kiinni..? :)

Kun kone ompeli niin sievästi puuvillaa, uskalsin vielä samana päivänä (!!) kokeilla pellavakangasta, jota tarttui iso sylys mukaan myös Eurokankaan palalaarista. Kuvan Sami räpsäisi sunnuntaina, kun olimme tulossa neljän tunnin reissulta Lakeuden ristiin ja lähimaastoon (= messu ja uusien seinäjokisten tervetulotilaisuus), ja valitettavasti kesän viimeisen hellepäivän ja runsaan istumisen jäljet näkyvät tunikassa... Olisin voinut rajata kuvaa mutta enpäs rajannut, kun tekeleitäni saatiin kerrankin kuvatuksi jossain muualla kuin meidän olohuoneessa!

Kaavan piirsin yhdestä rakkaista Riimingan tunikoistani, jota olen aiemminkin käyttänyt mallina. Se vaan on jotenkin niin mua. Vihdoin myös löysin käyttöä vuosi sitten käsityömessuilta ostamilleni Maarit Ailion kangaskuville. (Olkaa ystävälliset älkääkä kommentoiko ompelujälkeäni, kun en siis voi enää syyttää sitä konetta...) Äärimmäisen fiksu tempaus myydä ihania, ihania kuviaan valmiiksi kangastilkuille painettuina! Näitä ostetaan myös tänä vuonna.

Eilen illalla sain sitten kohtauksen ja kaivoin esiin viimeisen niistä huovutetuista villakankaista, joita tilasin aikanaan Myllymuksuilta Suuren Käsityölehden kautta. Tämä punainen oli jäänty ompelematta, olin tilannut sitä nimittäin pienimmän palan (kankaat oli tarkoitettu tiettyihin SK:n lastenvaatteisiin, ja tilatessa sai valita, mitkä värit ja valmiit koot yhdistettiin), koska se on melkein samansävyistä kuin aikanaan tekemäni tonttuhame.

Kangas riitti juuri ja juuri - olisin tehnyt tunikasta pidemmän eli hamemaisemman, mutta se ei enää onnistunut. Riimingan malli tässäkin ja Maarit Ailion kuva. Tosin tähän tein leveämmät olkaimet, mistä johtuu, ettei kolttu istu sitäkään vähää kuin muuten.

Kuten näkyy, ompelukoneen huolto ei valitettavasti tippaakaan auta ompelijan taitoihin. Pitäisiköhän munkin paikkani puhdistaa? Olenko jo liiaksi pölyyntynyt työni ääressä?

Sitä odotellessa esittelen teille viimeisimmät ostokseni, jotka singahtivat luokseni Oranssin blogista. Mikä väri!!!!!

Syksyistä viikonloppua ystävät!

Paksuilla puikoilla muttei nopeasti

2011-09-01T18:12:00.002+03:00

Ihan aluksi: tarkoitukseni oli panostaa tämän postauksen kuviin. Että kun ihminen vihdoin ja viimein saa valmiiksi oikein neuleen, se pitää kuvata kunnolla. Näin itseni keimailemassa talomme pikku puistikossa syysauringon loisteessa ja alkavan ruskan hehku ympärilläni.

No, nyt on satanut kahtena päivänä töistä tullessa - eilen kuin saavista ja tänään vähän kevyemmin - joten saatte perinteisiä kirjahyllyneduskuvia. Jotta ette ihan kyllästyisi, vaihdoin sentään olemukseni tuon vaalean hyllyn eteen. Mutta en sitten yhtään muistanut nykiä liiviä mistään kulmasta, kun äkkiä töistä tullessa vain heitin sen niskaan ja pyysin Samia kuvaamaan... Ilmekin kertoo, että on väsy ja nälkä ja homma pitää vain hoitaa pikaisesti alta pois!

Minä en ole juurikaan kesällä neulonut. En ota siitä stressiä: harrastukset vaihtelevat, ja kesällä luin ja ulkoilin. Mutta kun neuleinnostus alkoi vähän kutkutella takaraivossa, rupesin selailemaan kivoja ohjeita. Olin neuletapaamisissa nähnyt tämän syksyn Novitan ja mieltynyt malleihin niin, että ostin lehden (minulle ei tällä hetkellä tule ainoatakaan käsityölehteä tilattuna, kun entisissäkin on paljon tekemistä). Novitalla on suunnittelija ilmeisesti vaihtunut, koska löysin sieltä monta mieleistä mallia.

Valitsin syysvaatteekseni liivin, jonka huivikaulus hurmasi kipuilevaniskaisen tutkijan. Ohje oli kirjoitettu seiskaveikalle, mutta päätin käyttää siihen jäljellä olevat viisi kerää leijonankeltaista Mambo-lankaa. Sitä kivaa, jonka valmistus lopetettiin tietysti. Koska lanka ja puikot olisivat paksummat kuin ohjeessa, päätin tehdä liivistä S-koon. (Mallitilkku, mikä se on??)

Liivi Mambosta houkutteli siksikin, että kuvittelin tekeväni sen suit sait nopeasti paksuilla puikoilla - ensimmäisen neuletauon jälkeisen varsinaisen työn pitää olla nopea ja helppo!

No, homma ei sitten mennyt ihan niin. Tiedän toki, että palmikot syövät paljon lankaa - mutta tämä meni jo naurettavaksi. Epäilen, että joku kotitonttu on jemmannut muutaman Mambo-kerän sohvan alle. Lanka ei nimittäin riittänyt alkuunkaan!!

Kävin Lankurissa kiertämässä niiden kaverien varastot, jotka näyttävät ne toisille - ei leijonankeltaista Mamboa kenelläkään. Huhuilin Facebookissa, ja siellä joku vähän sitä jo lupailikin. Mutta kysyin samalla myös Tapiolta, pyörisikö heillä hyllynnurkassa edes jokunen kerä tätä suosikkilankaa. Ei, ei pyörinyt, Tapio vastasi, mutta uusi Kelo on vastaava lanka ja jopa värikoodi sama 228. Haluaisinko, että hän lähettäisi langanpätkän postissa nähtäväksi? Tässä kohtaa totesin, että nyt menee jo asiakkaan hemmotteluksi, ja tilasin varmuudeksi neljä kerää Keloa (sekä ihan vähän jotain muuta).

Ohje: Novita Syksy 2011, malli 69

Lanka: 500 g Novita Mambo, 400 g Novita Kelo kokoon S (ohje on seiskaveikalle)

Puikot: 6 mm

Napit: Seinäjoen käsityömessuilta pari vuotta sitten.

Kun Tapion paketti saapui, jännitin, miten pahasti Kelo eroaa Mambosta - olin tietysti aloittanut neulomisen ohjeen mukaan takakappaleesta, eli katkos tulisi etukappaleisiin, jotka neuloin yhtä aikaa pyöröllä. (Koko neuletta en tehnyt pyöröllä siksi, etten oikein tajunnut neuleen rakennetta. Kaipaan muihinkin neulelehtiin Ullan pientä ingressiä, jossa kerrotaan muutamalla sanalla neuleen perusjuju, esimerkiksi tässä se, että huivikaulus neulotaan yhtä aikaa etukappaleiden kanssa 2 riviä oikein, 2 riviä nurin -idealla, ei suinkaan jälkikäteen, kuten yleensä! Pelkästään ohjetta lukemalla ainakaan minä en oikein hahmota asiaa, minulle pitää selittää tai minun pitää itse tehdä.)

Olikin aikamoinen järkytys huomata, että Kelo on täsmälleen sama lanka kuin Mambo oli. Edes väreissä ei huomaa pienintäkään vivahde-eroa. Mietinpä vain, eikö Novita voisi säästää rahaa ja jättää ne vyötteet uusimatta - myisi Mamboa Mambona, kun kerran ihmiset ovat langan löytäneet ja siitä pitävät, eikä vuoden-parin välein käyttäisi rahaa aina "uuden" langan lanseeraamiseen!

Kelon ansiosta liivi kuitenkin lopulta valmistui. Siitä tuli hirmuisen painava, hirmuisen kuuma ja hirmuisen pullea. Siihen kuluivat kaikki ne neljä kerää Keloa! Näytän siltä kuin odottaisin viitosia seitsemännellätoista kuulla (ja siltähän minä en tietystikään näytä tavallisesti...). Mutta ehkä tämä on kiva sitten, kun on taas -25 tai jotain.

Napit löysin nappirasiastani sattumalta jotakin muuta penkoessani - niitä oli täsmälleen neljä, ja ne sopivat tyyliltään täysin nuttuun. Napinreiät jätin suosiolla tekemättä ja ompelin napit etukappaleiden läpi. Liivi menee ylle pujottamalla, enkä sitä kuitenkaan auki pitäisi.

Mutta muistiin itselle: kannattaa seuraavalla kerralla keraamisia nappeja ostaessa tarkistaa, ettei yhden napin yksi reikä ole umpeutunut väristä ja lasitusaineesta. Teillä muilla ei taidakaan olla näin persoonallisesti ommeltuja nappeja??

Neuleita olisi oikeasti kesken vaikka kuinka, mutta olen hurahtanut nyt johonkin pieneen, jonka tekemistä olen jo kauan suunnitellut. Kun ei siihen tarvita kuin ketjusilmukka ja pylväs, muutahan en osaa...

Ja loppuun pieni tiedotus Tapiosta puheen ollen: myymälässä on lauantaina Kauhajoen ruokamessujen kunniaksi lankamessut. Näin kertoo Facebook-sivu. Itse en taida päästä paikalle, mutta menkää te jotka pääsette! Kuva suurentuu tarvittaessa klikkaamalla.

Taas se meni ompelemaan

2011-08-22T18:22:00.001+03:00

Jokainen minut tunteva tietää, että vaikka olenkin kypsällä iällä onnistunut opettelemaan vähän neulomista ja pikkuriikkisen virkkaamista, niin ompelukoneen kanssa emme oikein sovi yhteen. Tästä huolimatta minä toiveikkaana kerta toisensa jälkeen menen halpaan. Aina kuvittelen, että tällä kerralla...

Kesällä sain äidiltäni palan pellavakangasta. Pellavat hän on itse joskus 1940-50-lukujen vaihteessa kylvänyt, nyhtänyt, liottanut, lihdannut, loukuttanut ja ties mitä kaikkea niille tehdään, kunnes lopulta kehräsi pellavan langaksi ja kutoi siitä kankaan - koltinkertaan eli patjankuoreen. Näitä patjankuoria on meillä seikkaillut eri tarkoituksiin päivitettynä, kunnes nyt kerjäsin äidiltä ison palan kangasta. Mielestäni se on niin arvokasta, että siitä pitää tehdä jakku.

Samaa mieltä kankaan arvosta oli Sami. Hänellä on yleensä vakaa ja horjumaton luottamus rajattomiin kykyihini, mutta nyt hän varovasti ehdotti, että varmaan kannattaisi tehdä mallikappale ensin jostakin muusta kankaasta... Ja minä olin samaa mieltä. Kesälomalla ostamani Jokipiin Pellavan kankaat hankin juuri tähän tarkoitukseen. Kangas on tyystin erilaista kuin äidin tiivis kudelma (älkää vain kysykö mistään laadusta, en ymmärrä kangastyyleistä mitään!!), mutta kuitenkin tarpeeksi samantapaista malliksi.

Viime viikolla ryhdyin etsimään kaavaa. Äidillä ja minulla oli molemmilla täsmälleen sama visio siitä, millainen jakun piti olla: suora "laatikko" ilman mitään muotoiluja tai kauluksia, ja edessä yksi iso nappi. Vihdoin sopiva kaava löytyikin Modasta 5/2010 (takkiohje 7), ja eilen sunnuntaini ratoksi aloin piirtää sitä.

Olisi pitänyt ymmärtää heti, että tästä ei tule mitään. Modan kaavat on tarkoitettu vain röntgenkatseisille ammattiompelijoille, jotka pystyvät seuraamaan tietyn kaavanosan tietyn koon tiettyä ääriviivaa, vaikka sen päällä makaa tusina muuta saman- ja eriväristä viivaa ilman, että muualla kuin yhdessä nurkassa sanottaisiin, mihin riepuun mikin kipale kuuluu. Jos katsotte kuvaa tarkasti, näette kaavassa tekstin "takakpl?" - en nimittäin ollut varma, olinko piirtänyt takakappaleen ja jos, niin minkä vaatteen takakappaleen...

70 x 200 cm kokoinen kangas riitti leikkausvaiheessa minun kokoiselleni ihmiselle mainiosti. Olin ostanut varmuudeksi kaksi pakettia kankaita, mutta toinen säästyi nyt kokonaan. Kuvitelmana oli, että vain ompelen suorat saumat ja kanttaan tarvittavat reunukset pakkauksen mukana tulleella oranssilla kanttinauhalla.

Kuvitelma olisi onnistunut, jos ompelukoneeni olisi ollut samaa mieltä. En tiedä, onnistuinko tosiaankin hajottamaan sen talvella niiden onnettomien tilkkupeittojen kanssa, vai olenko yksinkertaisesti vain niin idiootti etten osaa ommella edes suoraa saumaa, vai oliko harva, kova pellavakangas yksinkertaisesti vaikeaa ommeltavaa - mutta koneen ommel hyppelehti aina välillä 2 cm pätkissä, ja siksakkia se ei tehnyt ollenkaan. Yleensä aina joudun itkemään kun ompelen, mutta harvoin olen itkenyt näin paljon...

Olin leikannut etukappaleet niin, että niiden etureunat tulivat hulpiolle, joten sitä ei tarvinnut kantata. Myös hihansuut olin asettanut hulpiolle, mutta kun hihoista tuli liian pitkät, jouduin sittenkin kanttaamaan... Tietysti aloitin kanttaamisen näkyvimmästä paikasta eli kauluksesta, ja tietysti ompelin nauhan ensin oikealta puolelta enkä nurjalta! Purkaminen aiheutti pellavakankaan purkautumisen, joten lopuksi kaulukseen piti ommella päälle vielä toinen nauha, ettei nuttu hajoa käsiin.

Ja eihän tuota tulosta voi parhaalla tahdollakaan väittää istuvaksi... Tosin totesin, että tällaisen käsityöntekijän, jolla on huomattavasti runsaammin intoa kuin taitoa, kannattaa ehdottomasti hakeutua töihin maatalousalan neuvontajärjestöön. Kunhan vain yllä on villaa tai pellavaa, väki on pähkinöinä - joskin jouduin viime viikolla tunnustamaan, että neuletakkini oli novitalaista eli lanka oli takuulla kaikkea muuta paitsi suomenlampaan villaa...

No, ehkä tätä käytettyä tulee, sillä kuten työkaveri aamukahvipöydässä totesi: "Eihän tuollaisen vaatteen kuulukaan istua!" Silti muistiin itselle, jos joskus uskaltaudun kokeilemaan sitä äidin kankaan ompelua: siirrä olkapäätä kohti kaulaa niin, että kaula-aukko pienenee eikä hihasauma roiku kyynärpäässä, ja levitä hihaa ylhäältä. Hihat tosiaankin jouduin lyhentämään - kun en tajua itsekään kuinka pikkuinen olen pohjoisesta etelään ja kuinka laaja idästä länteen, ei ole ihme, ettei kaupan valmisvaatteista tahdo minulle mitään löytyä...

Kaiken huippu oli se, ettei talossa tietysti ollut ainoatakaan nepparia jolla nuttu kiinnittää. Siinä vaiheessa meni hermo ja ompelin jakun etumukseen ylistarolaisen Filttiinan huopasydämen kiinni molempiin kappaleisiin. Paitsi että aamulla huomasin koneen ommelleen sen vain toisesta reunasta... Näissä aamun pimeinä hetkinä (minä ihan oikeasti kuvittelin, että parvekkeella on valoisaa!) otetuissa kuvissa kiinnittimenä on hakaneula.

Älkää ikinä ommelko. Minä en taas vähään aikaan ompele. Paitsi että nyt kumminkin jäi kutkutus - jos kokeilisi putsata koneesta pölyt ja sitten testaisi taas...

Yksi vaivainen sukkapari - mutta palkinto tuli sentään!

2011-08-19T21:45:00.000+03:00

Päivi-Helena muisti minun vaatimatonta blogiparkaani näin kauniilla kukkasella. Kiitos siitä, olen otettu!

Sääntöjen mukaan minun pitää vastata 10 kysymykseen ja sen jälkeen jakaa tämä 10 bloggaajalle. Mielelläni vastaan, mutta kuten tiedätte - jaan tämän eteenpäin jokaiselle, joka vaivautuu vielä lukemaan tätä kovin harvakseltaan päivittyvää ja kovin vähän käsitöitä sisältävää blogiani. :)

1. Suosikkiväri: Viljankeltainen, irlanninvihreä, viininpunainen - syvät, murretut värit.
2. Suosikkieläin: Kissa. Lemmikit on nykyisessä vuokrakodissamme kielletty, muuten olisin jo varmaan......
3. Suosikkinumero: 24 on jouluaaton päivämäärä. :)
4. Suosikki alkoholiton juoma: Maitoa meillä kuluu niin paljon, että Samin sisko luuli meidän aikovan keittää riisipuuroa, kun näki aivan normaalit puolen viikon maito-ostoksemme!
5. Facebook vai Twitter? Profiili on molemmissa, mutta Twitterin syvintä olemusta en ole vielä päässyt käsittämään - Facebookissa notkun liikaakin.
6. Intohimosi: Sami? :D
7. Saada vai antaa lahja? Kumpikin on yhtä mukavaa!
8. Suosikkikuvio: Kirjontakuviot - tiedättehän, sellaiset mitä näkee joskus telemark-tyyppisissä vaatteissa, mutta jollaisia en osaa tehdä.
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai tietysti...
10. Suosikkikukka: Kaikki mikä tuoksuu - kielot, syreenit, tuomet, hyasintit.

Tätä palkintoa en kyllä saanut ainakaan ahkerasta neulomisesta! En tapaa ottaa mitään stressiä käsitöiden tekemisestä, en varsinkaan kesäisin. Silti alkukesästä oli sellainen hytinä, että nyt tulee neuloskeltua kaikkea pientä. Kävin siis läpi lankavarastoni ja keräsin vaatimattoman sukkalankojen kokoelmani samaan koriin sekä lajittelin ohjeet, jotta on sitten helppo napata sieltä sopiva.

Ja kuinkas sitten kävikään? Sain aikaan yhdet vaivaiset sukat.

Ja niitäkin tehtiin kuin Iisakin kirkkoa! Loin silmukat KIP-päivää varten ja muka etenin siellä hyvin, mutta helle ajoi sitten villat pois käsistä. Jatkoin jossakin neuletapaamisessa ja sain parin melkein valmiiksi, mutta aika loppui pikkuisen kesken.

Ja sitten kun sukkapariraukka oli vihdoin valmis, se makasi viikkotolkulla valokuvaamattomana, vaikka välijalkakin vain odotti ensimmäistä esiintymistään! Onneksi en tänä vuonna lähtenyt vetämään Sukkasatoa - enkä edes osallistu. Myhäilen vain tyytyväisenä kun seuraan, miten hyvin homma luistaa. :)

Malli: Cookie A:n Monkey

Lanka: Opal 70 g kokoon 39

Puikot: 2,5 mm

Eilisillan vietin kodinhoitohuoneen lattialla selaten käsityölehtiä. Toisaalta tarvitsin tietynlaisen kaavan tietynlaiseen ompelutyöhön, mutta samalla huomasin koko ajan etsiväni uusia neulemalleja. Ja minulla on kesken ihan tarpeeksi monta neuletta. Yksi niistä jopa periaatteella "paksuilla puikoilla nopeasti valmista". Eikä mikään valmistu. En oikein tiedä huolestuisinko...

Mutta jos ketä kiinnostaa elämäni käsitöiden ulkopuolella - jossa sitä taitaa olla tällä hetkellä enemmän - niin päiväkirjablogini on taas avoinna yleisölle.

Liikkuvaa lankaa

2011-08-12T18:39:00.000+03:00

Ihan vain sellaista tulin mainitsemaan, että Sami innostui taas vähän muokkailemaan Lankuria. Nyt ohjelmasta on olemassa tekijän sanojen mukaan "karsittu mobiiliversio".

Voit siis lankakaupassa kaivaa puhelimen esiin, kirjautua Lankuriin ja tarkistaa, oliko se yksi ihana lanka juuri tätä värisävyä vaiko toista - ja mikä mahtoi olla värierän numero... Lisätietoja löydät Lankurin tiedotuksista (sillä sivulla, joka avautuu, kun kirjaudut sisään)

Kuvassa selaan puhelimella omaa varastoani pdf:nä, mutta myös selaimella selailu (heh :) sekä oman varaston täydennys (Lankurin tietokannassa jo olevilla langoilla) onnistuu kännyn kautta.

Sukkasato toteutuu!

2011-08-07T12:34:00.001+03:00

Niinhän siinä kävi, että ei syksyä ilman Sukkasatoa. Marelo lupautui ystävällisesti emännöimään tämänvuotisen sadonkorjuun! Odotellaan siis rauhassa ilmoittautumis- ym. juttuja. Minä puolestani lupasin tarvittaessa neuvoa, mutta annan muuten Marelolle työrauhan. :)

Uusi asukas nukkekotiin

2011-08-06T08:52:00.000+03:00

Muistatte varmaan, että herrasväen talossa elettiin viimeksi omituisten tapahtumien keskellä. Iita-piika oli aivan unohtanut työnsä, kun paikalle oli ilmaantunut vieras, rääsyinen tyttö. No, ei hän ole enää kovin rääsyinen, ja ruokahaluakin näkyy olevan, kun savivati on jo tyhjä.

Iitan nuorempi sisar Mantahan se oli. Niin oli käynyt, että kotimökkiin oli taas siunaantunut uusi pienokainen, eikä tilaa ja varsinkaan ruokaa enää riittänyt kaikille. Manta oli siis passitettu isonsiskon luo - vanhemmat uskoivat, ettei Iita jättäisi tyttöä pulaan.

Eikä tietysti jättänyt, vaikka kyllä Iitaa ujostutti mennä rouvalta kysymään, saisiko Manta jäädä ainakin toistaiseksi asumaan hänen huoneeseensa. Rouva, joka kuuluu lähetysompeluseuraan, ei tietystikään voinut kieltää. Antoi vielä luvan hakea vintistä pakanlopun keittiön lujaa verhokangasta, josta Iita sai ommella sisarelleen säädyllisen leningin. Esiliina on Ainon vanhoja.

Mantalla on nyt lupa asua talossa ja syödä keittiössä, jos auttaa Iitaa taloustöissä. Toisaalta Iitasta on mukavaa, kun pikkusisko lörpöttelee hauskoja juttujaan, mutta vähän häntä huolestuttaa. Iän kaiken eivät Hilda-rouva ja Henrik-herra varmastikaan anna Mantan asua luonaan, ja mihin tämä sitten joutuu?

Rouva puolestaan ei enää muistakaan, että hänen keittiössään hotkii viiliä nälkiintynyt tyttöraasu. Sillä vihdoinkin Henrik on ottanut todesta salinkalustoasian! Tosin biedermeieria ei tilattu, vaikka Hilda-rouva koetti kovasti asiasta vihjailla, vaan huonekalut teetettiin samalla puusepällä joka oli olut tekemässä talon laajennusta. Ja mallikin on kuulemma jostakin Amerikasta, jossa kirvesmies on ollut muutaman vuoden mainarina. Kaikki amerikkalainen on rouvan mielestä aika rahvaanomaista - toista se olisi saksalainen!

Mutta joka tapauksessa sali ei enää ole kuin mikäkin autiotalo. Tosin yksi nojatuoli on vielä tekopuolissa ja maali ja pehmusteet puuttuvat, mutta rouva vaati kirvesmiestä kantamaan kalusteet jo paikalleen, pitäähän hänen toki sovitella miten ne asettuvat. Ja lattiamatto on kuitenkin aito turkkilainen. Sen lähetti rouvan äiti Helsingistä, oli tilannut Stockmannin kauppahuoneesta Kiseleffin talosta.

Iitan Manta-sisar on oma vanha Ari-nukkeni, joka löytyi lapsuudenkotini kätköistä. En siis ihan kaikkia nukkistavaroitani aikanaan lahjoittanutkaan Inkerin-keräykseen! Mantan mekko on tosiaan samaa kangasta kuin keittiön verhot, essun leikkasin hiuki kuluneesta tyynyliinasta.

Hilda-rouvan salinkalustoon olen hyvin tyytyväinen. Aikomukseni oli tehdä se itse, mutta epäilin taitojani - ja nettikauppojen 1:12 huonekalut taas ovat pikkuisen liian isoja noin 1:14 -kokoiseen nukkekotiini. Huuto.netiä selatessani näin jonkun myyvän koottavaa nukkekodin olohuoeen kalustoa hintaan 1,50 €, ja tietysti huusin. Mööpelien osat on siis painettu irti vanerilevystä. Toisesta nojatuolista puuttui selkänoja ja istuin, mutta sen tiesin jo huutaessa, ja piirsin puupahviin mallin olemassaolevilla osilla (kunvainjokutekisisentoisenkintuolin...:P). Aion vielä ainakin maalata, mahdollisesti myös pehmustaa nämä. Kuulemma setti on ostettu Kanadasta, joten rouvan epäilyt rahvaanomaisesta amerikkalaisesta mallista pitävät paikkansa...

Turkkilainen matto on Seinäjoen Lähetyssopesta.

Lehdessä

2011-08-05T17:12:00.004+03:00

Ihan ensiksi: Bloggerin ajastus ei siis tosiaankaan toimi. Olen kuullut asiasta moitteita ja päätin kokeilla, teille oli ajastettu täksi aamuksi nukkisjuttu. Vaan eipä tuo näy ilmestyneen.

No, se jää nyt myöhempään joka tapauksessa, sillä kukas kissan hännän nostaa ellei... Tässä siis osa tämänpäiväistä Ilkkaa:

Toivottavasti kuva avautuu klikkaamalla tarpeeksi suureksi, jotta näette lukea. Painakaa Ctrl ja + -näppäimiä yhtä aikaa, niin ruutu zoomaa kuvaa vielä isommaksi.

Nuorella toimittajalla oli hyvä uusi näkökulma, kun hän ei tehnytkään perinteistä "kirjoitin kirjan" -henkilöhaastattelua, vaan jutussa pohditaan itse julkaisumenetelmää. Kainalojutussa puhuvan kustantajien edustajan kanssa rohkenen olla sen verran eri mieltä, että kyllä Suomessa aivan ammattitaitoistenkin kustantajien kautta ilmestyy sylikaupalla täyttä roskaa, kun taas moni omakustanne voi olla loistavaa tekstiä - se ei vain ole syystä tai toisesta sille yhdelle julkaisemisesta ensi vaiheessa päättävällä kustannustoimittajalle avautunut. (Ja tällä en vihjaa omaan kirjaani. :) Vaikka en väitäkään, ettenkö ylähä hyppien olisi tekemässä kustannussopimusta, jos sitä joku vielä tarjoaisi.

Mutta kun ei sitä kukaan ole vielä tarjonnut, niin Oikein nurin -kirjan lunastustiedot löytyvät täältä! :)

Kyseessä on siis 30+ -ikäisestä Annista kertova romaani. Annilla on periaatteessa kaikki hyvin: miehellä on menestyvä firma, on omistusasunto ja talous turvattu. Anni itse on akateeminen pätkätyöläinen, jonkin verran epävarma ja yksinäinen. Ystävän yllytyksestä perustaa blogin ja löytää vähän ajan kuluttua käsityöblogit, mutta tyytyy pitkään vain ihmettelemään muiden taitoja. Anni itse kun on mielestään syntynyt peukalo keskellä kämmentä, vaikka tällä hetkellä vetääkin käsityöyrittäjien markkinointihanketta. Kun sitten uusi blogituttava haastaa Annin kokeilemaan käsitöitä, alkaa tapahtua - eikä vain neulekorissa... Kaikkien mielestä ihmisellä pitää olla harrastus ja "oma juttu", mutta miten käy, kun hän todella sen oman juttunsa löytää?

Sukkasatoasiaa

2011-08-04T17:32:00.004+03:00

Vähän on jo tullut kyselyjä tämänvuotisesta Sukkasadosta. Aikomukseni oli se järjestää, olisihan nyt "puolipyöreä" viides sadonkorjuusyksy, ja taisin näin jollekin kysyjälle jo luvatakin.

Nyt on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että minun on säästettävä itseäni. Viime talvi oli monella tavalla aika vaiherikas ja rankka muuttoineen, työttömyyksineen ja kaksine työpaikan vaihtoineen, samoin kesä ja lomakin erinäisistä syistä. Olen aika väsynyt ja kaipaan vapaa-ajalla lähinnä vapautta.

Sukkasato on ihana tempaus, olen nauttinut sen pyörittämisestä joka syksy - mutta samalla se on myös aika rankka, vaikka mukana on ollut ihania apuemoja. Tempausajan lyhentäminen kuukauteenkaan ei auttaisi, koska samat valmistelut, ilmoittautumishässäkät ja loppujärjestelyt pitäisi tehdä joka tapauksessa.

Haikein mielin siis tulin nyt kertomaan, että en aio järjestää Sukkasatoa tänä syksynä. Mutta sen sijaan en kiellä jotakuta toista ryhtymästä sitä järjestämään!

Jos siis joku tahtoo toteuttaa sadonkorjuuta, minulta voi sähköpostitse kysellä asiasta. Toimeen tarttuvalle annan mielelläni käytettäviksi pääblogin sekä kaikki kolme alablogia.

Jos taas ei pyörittäjää tälle vuodelle löydy, niin neuloskellaan sukkia vain omaksi iloksemme ja katsotaan, josko vuoden päästä olisin taas valmis tempausta pyörittämään. En siis suinkaan ole Sukkasatoa lopullisesti hautaamassa.

Huomio helsinkiläiset,

2011-07-30T15:55:00.003+03:00

En pääse itse paikalle, mutta muistutan Päivi Brunoun tiedotteesta:

Peikonpoika ja allekirjoittanut ottavat jännittävän askeleen ensiviikolla

kun yhdessä neljän muun päheän naisen kanssa avaamme POP UP kaupan

elokuuksi Helsingissä, Hernesaaren Tapahtumatorilla laivakontissa.

OLET LÄMPIMÄSTI TERVETULLUT AVAJAISIIN:

keskiviikkona 3.8.2011 klo 12 – 20.

Sinne siis, jos Peikonpojan tuotteet yhtään kiinnostavat!

Pari tiedotusta...

2011-07-28T22:29:00.005+03:00

Jos kekä sattuu ajelemaan työn tahi loman puitteissa Kolmostietä ja tykkääpi ommella, kannattaa Jalasjärven keskustan jälkeen kurvata vasemmalle Jokipiihin. Jokipiin Pellava on lähtenyt mukaan käsillätekemisen buumiin ja myy paitsi aina ihania valmistuotteita, myös materiaalipakkauksia.

Parasta pakkauksissa on se, ettei niistä ole tarkoitus tehdä yhtä tiettyä juttua eikä tavaraa ole naftisti juuri vain siihen juttuun. Myyntikorin reunoissa roikkui erilaisia mallikappaleita - tyynyliinoja, pyyhkeitä, tabletteja - mutta näistä saa tehdä mitä haluaa. Värejä oli ainakin sinistä ja violettia sekä tätä oljenkeltaista. Pahoittelen tärähtänyttä kännykkäkuvaa, mutta paketissa on siis 70 x 200 cm pellavakangasta ja 10 m nauhaa. Pienemmälläkin kangasmäärällä varustettuja edullisempia paketteja oli myös. Kuten näkyy, mukaan lähti kaksi pakettia - on suunnitelma, jota varten pitäisi tehdä harjoituskappale...

Toiseksi iloitsemme siitä, että neuleromaani alkaa hiipiä julkisuuteen. Ilu oli tainnut lipsauttaa asiasta jotakin Taito-lehden toimituksessa, koska sieltä kyseltiin kuvitusta tähän mainioon juttuun. (Joku muu oli lipsauttanut asiasta jotakin Ilkka-lehdessä, koska sieltä kävi toimittaja minua puhuttamassa, mutta siitä myöhemmin enemmän.) Anskua kiitämme skannauksesta!

Jotakin valmista olisi ja paljon keskeneräistä, mutta viime päivät olen keskittynyt testaamaan kaupungin ja maakunnan uimarantoja: maanantaina Kyrkösjärveä, tiistaina Törnävän rantaa, keskiviikkona Jalasjärven Lamminjärveä, tänään Sahalanlampea, huomenna kai Lapuan Saarenkankaan monttua... Nautitaan siis kesästä!

P.S. Muistattehan tämän...

Lisää myssyjä

2011-07-23T08:34:00.001+03:00

Runsas vuosi sitten yllätin itseni virkkaamalla kolmekymmentä sytomyssyä Etelä-Pohjanmaan keskussairaalaan tehtävässä keräyksessä. Kun nyt saimme sairaalasta sellaisia terveisiä, että myssyt ovat päässeet loppumaan, yksi jos toinenkin Tikkuaja alkoi taas myssyillä.

Ihan kolmeenkymmeneen en tällä kertaa päässyt, mutta kolmetoista myssyä kiikutin eilen Rustoopuoriin. Kaarakan lisäksi myssyjä ottaa vastaan Kauhavan Kangas-aitta, ja parillisten viikkojen torstaina klo 16-19.30 Herkkukontissa pidettäviin neuletapaamisiinkin voi myssyjä tuoda. Malli kertoo asiasta enemmän täällä. Kaikista Suomen sytomyssy-keräyksistä löydät tietoa täältä.

Aloitin myssyjen teon tällä Matleenan tutulla "ristikkomallilla"...

...mutta sitten rohkaistuin kokeilemaan myös Seijasiskon kaunista viuhkamallia.

Eniten kuitenkin kolahti tämä: aloitin myssyt viuhkamyssyn ohjeella, mutta virkkasinkin ne umpinaisiksi. Tällä periaatteellahan tein omankin hattuni. Raidoitusten suunnittelu oli hauskaa ja silti terapeuttista - pystyin tekemään näitä jopa tämän kesän jatkuvien ukkosmyrskyjen aikana...

Tässä ei valitettavasti näy salamointi eivätkä sormenpään korkuiset rakeet - video on eiliseltä.

Käytin myssyihin sekalaisia puuvilla-, bambu- ja sekoitelankoja yhteensä noin 550 grammaa. Osa näistä oli "258 myssyn Tainalta" talvella arpavoitoiksi saamiani, joten ne pääsivät hyvään käyttöön! Jostakin käsittämättömästä syystä inhoan päähineiden neulomista, joten vaikka en osaa virkata kuin pylvään ja ketjusilmukan, teen myssyjä paljon mieluummin virkaten! Tällä kertaa enimmäkseen 3 mm koukulla.

Toivottavasti näistä myssyistä on iloa ja helpotusta saajilleen! Paljon lämpimiä ajatuksia ainakin omien myssyjeni silmukoihin siirtyi.

Tyttö ja hattu

2011-07-17T17:14:00.001+03:00

Otsikko viittaa 60-luvun elokuvaan, vaikka en oikein tiedä voiko minua nyt enää niin tytöksi sanoa. :)

Tein pari vuotta sitten harvinaisen teon: neuloin ohjeesta ohjeen mukaisella langalla hatun. Tosin puikkokoko oli ohjeistusta isompi, ja tuloksena oli kummallinen lerpake, joka roikkui päässä kuin huppu, mutta jota en koskaan juljennut käyttää.

Kun kesäkuun alussa aloitin työpaikassa, jonne kävelen, ja kun kesäkuu itsessään oli harvinaisen lämmin, totesin tarvitsevani fiksun päähineen. Pääni ei kestä aurinkoa yhtään, mutta toisaalta huivi näytti jotenkin tyhmältä päässä. Kun samaan aikaan virkkasin sytomyssyjä ja opin tekemään sellaisen ylhäältä alaspäin, innostuin.

Purin siis vanhan lerppamyssyn ja virkkasin itselleni kunnon kukkahatun. Aloitus on tästä sytomyssyohjeesta, muuten toteutus on ihan omasta päästä. Lankana siis Hemp for Knitting Allhemp6:ta noin 90 g, koukku 3 mm, nappi Titityyn. Vasemman sivupalkin langankulutustaulukkooni tämä ei pääse, kun kerran purin vanhasta, mutta sen sijaan käyttöön kyllä!

Kuvat nappasi Sami viikko sitten Seinäjoen torilla, kun olimme pumpulihääpäivän kunniaksi ihmettelemässä tangokansaa. Minä kuuntelin samalla kännykän radiosta Herättäjäjuhlien päätösseuroja. Aika tehokasta ajankäyttöä!

Oletko sinä ihmeideoija?

2011-07-09T22:36:00.002+03:00

Jokainen meistä on varmasti kuullut vitsin siitä siitä, että lähetysompeluseuroissa "kudotaan villasukkia Afrikkaan". Tavallaanhan tuo on totta: eri kirkkokuntien lähetysaktiivit ympäri maan ja maailman neulovat, ompelevat, virkkaavat ja höyläävät tuotteita myyntiin lähetystyön tukemiseksi. '

Rahat menevät monenlaiseen hyvään, mm. sairaaloiden ja koulujen hyväksi. Toki myös siihen perinteisempään, eli seurakuntatyöhön. Seinäjoen alueseurakunnan sihteeri, työtoverini joidenkin vuosien takaa, tiivistää lähetystyön näin:

Jeesuksen esimerkin mukaisesti lähetystyö on kaikkein heikoimpien auttamista ja paremman elämän puolesta toimimista kaikkialla maailmassa sanoin ja teoin. Kristinuskossa tarjoamme muista poiketen toivoa Jumalan edessä, pelko väistyy ja vapauttaa ihmisen elämään täyttä elämää.

Lähetystyössä kristitty ja seurakunta toteuttavat kirkon perustehtävää, joka ulottuu kaikkien maantieteellisten ja kulttuuristen rajojen yli. Kaikki eivät voi lähteä, mutta kaikki voivat olla lähettäjiä. Lähetystyö tarvitsee kotimaan vahvaa tukea. Taloudellinen kannatus, esirukous ja yhteydenpito lähetystyöntekijöiden kanssa on välttämätön edellytys lähetyksen jatkuvuudelle.

Joku viikko sitten istahdimme juurikin kyseisen lähetyssihteerin kanssa kahvikupin ääreen Lakeuden Ristin kesäkahvilaan ja pohdimme, miten minun blogini ja sen lukijoiden hoksaavaisuus voitaisiin yhdistää lähetystyöhän. Seinäjoen seurakunta ylläpitää Puistopolku 15:ssä (kävelykadulla Anttilan lähellä) Lähetyssoppea, jossa myydään jos jonkinlaista käsityötä lähetyksen hyväksi. Taitavia vapaaehtoisia tekijöitä on, mutta uusia ideoita pitäisi keksiä jatkuvasti, sillä nykypäivän lähetystyö on ajan hermolla.

Sen kahvikupillisen aikana päädyimme julistamaan alkavaksi suuren ideointi- ja toteutuskilpailun.

Säännöt ovat seuraavat:

Suunnittele uusi tuoteidea tai -malli Lähetyssoppea varten. Voit neuloa, virkata, ommella, veistää, askarrella, pistellä, tuunata, painaa, tilkkuilla, helmeillä, mineillä, naulata. Laji on täysin vapaa.
Anna mielikuvituksesi lentää - karista perinteiset lähetysmyyjäistuotteet mielestäsi ja keksi uusinta uutta, tai muotoile perinteisestä moderni! Suunnitelmasi voi olla haastavakin. Lähetyssopen vapaaehtoiset ovat erittäin kokeneita käsityöihmisiä, joten heidän taitoaan saa kunnioittaa.
Kirjoita ideastasi ohje, jonka kaveriksi saat mielellään liittää myös mallikappaleen työstä. Lähetä ohje 1.12.2011 mennessä osoitteeseen
Seinäjoen alueseurakunta
Lähetyssihteeri
Ala-Kuljunkatu 1A
60100 SEINÄJOKI.
Laita kuoreen tunnus "Ihmeidea-kilpailu".
Kilpailun tuomaristona toimivat Lähetyssopen vapaaehtoiset. Rautaisella kokemuksellaan he valitsevat lähetetyistä ideoista ne, joissa toteutettavuus ja myyvyys yhtyvät.
Kilpailun palkinnot lahjoittaa Seinäjoen alueseurakunta. I palkinto on Suomalaisen kirjakaupan 30 € lahjakortti, joka käy ympäri Suomen. II ja III palkinto ovat Lähetyssopen tuotteita.
Voittajat luovuttavat ohjeensa oikeudet Seinäjoen seurakunnan lähetystyön hyväksi eivätkä ansaitse provisiota myynnistä. Mainetta ja kunniaa on sen sijaan luvassa! Kun tuotteet tulevat myyntiin, niiden yhteydessä mainitaan suunnittelijan nimi (ellei hän sitä kiellä). Lisäksi voittaja saa julkisuutta paitsi tietysti tässä blogissa, myös Seinäjoen seurakunnan nettisivuilla ja Lakeuden Risti -lehdessä.

Jotta pääsisitte käsitykseen siitä, mitä kaikkea Lähetyssopessa myydään tällä hetkellä, kävin ottamassa sieltä ihan vain muutaman valokuvan... Tämän jälkeen ette varmaan ihmettele, että uusia ideoita on jo vaikea keksiä! Toisaalta näitä kuvia voitte käyttää myös ideoinnin lähteenä.

Kassi jota Kaisakin kantaa

2011-07-02T13:44:00.001+03:00

Toissatalvisen jalkaleikkauksen (= molempiin reisiluihin vaihdettiin ydinnaulat, kun toinen oli katkennut 25 vuoden käytön jälkeen, ydinnauloihin syynä OI) jälkeen en ole ihan entiselleni toipunut. Paitsi että kangistun helposti ja olen kipuileva, en jaksa kantaa oikeastaan yhtään mitään, mitä en saa selkään tai ihan kainaloon.

Kun siis sunnuntaina näin Breltsun itselleen ompeleman kesäkassin, innostuin. Malli oli minulle aivan mainio! Koska inhoan ja pelkään ompelemista, minun piti päästä työstä heti eroon. Ei muuta kuin kaavalinkki auki, kaavan osat tulostumaan ja sitten niiden teippaus yhteen.

Leikkasin yhden version paksusta huonekalukankaasta, josta on jo aiemminkin yksi laukku syntynyt. Mutta sitten totesin, että laukku itsessään painaa jo liiaksi kesäkassina toimiakseen. Pengoin lisää kangasvarastojani, ja kas kummaa: sieltä löytyi Marimekon ruskea Unikko-puolihame! Ostin sen muutama vuosi sitten Huuto.Netistä, mutta en ollutkaan enää tuolloin ihan niin laiha kuin aiemmin, ja lisäksi minun mittasuhteillanihan kapeiden hameiden halkiot ovat aina liian lyhyet. Taisi olla joku äitienpäivä anopin luona, kun kuului "kräts" ja halkio repesi...

Tarkoitus oli korjata hame, siksi se kangaslaatikkoon eksyikin. Mutta korjaaminen on jäänyt, ja nyt en enää edes kuvittele sopivani kokoon 38. Niinpä raa'asti leikkasin hameesta laukun osat. Selkäpuolen vetoketjusta sain vielä valmiin sisätaskunkin! Idea näihin taskuihin on sitten Breltsun, kaavassa niitä ei ole. Vuori on kirpparilta hankittua trikoota.

Ohjetta en tietenkään lukenut (meillä Sami lukee käyttöohjeet ja kysyy tietä, minä en :), joten siinä vaiheessa, kun laukku ja vuori piti kääntää oikein päin, olinkin ommellut olkahihnoja liikaa... Eli jälleen kerran kyllä varmaan naapuritkin kuulivat, jotta Viitalan rouva ompelee. Jälki ei siis ihan kelpaisi Vaasan läänin maanviljelysseuran näyttelyyn (viittaus nykyiseen tutkimustyöhöni :), mutta kelpaa arkikäyttöön. Magneettilukon tuohon olisi voinut laittaa, saa nähdä onko tässä taloudessa ketään niin ahkeraa että sen todella lisäisi...

Kassi on testattu pitkällä työreissulla ja pärjäsin sen kanssa mainiosti, joten tulen varmaan hyödyntämään kaavaa myös jatkossa. Ensimmäisen kuvan hassu tötterö päässäni on muuten huivi - pääni ei kestä aurinkoa eikä kylmyyttä. Siihen liittyvää asiaa ehkä sitten seuraavaksi. Mutta nyt valmistaudutaan seuraavan ukkosmyräkän tuloon...

Jälleen hyvää mieltä

2011-06-23T16:58:00.001+03:00

Aikaa on vilahtanut yhtäkkiä kuukausi siitä, kun viimeksi raportoin teille neuleromaanini "myynnistä", joten on jo korkea aika! Kauppa käy edelleen ja mieleni ilahtuu joka kerta, kun joku heittää sähköpostilla ja kertoo jostakin hyvästä jutusta, jonka on tehnyt.

Kirjan on lunastanut itselleen jollakin hyvällä työllä 78 ihmistä. Osa on kuitenkin ilmoittanut useampiakin hyviä juttuja, ja siksi listassa olevien lukujen yhteissumma on vielä suurempi.

Tässä siis Suomen käsityönystävien hyväntekeväisyys-rankinglistan tämänhetkinen tilanne! :)

Hyväntekeväisyysneulontaa 25
Vapaaehtoistyö 13
Kirkon Ulkomaanapu 8
Unicef 5
Tavaralahjoitus 5
Näitä on muistettu 3 kertaa:

Fida
Kummilapsi eri järjestöjen kautta
SPR
Suomen Lähetysseura
Vaaka ry
Verenluovutus

Roosa Nauha 2
Ja näitä on muistettu 1 kerran:

ensi- ja turvakotien liitto
Heli-hengityselinliitto
hyväntekeväisyysompelua
kirkon nuorisotyö
Laitetaan rakkaus kiertämään -tempaus
Lastenklinikan kummit
MS-liitto
Plan
Saksan Etiopia-keräys
SOS-lapsikylä
Suomen Pakolaisapu
WWF
Äiti Teresan peittokeräys

Kuten näkyy, oman ajan ja työpanoksen antaminen on ollut kaikista suosituinta, ja mikä voisi olla sen arvokkaampaa - sitä ei saa rahalla.

Lämmin kiitos kirjan jo hankkineille ja tiedoksi niille, joilla sitä ei vielä ole, että tämän linkin takaa löytyvät "osto-ohjeet".

Sekä kaikille Kerällä kävyille tasapuolisesti oikein ihanaa juhannusta! Kuten näkyy, aurinkokin aikoo peräti vähän paistaa juhlan kunniaksi (kuva suurenee klikkaamalla).

Välijalka

2011-06-20T22:10:00.003+03:00

Kaisa kotioloissa?

Älkää nyt viitsikö, olisitte te voineet edes kohteliaisuudesta olla uskovinanne, että minulla on noin siro sääri... :)

Sipi taitaa nykyään olla varsinainen esikuvani, jota matkin koko ajan. Hän tuli viime neuletapaamiseen mukanaan jalka - ja tänään minä hain omani.

Käsityöaitta Fiona tuossa naapurissani nimittäin lopettaa toimintansa, kaikki myydään pois kalusteita myöten. Niin myös villasukkia esitelleet mallinuken sääret. Sipin ideaa hyödyntäen hain omani pois - tämä on kokoa 38-39, joten tässä on mahtava kuvata blogiin sellaisia sukkia, joita en tee omaan 35 tai Samin 42 numeron jalkaan! Herätin kyllä hämmennystä kipittäessäni jalka kainalossa kaupasta. Meidän talossa oli joku muuttamassa ja tiedusteli, että mistä irtojalkoja saa... Konsta Pylkkänen kaipasi välikättä, minullapa on välijalka!

Jotta tässä höpsöpostauksessa olisi jotakin asiaakin, niin kerrotaan vielä että

uusin Ulla on ilmestynyt
Etelä-Pohjanmaan keskussairaalassa sytomyssyt ovat tehneet välipään. Tuskin niitä muuallakaan liikaa ikinä on.

Jopa Kaisa on jälleen ottanut virkkuukoukun kauniiseen käteen, ota sinäkin! Eri sairaaloiden tempaukset löydät tästä linkistä.

KIPistä oli tulla SIP

2011-06-13T19:09:00.001+03:00

"Eikö tämä ole pikemminkin SIP, Sweating in Public eli julkista hikoilua", Sami viisasteli lauantain KIP-päivästä. Urhoollisesti +32 asteen lämpötilaa ja paahtavaa aurinkoa uhmaten Tikkuajat KIPittivät Seinäjoen torille - joskin aika pian oli siirryttävä auringosta torikahvilan teltan varjoon. Ja sielläkin alkoi loppua happi.

Olin suunnitellut KIP-neuleeksi bambulankaista kesämekkoa, mutta se on jo "isossa vaiheessa" enkä tiennyt kauanko jaksan olla paikalla, joten otin mukaan Monkey-sukkatekeleen. Täytyy myöntää, ettei villa tällä kertaa hyväillyt käsiä, niin kuuma oli.

Kamerakin jäi kotiin samasta syystä, niin että muistokuvat napsittiin kännykällä. Ja kun Sipi oli muokannut omista KIP-kuvistaan niin mainioita versioita, koska ei ollut muistanut kysyä julkaisulupaa, niin minä perässä. PhotoShopissa oli filtteri, jolla sai tehtyä ristipistotöitä. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi sellaisia tehnyt! :D

Kiitos kanssaKIPpailijoille! Oli ihana tavata, vaikka hikisissä merkeissäkin. Tähän aamuun mennessä lämpötila putosikin sitten 20 astetta...

Vihreässä aallossa

2011-06-05T18:11:00.006+03:00

Nykyisessä kotikaupungissani oli joskus vuosia sitten käytössä ns. vihreä aalto. Se tarkoitti sitä, että mikäli ajoi rajoitusten mukaan, liikennevalot vaihtuivat aina vihreiksi kun lähestyi seuraavaa risteystä.

Risteyksistä en tiedä, mutta jokin aalto täällä on menossa...

Malli: Novita Kesä 2010, malli 54 ilman hihoja
Lanka: 200 g Kauhavan kangasaitan tuntematonta myttylankaa ja 80 g Novitan virkkauslankaa, molempia kaksinkertaisena kokoon Kaisa (leveys L, korkeus XS)
Puikot: 3,5 mm

Tästä työstä tuli pettymys. Halusin nimittäin pienen nutun, jota voisin käyttää töissä asun fiksuntajana - eli jos on hellepäiviä, voin kävellä töihin vaikka kuinka avonaisessa hellemekossa, mutta heittää sitten toimistossa tämän nutun peittämään paljasta selkää ja olkapäitä.

Lankavarastoja penkoessa löysin ihanan pirteän vihreää puuvillalankaa, jota aikanaan lähti mukaan Kauhavan Kangas-Aitan messupenkojaisista. Lanka oli ohutta, joten neuloin sitä kaksinkertaisena - ja eihän se onneton riittänyt! (Jos olisin ymmärtänyt että M-koko mahtuu, olisi riittänyt. Mallitilkku, mikä se on??)

Niinpä neuloin selän yläosan kaksinkertaisella Kotiväellä - joka on sävyltään ihan muuta kuin pirteän vihreää. Jätin lopulta hihat tekemättä sekä siksi, etteivät langat lopulta sopineet yhtään yhteen, että siksi, että kyllästyin totaalisesti sinänsä kivaa pitsikuvioon. Toimikoon liivinä jos toimii. En tiedä tuleeko tätä nyt sitten käytettyä vai ei...

Tämä vaate sen sijaan on jo ollut käytössä! SPR:n kirpputorilta tarttui mukaan juhlavaatteeksi kukikas puolihame, väriltään - köh - arvatkaa nyt sitten mitä. :) Yläosaa siihen ei kuitenkaan löytynyt, eikä minulla ollut valmiinakaan mitään sopivaa. Onneksi sitten muistin, että Tapiolta oli lähtenyt mukaan kivanväristä ja mukavan joustavaa lankaa. Kun tein ohjeen suosituksia paksummalla langalla ja puikoilla, tämä oli valmis parissa illassa. (Ja näköjään tämän kanssa pitäisi käyttää korsettia. :P)

Malli: Raglan Leaf T-shirt by knitting school dropout (ohjetta ei löydy enää netístä, mutta edes kuva - onneksi olen joskus tämän tulostanut)
Lanka: Mystic Stretchgarn, 300 g kokoon Kaisa (= neuloin niin kauan kuin lankaa riitti)
Puikot: 6,5 mm

Kuten kaikki tiedämme, ellei juhannuksena nyt suorastaan sada lunta, niin kylmä on joka tapauksessa. (Isoveljelläni on tästä teoria. Hänen mukaansa oikeana juhannuksena, eli Aaton päivänä 23.6. ja Johanneksen päivänä 24.6. on aina kaunista. Mutta kun juhannus on tyrkätty 70-luvulla jonkin viikonlopun yhteyteen, ettei vain ihmisillä olisi ylimääräisiä lepopäiviä, sää ei toimi.) Mikä neuvoksi? Tietysti koivunlehtikuvioiset villasukat!

Neuloin Saunasukat muistaakseni 2007, jolloin olin aika vihreä (heh :) neuloja. Muistan, että kuvio tuntui kovin vaikealta ja sukkien teko tihkaisi. Halusin nyt kokeilla, olenko neljässä vuodessa yhtään kehittynyt. Kyllä olen. Nämä olivat helpot tehdä.

Malli: Saunasukat Ullasta
Lanka: Araucania Ranco, 50 g kokoon Kaisa.
Puikot: 3 mm
Muuta: Tein sekä varteen että lapaan kolme mallikertaa, pohjassa 10 s/puikko.

Neuloin aluksi kaksi mallikertaa lapaan, sitten nurjaa ja tein nauhakavennuksen, mutta se näytti tyhmältä. Niinpä neuloin kolmannen mallikerran ja sen jälkeen 4 krs nurjaa kaventaen samalla pitsineulepuikoilta 3 s pois ja silmukoin sitten kyökkipistojen inhoajan kyökkipistoilla. :) Kun olen perinyt äitini "kirveellä katkaistut varpaat", malli sopii käpälälleni!

Ruusuja hopeamaljassa tai alpakkaa korvissa

2011-05-29T19:27:00.000+03:00

Jo toinen postaus tälle päivälle, koettakaa kestää! :) Lankakutsukuvia on siis tuossa alempana.

Nykypäivän nettimaailma on aika jännä. Paitsi että täällä voi julkaista kirjoja, liikkuu tieto muukin rivakasti. Viime kesänä ostin Isonkyrön 1700-luvun markkinoilta itselleni hopealusikasta tehdyt korvakorut. Rakastan näyttäviä, erikoisia korvakoruja, ja nämä olivat juuri sitä. Sittemmin netissä surffatessani löysin useitakin lusikkakorujen tekijöitä. Koruille vain kertyi hintaa - ymmärrän toki käsityön arvon, mutta kaikkeen ei ole varaa, varsinkin, kun jotakin osaa tehdä myös itse.

Niin innoissani en sentään ollut, että olisin uhrannut koruiksi omia rippi- ja ylioppilaslusikoitani! Jalasjärven parhaalla kirpputorilla käydessämme sen sijaan kyselin, olisiko yksinäisiä hopealusikoita myynnissä. Ei ollut, joku oli juuri ostanut kaikki! Valittelin asiaa Facebookissa - eikä aikaakaan, kun sukulaistyttö laittoi yksityisviestiä ja kyseli, jotta kelapaako alapakka. Eikä nyt puhuta langoista.

Kelpasi se. Kaksi pakettia alpakkalusikoita kulki nyrkkipostina haltuuni syksyn aikana - ja on levännyt askarteluhyllyssä siitä pitäen. Markkinoilta ostamani korvakorut kun oli tehty hienosti, koristehelmiä varten oli porattu reikä ym. Kyselin askarteluliikkeestä, millaisia työkaluja hopean työstäminen vaatii, mutta en oikein saanut tietoa. Hirvitti, en uskaltanut ruveta pilaamaan materiaalia.

Tänään piipahdin Kirsi-Marjan blogissa kuolaamassa ihania koruja, joita hän on tehnyt. Ja pim, melkein siltä istumalta painelin kaivamaan lusikkani esiin. Siis vaikka Kirsi-Marja ei ollut koskenutkaan lusikoihin!

Sillä tajusin, että eihän niissä tarvitse olla mitään reikää. Tämän sain aikaan sivuleikkurien, korupihtien, renkaiden ja korvakorukoukkujen sekä helmivarastoni avulla.

"Pesäkorun" idea on markkinoilta ostamistani korvakoruista. En väitä, että oma kädenjälkeni olisi tokikaan yhtä siistiä, kun korupiikin loppuosa on vain kieputettu varren ympäri, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Näitä koruja en ole puhdistanut.

Ja tietysti kukat eivät kasva alaspäin, eikä yläosaan olisi saanut jäädä tuollaisia jälkiä kun puristin katkaistun lusikanvarren lenkiksi, mutta onneksi hiukseni yltävät tuohon kohtaan... :) Nämä olen puhdistanut hammastahnalla kuin hopean.

Lusikoita on jäljellä vielä melkein tusina. Odottakaas vaan. :)

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

2011-05-29T13:33:00.001+03:00

Suurkiitos Lankatuvan Mikaelalle ja kaikille muille mukanaolleille eilisistä lankakutsuista!!

Kuvat ovat sillä tavoin väärässä järjestyksessä, että tästä laatikkopinosta on jo ostokset tehty...

Jopa meidän olohuone-vierashuone-ruokailuhuone-rivistömme tahtoi jäädä pieneksi. :) (Ja tässä huushollissa on mahdoton valokuvata, mur.)

Lanka on sitten terapeuttista. Vaikka sitä vain katsoo - saati että koskettaa tai tekee siitä jotakin... :D

Moving House

2011-05-25T16:08:00.000+03:00

Emme olekaan pitkään aikaan tavanneet Hilda-rouvaa ja Henrik-herraa perheineen. Mineilymaailma kun on siitä satumainen, että siellä voidaan muuttaa, vaikka talo pysyy samana... Ja vasta nyt on herrasväen pytinki saatu jonkinlaiseen järjestykseen meidän muuttomme jälkeen.

Henrik-herra on vetäytynyt kamariinsa sanomalehden pariin. Tosin lehti on epäilyttävän lähellä kasvoja ja sen takaa kuuluu vieno kuorsaus...

Hilda-rouva puolestaan maistelee makuuhuoneen uutta järjestystä. Tilaa olisi, kun Henrikin kirjoituspöytä ja kirjakaappi ovat poissa. Saisikohan hän miehensä taivuteltua hankkimaan tänne divaanin... Jotta huoneesta tulisi oikea budoaari...

Rouvaa harmittaa muuttomiesten kömpelyys: piirongistakin oli yksi kahva irronnut ja kadonnut.

Ja sali on entisellään. Millähän Henrikin saisi tekemään tilauksen sohvakalustosta...

Lastenkamarissa vallitsee jo tuttu sekamelska. Väinö pelaa pöydän ääressä...

...ja Aino leikkii uuden kissan kanssa.

Sukulaispoika Jaakon kamaria on sisustettu vähän uudelleen, kun sinne siirrettiin lasten koulupulpetti. Hilda-rouvan mielestä kun Jaakko ei tarvitse noin paljon tilaa itselleen, lastenkamarissa sen sijaan pitää mahtua leikkimään!

Jaakko sai tänään postissa Helsingistä salaperäisen paketin, jossa oli taulu. Nyt pitäisi vain löytää jostakin keisariperheen kuva kehystettäväksi taulun toiselle puolelle, niin että taulun voi nuuskijoiden varalta kääntää toisinpäin! Jaakon kapinalliset ajatukset eivät ole yhtään lieventyneet.

Keittiöön paistaa iltapäiväaurinko. Mutta onpa siellä hiljaista - missä on Iita?

Pöytään on nostettu jo leipää ja piimäjuustoa ja lautaset ja ruokailuvälineetkin ovat valmiina...

Äidiltä saatu piimäjuuston ohje on jäänyt levälleen ja lämmin ruoka uhkaa palaa pohjaan kattilassa...

Edes ruokasalissa ei Iitaa näy, vaikka herrasväen kahvivieraat ovat jo lähteneet - kakun- ja nisunloputkin ovat jääneet kuivumaan tarjoiluvadeille!

Ruokakonttorikin on tyhjä. Työtä siellä kyllä riittäisi, säilyketölkitkin pitkin poikin hyllyjä.

Siellähän Iita on! Mutta miksi ihmeessä hän lymyilee omassa kamarissaan keskellä arkista työpäivää? Ja miksi hän on levittänyt sivustavedettävän ja petaa sitä uudelleen - ja kuka ihmeessä on tuo vieras tyttö huonoissa vaatteissa? Talossa taitaa taas tapahtua...

Nukkekotiparkani ovat olleet aivan hyljeksittyjä muutosta lähtien, kun en ole löytänyt niille järkevää sijoituspaikkaa. Lopulta tänään asemoin talot - jotka siis ovat samaa huushollia, ideana on, että ne voisi vaikka sulkea laatikoksi - ihan vain kodinhoitohuoneen pöydälle. Vasemmanpuoleinen nukkekoti on isäni tekemä, oikeanpuoleinen lisäsiipi tehty hedelmälaatikosta.

Juurikaan uutta ei nukkisparassa ole, paitsi piimäjuusto ohjeineen, jotka olen saanut Villiviiniltä, sekä suklaamunasta löytynyt kissa. Pitäisi tosissaan ryhtyä rakentelemaan salinkalustoa ja ehkä sitä rouvan divaaniakin! Nukkekotini vaiheista voi lukea täältä.

Muumia ylle

2011-05-24T14:44:00.001+03:00

Välillä vähän muutakin kuin kirja-asiaa!

Minä en valitetettavasti ole ollut ensimmäisenä siinä jonossa, jossa jaettiin hoksua ja innovaatiota. Olen aika huono kehittämään omia ideoia, vaikka ihailen suuresti ihmisiä, jotka näkevät ihan toiseen tarkoitukseen tehdyssä tavarassa uuden mahdollisuuden.

Joskus sokea kana kuitenkin löytää jyvän. Olen tehnyt hameen pöytäliinasta (tosin idea ei ollut oma!) ja laukun huonekalukankaasta. Ja nyt kaksi hametta tyynynliinoista.

Vietimme Samin kanssa perjantain ja lauantain Tampereella, kun nyt uskaltaa tulevan kokoäiväisen työpaikan ansiosta pikkuisen käyttää säästöjä ja kun voitin syksyllä eräästä blogista lahjakortin Scandic-hotelliin. Ohjelmassa oli vain rauhallista tassuttelua, oleilua ja "ihmisten katselua", mutta myös pienimuotoista shoppailua.

Häpeäkseni tunnustan, että opiskelin Tampereella viisi vuotta ja olen käynyt siellä sen jälkeen lukuisia kertoja, mutta en ole koskaan aiemmin tiennyt, missä on Finlaysonin tehtaanmyymälä. Nyt sen löysimme puolivahingossa. Suurena niiden oikeiden ja alkuperäisten (ei Japani-palleroisten) muumien ystävänä olin seota pussilakanatarjousten ääressä - onneksi mukana oli järjen ääni... :) Niinpä päädyin ostamaan vain kaksi tyynynliinaa lukutyynyihimme.

Poislähtiessä huomasin perähuoneen nurkassa laatikon, joka julisti, että siinä myytiin ompeluvalmiita tyynynliinoja viidellä eurolla kappale. Ja silloin sokea kana näki jotakin. Molemmat myynnissä olleet kuosit lähtivät mukaan, ja eilen minulla ja ompelukoneella oli intohimoinen kohtaaminen - enkä tarkoita tällä sitä, että välimme olisivat intohimoisen lämpimät... :P

Ehdin jo leikata oikein hameen kaavat Joka tyypin kaavakirjasta, kun iski rimakauhu. Koska kangaspalat oli tarkoitettu tyynyliinoiksi, kuva oli toisessa reunassa. En uskaltanut omilla taidoillani lähteä sellaita kangasta leikkelemään. Niinpä yksinkertaisesti leikkasin toisesta päästä liiat pois (harvoissa nukkekodeissa sitä maataan Finlaysonin lakanoissa! :), ompelin päät yhteen, alas käänteen ja ylös kuminauhakujan. Ja kuulkaa, tästä huippuvaikeasta operaatiosta huolimatta ompelukoneen onnistui hermostuttaa minut... :)

Nämä ovat toki rypistyviä ja ohuita, mutta silti tykkään lujasti. Kun minua tuijotetaan omituisen OI-ulkonäköni vuoksi muutenkin, voin yhtä hyvin pukeutuakin oudosti. Ainakaan ihan heti vastaan ei tule toista, jolla olisi samanlaiset muumi-hameet! Odotan jo heinäkuista hellepäivää, jolloin voin pukeutua lumilyhty-hameeseen - ja ehkä käyttää rakkaus-hametta hääpäivänämme...

Niin paljon hyvää!

2011-05-22T18:30:00.003+03:00

”Aikamoinen lintukoto”, Ninni tuhahti. ”Ei ihmiset oikeasti ole noin kilttejä.”

”On ne”, Anni sanoi lujasti. ”Suurin osa ihmisistä on oikeasti kilttejä. Mutta yleensä ne ilkeät pitää kovempaa ääntä. Neuleblogeissa kiltitkin saa suunvuoron."

~ Oikein nurin, s. 205

Viikko sitten julkistin Suomen ensimmäisen neuleromaanin - tietysti neuleblogin kautta. "Markkinointi" tapahtui tässä postauksessa ja Facebook-päivityksessä sekä muutamien ystävien blogeissa. Edes juoniselostusta en laittanut tekstiin, kerroin vain, että puhutaan siinä langoista.

Ja jo nyt 46 ihmistä on lunastanut kirjan itselleen erilaisilla hyvillä teoilla. Uskomatonta. Tippa linssissä olen lukenut viestejänne, niin monenlaista hyvää olette tehneet! Erityisesti lämmittää se, että olette todella miettineet asiaa, esimerkiksi halunneet osallistua lukutaitokampanjaan tai kustantaa koulupuvun tarvitsevalle, "kun se tuntuu sopivan tähän teemaan".

Lupailin vähän "tilastoa" siitä, mikä hyväntekeväisyys erityisesti neulovia naisia kiinnostaa. Tässä siis tilanne ensimmäisen viikon jälkeen, tästä on ehkä iloa sellaiselle, joka vielä miettii miten lunastaisi kirjan. Edelleen kuitenkin jokainen toimii omantuntonsa mukaan!

Huom. osa teistä on osallistunut kahteen eri asiaan, jolloin olen laskenut saman ihmisen molempiin, siksi siis tilaston loppusumma on suurempi kuin tilaajien määrä.

Hyväntekeväisyysneulontaa 14. Tämä ei liene kenellekään yllätys - ei se ollut minullekaan! :) Kohteet ovat sekä tempauksia että yksityisiä tarvitsevia.
Erilaista vapaaehtoistyötä 10. Nykypäivänä on melkein vielä rahaakin suurempaa, jos antaa aikaansa.
Kirkon Ulkomaanapua 7. Näistä Naisten Pankki on saanut 4 lahjoitusta, ja kaksi Toisenlaista lahjaakin minulle on lähetetty.
Unicef 4.
Fida 3.
Suomen Lähetysseura 2.
Vaaka ry 2.
Verenluovutus 2. Vinks vinks, jos vielä mietit miten kirjan lunastaisit, tähän ei tarvita kuin vähän aikaa, ja saa vielä kahvit kaupan päälle! :)
Ja näitä kaikkia on muistettu 1 kerran:

Ensi- ja turvakotien liitto
Laitetaan rakkaus kiertämään (Facebook-tempaus, jolla on tarkoitus auttaa Samu mukaan leirikouluun)
Lastenklinikan kummit
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (lankalahjoitus!)
Roosa nauha
SPR (muuta kuin verta)
Saksan Etiopia-keräys
SOS-lapsikylä
Suomen pakolaisapu
WWF

Moni teistä on harmitellut viesteissään sitä, ettei käsikirjoitus mennyt läpi kustantajalla. Harmittaa se minuakin, uskokaa pois. Mutta kuten Intsu totesi: "Ajattele miten paljon hyvää se saa aikaan. Ehkä Taivaan Isä näki näin hyväksi ja siksi kustantajat eivät sitä julkaisseet." Jos joku oppii lukemaan tai saa päivän ruoka-annoksen tai muun avun hädässään vain siksi, että te haluatte lukea kirjan, ei sen suurempaa palkkiota olekaan.

Suomen ensimmäinen neuleromaani ilmestyy NYT

2011-05-15T14:02:00.004+03:00

Muistatte varmaan "lankakirjani", neuleaiheisen romaanin, jota olen kolmen vuoden ajan työstänyt muista töistä riippuen enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kirja on kulkenut kustantajalta toiselle, mutta ei ole mennyt läpi muokkauksista huolimatta - kirjan vaiheita voi seurata täältä. Käsityölehdetkään eivät innostuneet jatkokertomusajatuksesta.

Lupasin aikanaan teille, että ellei kukaan kaupallinen taho halua tekstiä julkaista, se ilmestyy joka tapauksessa. Kun nyt elämäni on siinä onnellisessa vaiheessa, että aloitan kohta täysipäiväisen työn eikä tämä käsikirjoitus ole minulle enää oljenkorsi lisätietenesteihin, lunastan lupaukseni.Kun kirjan aiheena on neulebloggaus, mikä oikeastaan sopisikaan paremmin kuin "julkaista" se blogissa!

Mutta älkää silti luulko, että saatte kirjan luettavaksenne ilmaiseksi, eihän toki! ;) Tikru myi aikanaan Vihervaara-hupparin ohjetta tällä menetelmällä, ja hyvät ideat saa aina varastaa.

Jos haluat itsellesi pdf-muodossa

Suomen ensimmäisen neuleromaanin
Oikein nurin, toimi näin:

Valitse hyväntekeväisyyskohde, jota haluat tukea.
Lahjoita kohteeseen omantuntosi mukainen rahasumma. Jos rahasta tekee tiukkaa, voit myös tehdä muuta hyvää (siis vaikka neuloa Vaaka-tilkkuja tai Etiopia-nuttuja tai sukkia kodittomille tai auttaa mummon kadun yli tai mennä lapsenvahdiksi tai mitä ikinä keksitkin).
Kirjoita minulle osoitteeseen kaisantuumooksia@gmail.com (huomaa kaksi o-kirjainta!!) sähköposti, jossa kerrot, mitä hyväntekeväisyyttä olet harjoittanut. Summaa tms. ei tarvitse kertoa ellet halua, se on sinun ja omantuntosi välinen asia, mutta haluaisin tehdä tänne Kerälle ihan mielenkiinnosta pienen tilaston siitä, mihin lukevien neulojien lämminsydämisyys kallistuu. :)
Saat minulta linkin pdf-tiedostoon, jossa kirjoittamani romaani on (se ilmestyy tyttönimelläni, joten älä hämmästy! :). Tallenna tiedosto omalle koneellesi. Voit nyt lukea sen ruudulta tai tulostaa itsellesi paperiversiona vaikka rengaskansioon, tosin se on aika paksu.
Jos kaverisi pyytää sinulta linkkiä romaaniin, voit antaa sen eteenpäin - kunhan edellytät myös kaverilta hyvää tekoa!

Kuluneen tiukan talven aikana olen saanut itse niin paljon apua muilta ihmisiltä, ja minulle on tapahtunut ihan viime aikoina niin paljon hyviä asioita, että haluan laittaa hyvän eteenpäin. Toivon siis, että voisimme yhdessä tuoda iloa heille, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin.

Jos haluat mainostaa kirjaani, voit käyttää tätä nappia ja linkittää sen tähän postaukseen. (Napin lisäämiseen ja linkittämiseen löydät tarvittaessa ohjeen täältä.)

Kyseessä on siis 30+ -ikäisestä Annista kertova romaani. Annilla on periaatteessa kaikki hyvin: miehellä on menestyvä firma, on omistusasunto ja talous turvattu. Anni itse on akateeminen pätkätyöläinen, jonkin verran epävarma ja yksinäinen. Ystävän yllytyksestä perustaa blogin ja löytää vähän ajan kuluttua käsityöblogit, mutta tyytyy pitkään vain ihmettelemään muiden taitoja. Anni itse kun on mielestään syntynyt peukalo keskellä kämmentä, vaikka tällä hetkellä vetääkin käsityöyrittäjien markkinointihanketta. Kun sitten uusi blogituttava haastaa Annin kokeilemaan käsitöitä, alkaa tapahtua - eikä vain neulekorissa... Kaikkien mielestä ihmisellä pitää olla harrastus ja "oma juttu", mutta miten käy, kun hän todella sen oman juttunsa löytää?

Tervetuloa lankakutsuihin!

2011-05-14T19:42:00.001+03:00

Pidän lankakutsut uudessa kodissamme Seinäjoella lauantaina 28.5. klo 15. Paikalle tulee Lankatuvan Mikaela. Käytännössä lankakutsut tarkoittavat sitä, että Mikaela tuo mukanaan laatikkokaupalla lankoja myytäväksi - maksaminen käy käteisellä ja pankkisiirrolla, ja langat saa heti mukaan. Käskettiin myös sanoa, että kaikkien ostaneiden keseken arvotaan yksi vyyhti BC-Garnin Baby alpaca -lankaa, nam!

Jos olet kiinnostunut tulemaan paikalle, mutta et ole Tikkuajien sähköpostilistalla etkä ole saanut sitä kautta yhteystietojani, ota yhteyttä sähköpostiini!

Tunnelmia viime kevään lankakutsuilta voi kurkkia täältä. :)

Sunnuntaipyörähdys ystävien kanssa valokkinevalla pinkissä pitsissä

2011-05-13T23:06:00.001+03:00

Huomasin tänään, ettei Blogger toimi. Sitten luin jonkun blogista, että B. on myös hävittänyt eilisiä postauksia. Onneksi meillä koneet ovat auki koko ajan, samoin blogini kakkosselaimen välilehdissä. Niinpä copy-pastesin tekstin ja kuvat varmuuden vuoksi, ennen kuin päivitin sivun - ja niinhän tosiaan tämä eilinen postaukseni oli kadonnut kokonaan. Tässä se siis uudelleen.

Kuluneen talven jälkeen en ole jaksanut neuloa mitään suurta, mutta onneksi aina voi tehdä sukkia! Sukat ovat minulle käyttöesineitä: jos ylipäänsä laitan sukat jalkaan, ne ovat yleensä aina villasukat - ja ehdottomasti paljaalla iholla. Paksut sukkikset ovat toinen vaihtoehto. Puuvillasukkia käytän korkeintaan lenkkareissa, tavallisia sukkahousuja vain äärimmäisessä hätätilassa. (Ja sitten vielä ihmettelen, kun en ole edennyt urallani jakkupukuvaiheeseen. Köh. :)

Niinpä tarvitsen sekä "arkisukkia" että "pyhäsukkia", ja tässä postauksessa on esimerkki molemmista. Oli hauska kuvata sukkia tyhjinä myttyinä ja sitten sievästi jalassa!

Novitan ~~Valokki~~ Lakka-sukkalangan sain Tanjalta toissa talvena, joka sekään ei mikään riemukas ollut "käpälälaudastani" eli epätoivoisesta pikaiseen leikkaukseen pääsystä taistellessa, kun ydinnaula oli katkipoikki. Olen hellinyt kerää tähän asti, sillä minulla tahtoo olla aina pulaa kivoista sukkalangoista. Nyt sitten päätin kokeilla, mitä lanka sanoisi Kristelin Sunday Swingistä. Näistä tulikin oikein kivat "sunnuntaipyörähdys ystävien kanssa valokkinevalla -sukat"!

Vauvanpinkki Regia Silk -kerä on sekin odotellut vuoroaan jo useamman vuoden. Nyt tajusin, että AnniKaisen Pinjahan istuu tähän lankaan kuin Knit Pron kaapeli puikkoon: pinkki väri, silkkisekoitelanka, pitsineule... Minun 35 numeron jalkaani syntyy sukat yhdestä 50 gramman Regia-kerästä, mutta koska tätä lankaa oli myös pieni nöttönen ylimääräistä, uskalsin neuloa kunnon varret. Tosin lankaa jäi yli sen nöttösen verran, niin että en päässyt vieläkään ylittämään 50 gramman kulutusta! Nämä jos mitkä ovat sunnuntaisukat myös.

Jos tähän asti neuleeni on kuvattu kirjahyllyn edessä, niin nyt menin kokeilemaan parveketta ja ilta-aurinkoa - ja sain samalla kunnon iltavoimistelun...

Malli: Kristelin Sunday Swing Knittystä

Lanka: Nalle Marjaretki Lakka, 70 g kokoon Kaisa (= amerikkalaisen jalkapallon muotoinen jalka)

Puikot: 2,5 mm
Muuta: Olen kyllä opetellut kaikenlaisia hienoja kantapääntekoja, mutta kaikista paras on se vanha vahvistettu kantapää, joka ei ole rikki muutaman päivän kävelyn jälkeen.

Malli: AnniKaisen Pinja

Lanka: Regia Silk, 50 g kokoon Kaisa

Puikot: 2,5 mm

Nyt yritän saada valmiiksi neuletakin, josta en vieläkään tiedä, voiko sitä käyttää... Jos ei voi, menee hermo, koska käyttämäni lanka on jo purettu yhdestä toisesta neuleesta. Tosin oikeasti tekisi mieli neuloa lisää sukkia...

Aurinkoa risukasaan

2011-05-03T13:41:00.000+03:00

Kerällä on ollut kovin hiljaista viime aikoina, ja ihan syystä. Käsityöt ovat jääneet taka-alalle yksinkertaisesti voimien loppuessa. Mutta kun nyt tuntuu, että aurinko paistaa risukasaankin, jaksan taas tänne kurkkia - ja ehkä jossain vaiheessa sinne käsityöpussiinkin.

Minähän jäin viime syksynä työttömäksi yli kahden vuoden sijaisuudesta. Onneksi pian tulin valituksi nuorten verkkolehden vetäjäksi, mutta kyseinen työ on osa-aikainen. Kun vielä Sami on ollut nyt toista vuotta työttömänä, olemme saaneet todella vetää säkin suun suppuun. (Olinpa iloinen siitä, että olen hamstrannut lankaa, niin ettei sitä tarvinnut ostaa! :)

Käsitöitä nämäkin. Olen palautellut leipomistaitojani, jotta rahaa säästyisi. Ja voin vakuuttaa, etten ole ihan huonoimmasta päästä leipoja! :D

Kun en osa-aikatyöstä huolimatta hakenut soviteltua päivärahaa, minun on ollut mahdollista tehdä ns. sivubisneksiä ilman hirveää paperisotaa, kun vain verottajaa on kiinnostanut, mitä teen. Onneksi on verkostoa, onneksi on tuttuja - hyvät ja kiltit ihmiset ovat kaivaneet minulle kaikenlaista tekemistä, josta on saanut revityksi lisätuloja. Lämmin kiitos heille. Olen siis tehnyt päätyötäni 20 h viikkotuntia, jotka välillä sijoittuvat iltayöhön ja välillä viikonloppuun, ja muun ajan naksautellut aivoja asennosta toiseen, kun aina välillä on ollut muutama tunti aikaa tehdä sivubisnestä a ja välillä sivubisnestä b. Uskotteko, että se todella voi käydä voimille paljon enemmän kuin yksi, vaikka monipuolinenkin täysiaikainen työ.

Luonnollisesti olen koko ajan tämän lisäksi hakenut kokopäivätyötä. Jännitys ja pettymys on seurannut toistaan, kun välillä ei pääse edes haastatteluun, välillä päätyy hyväksi kakkoseksi. Keväällä minuun sitten otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin kiinnostustani erään historian kirjoittamiseen - koulutukseltanihan olen historiantutkija. Muutamien mutkien kautta ollaan nyt siinä pisteessä, että sain tulevalta esimieheltäni eilen tekstiviestin, joka päättyi sanoihin: "Kättä päälle. Tervetuloa hommiin!"

Aloitan siis 1.6. ihan kokopäiväisesti ProAgria Etelä-Pohjanmaan 150-vuotishistorian tekijänä. Työsopimus tehdään "nyt aluksi ainakin" vuoden 2012 loppuun. Näin pitkä työsuhde on lottovoitto, sillä vakituisesta työpaikastahan ei kannata nykypäivänä edes haaveilla. (Sitäpaitsi määräaikainen on turvallisempi. Ellen suorastaan kavalla ProAgrian kassaa tai jotain, minulla on takuulla töitä sinne vuoden 2012 loppuun - harva ns. vakityöntekijä voi nykyajan aallokoissa olla yhtä varma!)

Mutta minulle on osa-aikatyössänikin kertynyt lomaa. Ja sehän on pakko pitää pois. Lopetan siis nykyisessä työssäni käytännössä ensi viikolla, minkä jälkeen saan ihan oikeasti olla vapaalla sinne kesäkuun alkuun. Uskotteko, että ihan vähän kuulen jo lankakerien kutsun...

2011-04-23T20:20:00.000+03:00

"Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä." (Job 19:25)

Riemullista pääsiäistä!

Saimme ennen pääsiäistä ystävältä Pietarista venäläisiä pääsiäismunan muovikoristeita - tiedättehän, niitä, joiden sisään pujotetaan kananmuna ja koko hoito kastetaan kiehuvaan veteen, jolloin muovikuori supistuu munan ympärille. Lauantaina meillä oli "avoimet ovet" uudessa kodissamme ja tuli puheeksi, että haluaisin käyttää muovikuoret puhallettuihin muniin, joita voisi sitten pitää pääsiäiskoristeena vuosia. Kummiserkku ilmoittautui puhaltamisen taitajaksi, ja niin kesken kaiken täydensimme pääsiäiskoristeluamme!

J.K. Tämän postauksen piti ilmaantua vasta pääsiäispäivänä, mutta erään henkilön väsymystilan voi päätellä siitä, että sekoilin päivämäärissä... Eli jos kävit täällä aiemmin ja näit postauksessa erilaisia kuvia, ne olivat kopio Tuumooksiin ajastetusta pääsiäistervehdyksestä... Sitten päätin vaihtaa tähän nuo munakuvat. Hm. Meniköhän tämä nyt vaikeaksi. :)

Onnea

2011-04-11T17:52:00.001+03:00

Villiviinin blogissa on arvonta, jossa voi ansaita lisätuuria tiedottamalla asiasta eteenpäin. Sinne siis!

Oikeaa asiaa sen verran, että poden parhaillaan (ja taas) yhä pahentuvaa startitis desperatista. Vähemmilläkin käsityönaloituksilla tulisi toimeen... Mutta eräs pienkustantaja ihan oikeasti halusi lukea neuleromaanini. Katsotaan, miten käy. Edelleen lupaan, että julki se tulee tavalla tai toisella, mutta olisihan se hauska saada ihan kirjaksikin.

Elossa ollaan!

2011-04-06T17:56:00.000+03:00

Pienoinen blogitauko on syntynyt ihan issekseen. En ole suinkaan ollut kirjallisissa töissä, kuten LeenaK toiveikkaana tuolla kommentoi :) vaan aika on vain kulunut työnteossa ja tähän kaupunkielämään totuttelussa. Lisäksi päällä on taas ollut lukemisinnostus, joka aina silloin tällöin iskee.

Neuleromaaniani tarjosin tuolloin maaliskuulla jatkokertomukseksi Suureen käsityölehteen, kun kerran Moda meni puihin. Viesti on lukukuittauksesta päätellen avattu, mutta tiedämmehän, että "tama kuittaus vahvistaa, etta viesti avattiin vastaanottajan tietokoneella. Se ei takaa, etta vastaanottaja luki tai ymmarsi viestin", kuten Thunderbird ystävällisesti tiedottaa. :) Ellei SK:sta ala pian jotakin kuulua, kysyn joltakin hyväntekeväisyysjärjestöltä, josko tekstini kelpaisi keräämään edes ilmaista rahaa.

Mutta en toki ole neulomista ihan hylännyt, todisteeksi teille kuva käsityökoristani. Ja jospa sitä huomenna viimein pääsisi Tikkuajiinkin - epäsäännölliset työaikani ja muuttoväsymys ovat estäneet edelliset kerrat.

Pieni valmis + EDIT

2011-03-22T05:05:00.002+02:00

Edit-täti tuli kertomaan, että Moda ei aio julkaista tarinaani. Eli jatkan mietintämyssyn hautomista.

Tätä te ette usko, mutta olen neulonut jotakin valmista! Kevään tulo yllätti neulojan ja huomasin, että tarvitsen jonkin vähemmän tukehduttavan huivin. Viimekeväisen bambukaulurin olen purkanut, koska se lörpsähti käytössä aivan tolkuttomasti.

Olen koko talven ollut erilainen nuori eikä minulla ole ollut sellaista "rinkulahuivia" kuin useimmilla muilla, mutta nyt kaivoin kätköistä kerän pinkkiä mohairia ja tikuttelin moisen.

Malli: luodaan 200 silmukkaa ja neulotaan pyörönä

Lanka: Topp Mohair, 30 g

Puikot: 6 mm

Jotakin keskittyneisyydestä käsitöihin kertoo se, että kuvat on näpsäisty pikaisesti kännykällä eteisessä, kun huivi oli lähdössä ensimmäistä kertaa ulos... Nyt se on muutaman käyttökerran jälkeen jo virttynyt naruksi, joten en tiedä, oliko tässä mitään järkeä. Paitsi että lankavarasto väheni hurjalla 30 grammalla... ;)

Suuret kiitokset monista kommenteista edelliseen postaukseen. Käsikirjoitus on siis käynyt jo kahdella kustantajalla, joista toisella kahdesti, mutta ei ole mennyt läpi. Tiedän, että Suomessa on lukuisia muitakin kustantajia, mutta nämä kaksi olivat mielestäni ne, joiden ajattelin lähinnä kiinnostuvan "neuleromaanista" ja joiden talliin olisin halunnut.

Sitä en käsitä, mistä olette päätelleet minun jotenkin "antavan periksi". Enhän minä aio antaa periksi, en siis deletoida tiedostoa tai vastaavaa! Lupasin, että teksti tulee julki tavalla tai toisella, ja niin se tulee! En vain jaksa ruveta kehittelemään juoneen jotakin "ihastuskuviota", joka ei mielestäni siihen kuulu. Ihmissuhdeasiaa on mielestäni tekstissä aivan kylliksi.

Omakustanteeseen ei edelleenkään missään nimessä ole varaa - ei BoDin eikä minkään muunkaan kautta - mutta laitoin Modaan meiliä ja kysyin, onko siellä rohkeutta enismmäisenä suomalaisena neulelehtenä julkaista ensimmäinen suomalainen neuleromaani jatkokertomuksena. Jolleivat kiinnostu, laitan kirjan luettaviin netissä. Mutta siis julki se tulee, ihan varmasti.

Betty-kehuista kiitän, mutta huomautan, että olenkin aina ollut parhaimmillani kirjoittaessani menneisyydestä. Nykypäivää olen osannut kuvata vain koomisesti, kuten aikanaan Hulluissa luokissa. Pitäisikö siis siirtää neuleromaani menneisyyteen... Tosin eilen sain iltateen äärellä Samilta ja kaasolta niin loistavia juoniehdotuksia kauan sitten kadonneine sisaruksineen, sekoitettuine dna-näytteineen ja muine jotenkin erehdyttävästi jostakin tv-sarjasta muistuttavine ideoineen, että eipä tässä pitäisi olla hätää. Lisäksi syntyi ihan uusi idea neuledekkarista, joka kulkee työnimellä Kuoleman puikot... :D

Joten odotellaan miten käy.

Neuleromaaniasiaa

2011-03-16T17:36:00.000+02:00

Jo toinen postaus tänään, eikä vieläkään neuleita! Voi mua. :)

Sain tänään sähköpostia kustannustoimittajalta, joka on nyt lukenut neuleromaanini muokatun käsikirjoituksen. Ei, se ei mene läpi tälläisenään(kään). Palaute oli rakentava ja asiallinen, mutta yksiselitteinen: pitäisi lisätä draamaa ihmissuhteisiin. Enkä minä osaa. Kymmenen vuotta sitten olisin osannut, en enää. En olisi ikinä uskonut, että se taito ja into katoaa - 15 vuotta sitten olisin halunnut suunnilleen jättää opiskelut ja vain kirjoittaa kirjoja...

Nyt mietin, mitä tekisin käsikirjoitukselle. En jaksa enää ruveta sen kanssa puurtamaan, mutta esilukijoilta tuli viime vuoden puolella sen verran positiivista kommenttia, että kuvittelisin tekstin kuitenkin jotakuta miellyttävän tällaisenäänkin.

Omakustanteen tekemiseen ei rahaa ole, enkä jaksaisi verotusbyrokratiaa. Yksi vaihtoehto olisi laittaa teksti nettiin luettavaksi, kuten laitoin Bettyt. Mieleeni tuli sellainenkin, että lukijat saisivat linkin tiedostoon, kunhan olisivat ensin lahjoittaneet omantunnon mukaan jollekin avustusjärjestölle - Japaniin, Suomeen, mihin vain.

Ehdotuksia, mielipiteitä? Olisitko valmis antamaan vähän rahaa vaikka SPR:lle, jotta saisit lukea kirjani? :)

Kiitos Lellu!

2011-03-16T10:37:00.000+02:00

Jokin aika sitten - itse asiassa heti muuttomme jälkeen - Lellun blogi vietti synttäreitä. Sen kunniaksi hän järjesti arvonnan, johon kehotti kävijöitä jättämään tassunjäljen.

Ja minä kun otan aina kaiken todesta, niin jätin tassunjäljen.
ooo
O

Itse arvonnassa ei onni potkinut, mutta Lellupa tykästyi tassuuni niin paljon, että halusi muistaa minuakin. Ja tänään sain aivan ihanan paketin!

Minähän teen toimistotyöt kotona, koska Nuorisokeskuksessa ei ole minulle vapaata toimistotilaa. Kesken valokuvauskilpailuäänien päivittämisen Sami kiikutti pöydälleni houkuttelevan, kierrätysmateriaalista tehdyn nyytin...

Olin ihan pikkuisen salaa toivonut, että Lellun lahjaan sisältyisi sellainen mainio pussukka, joiden ompeluohjeenkin hän blogissaan on julkaissut. Siellä kun tarveaineiden joukossa mainittiin pitkä pinna, mitä tästä taloudesta ei löydy. Ja kuinka ollakaan, sain blogissa esitellyn ihanan kissapussukan!

Voi kuinka siistiä ja huolellista työtä se on, ja Lellun "tavaramerkkikin" on ommeltu reunaan (se ei kunnolla näy, sorry, koska innoissani kuvasin lahjan heti tässä työpöydän kulmalla).

Mutta pussukkapa ei ollut tyhjä...

Rose Mohairia en ole ennemmin kokeillut, nyt sain kerän aivan ihanaa keväistä vihreää! Lisäksi pussukassa oli sävyihin sopiva Hello Kitty -rasia (tunnetaanko faniuteni jo näin laajalti?? :), neuleaiheinen kortti ja pussillinen auringonkukansiemeniä. Kai ne parvekkeellakin kasvavat?

Kiitos Lellu! Taas opimme, että tassunjälkensä kannattaa aina jättää tekemisiinsä..! :)

Lämpöä ympärille!

2011-03-14T18:31:00.000+02:00

Katastrofiuutiset maailmalta ovat viikonloppuna laittaneet yhden jos toisenkin miettimään ns. perimmäisiä asioita. Kaukana tarvitaan apua, mutta niin myös lähellä. Jatkuvasti.

Kristel on ajatellut muutakin kuin omia varpaitaan ja havahtunut siihen, ettei kaikilla ole edes kattoa päänsä päällä, lämpimistä talvivarusteista puhumattakaan. Niinpä hän on laittanut liikkelle Villaa ylle -tempauksen, jossa neulotaan lämpimiä vaatteita toimitettavaksi Vailla Vakinaista Asuntoa ry:lle, joka puolestaan jakaa lämpöä eteenpäin. Tarve on sukille, lapasille, myssyille, huiveille, puseroille... Ja huom. erityisesti miesten kokoja kaivataan.

Lue lisää tempauksen omasta blogista tästä linkistä. Eiköhän yhdessä yritetä tehdä maailmasta taas vähän lämpimämpi paikka?

Lankuri Ullassa

2011-03-07T22:44:00.000+02:00

Muutto onnellisesti takana! Kiitos kaikkien ihanien ihmisten, jo sunnuntai-iltana asunto alkoi muistuttaa kotia. Toki vielä on paljon järjestämistä ja pikkuisen purkamistakin, mutta täällä jo viihtyy.

Paitsi kodinhoitohuoneessa - siellä on vielä täysi kaaos. Ja juuri siitä huoneesta pitäisi tulla käsityötarvikkeideni säilytyspaikka... Tästä ja hirvittävästä väsymyksestä johtuen en ole jaksanut edes ajatella neulomista. Mutta ehkä taas joskus... Siinä välissä voitte käydä vaikka kurkkaamassa Lankurista kirjoittamaani artikkelia uusimmassa Ullassa.

Sitruunamarenkia jäätelöllä

2011-02-25T21:07:00.000+02:00

Hyvää perjantaita ystävät!

Tasan viikko jäljellä tässä asunnossa. Olemme (tai oikeammin Sami on, minulla on ahkera mies!) pakanneet hullun lailla. Avaimet saamme maanantaina, ja tarkoitus on jo viikolla saada kuljetettua tavaraa niin paljon kuin henkilöauton perään mahtuu, jotta muuttoautoon sopisi loput. Maanantaina pääsemme vasta ensimmäisen kerran katsomaan asuntoa pikaisen näytön jälkeen, joten silloin pitäisi saada mittailtua huonekalujen paikkoja ja muuta... Huh.

Mutta kerroin, että yksi työ ehti vielä Jalasjärven kodissa valmistua. Se kuvattiin tietysti asianmukaista taustaa vasten.

Alkuvuodesta (ennen kuin tiesin muutosta mitään!) näin Aleksi 13:n alerekissä ihastuttavan keväisen mohairpneuletakin. Kun hintakin oli kohdallaan, olin melkein jo ostamassa sitä - kunnes tajusin katsoa materiaalia. 100 % muovipussia. Niin jäi nuttu kauppaan.

Se vaivasi kuitenkin sen verran, että kävin kaupassa katselemassa Kitten Mohaireja - pettyen pahasti, sillä värivalikoima oli hyvin suppea. Ei siis auttanut muu kuin olla yhteydessä ystävääni Tapioon. Kirjekuoressa meille saapui kolme kerää Garnstudion Vivaldia. Onhan siinäkin polyamidia 30 %, mutta sentään mohairia ja villaa se loppuosa.

Olin lukenut jotenkin huonosti langan tiedot ja kuvitellut sen paksummaksi, jolloin olisin voinut neuloa yksinkertaisella langalla. Näin aloitinkin, mutta aloin sitten pelätä, että takki ratkeaa heti liitoksistaan. Purin alun (aina yhtä riemastuttavaa purkaa mohairia!) ja aloitin uudestaan kaksinkertaisella langalla.

Malli: Silmukat Ullan ylösalaisinneuleesta, mallikerta rinsessakämmekkäistä

Lanka: Garnstudion Vivaldia 150 g kokoon L

Puikot: 6 mm

Tiedän ylösalaisinneuleen idean olevan siinä, että neuletta saa sovitella pitkin matkaa. Mutta kuka jaksaa siirtää silmukoita langalle voidakseen tehdä sen... :) Kun nykyään neuleeni tuppaavat olemaan ennemmin liian piukkoja kuin löysiä (oi niitä aikoja...), pelasin varman päälle - huomatakseni, että nuttu on vähän liian leveä. Kaulukseen pujottelinkin kuminauhan, ettei vaate putoa päältä. Hihojen ja helman pituuteen olisi siis riittänyt lankaa - mutta ei, enää en purkanut!

Nimesin takin ihastuttavan värinsä ja "kuohkeutensa" vuoksi sitruunamarengiksi. Jäätelönapit olen ostanut joskus aikoja sitten jostakin nettikaupasta, ja niitä oli täsmälleen sopiva määrä.

Imelää ehkä, mutta toiveikkaan keväistä! Tiedän, että on vasta helmikuun loppu, joten kevättä ei kannata vielä odottaa, mutta toivon silti hartaasti että alkaisi edes kevättalvi...

Nyt Kerälle saattaa tulla tauko muuton vuoksi. Seuraavan kerran todennäköisesti tapaamme Seinäjoen kodissamme.

Sukkasillaan

2011-02-22T08:33:00.001+02:00

Sain eilen viimeisteltyä todennäköisesti viimeisen tässä kodissa valmistuvan työn, joten pitää päivittää alta pois näitä vanhempia, että pääsee sitä esittelemään!

Mitään ihmeellistä nähtävää täällä ei ole, ainoastaan pari paria sukkia, ja niitähän täällä on nähty. Mutta se erikoisuus tässä ensimmäisessä parissa on, että se on tilaustyö.

Kun 4,5 vuotta sitten aloin opetella neulomaan, palmikot siinsivät jossakin kaukana tulevaisuudessa asiana, jota en ehkä ikinä oppisi. Opin toki, mutta vielä toissa syksynä ihailin Paraphernalia-sukkia vain muiden blogeissa. Sitten sairasloman viihteeksi innostuin kokeilemaan niitä itsekin, totesin ohjeen selkeäksi ja simppeliksi, ja ihastuin malliin täysillä. Ja nyt tosiaan minua pyydettiin neulomaan kyseiset sukat tilauksesta - lankakin lähetettiin niitä varten. Pahoittelut surkeasta kuvasta, josta tyylikäs palmikkokuvio ei juuri näy! Mutta nämä ovat päätyneet omistajalleen ja ovat kuulemma sopivatkin.

Malli: Ne Tainan iki-ihanat Paraphernaliat

Lanka: Taika-sukkalankaa noin 70 g kokoon 38

Puikot: 2,5 mm

Hassua, että vaikka olen neulonut näitä sukkia useammatkin, jännitin hirveästi tämän parin tekemistä. Lahjaksi olen neulonut aiemmin, mutta en tilauksesta, ja pelkäsin koko ajan tekeväni jonkin mokan. Niinpä sukkien valmistuttua halusinkin tehdä jotakin ihan aivotonta. Kulutin kahden mekon jäännöslankoja aivan täysin aivottomaan sukkapariin ihan ittelle.

Malli: perussukka, varressa 48 s, lavassa 40

Lanka: Novitan seiskaveikkaa 80 g kokoon Kaisa

Puikot: 3,5 mm

Täällä pakataan jo kovasti. Saamme avaimen viimeistään kuun vaihteessa, mutta muutto tapahtuu vasta maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, joten ensi viikko on varattu sellaisten tavaraerien kuljetukseen henkilöautolla, jotka voi jo laittaa paikalleen (astiat ja vaatteet) sekä mökin mööpelien roudaukseen. Jospa ne loput sitten mahtuisivat muuttoautoon... Kyllä, jännittää!

Neulemeemi

2011-02-20T17:19:00.001+02:00

Oli ihan pakko varastaa tämä Matleenalta, oli niin hauska! :D

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut
- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa

- villaa

-puuvillaa

- pellavaa

- alpakkaa

- kashimiria

- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja

- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa

- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa

- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen

- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen

- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet

- lapaset kärjestä ranteeseen

- sormikkaat

- tossut

- säärystimet

- hihattimen, boleron, ponchon

- keskosille

- vauvalle

- lelun- tai nukenvaatteita

- Möbius-huivin tai vastaavan

- laukkuja

- koruja

- hiuskoruja

- pehmoleluja

- tyynyjä

- torkkupeiton / peiton

- lahjaksi

- lemmikeille

- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin (neulonut kadulla tai kadulle jätettävän neuleen)
- häihin
- kotiin (pesurättejä, pesulappuja, pannumyssyjä...)
- lomaneuleita- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita (sis. aran-neuleet)

- pitsineuleita- intarsiaa
- fair islea / kirjoneuletta
- norjalaisneuleita

- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita

- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita

- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita

- lyhennettyjä kerroksia

- napinläpiä
- i-cordia
- nyppyjä
- vohvelipoimutettua neuletta

- dominoneuletta (=modulaarista neuletta)
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta
- pintaneuletta

- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla

- mannermaisella tavalla

- vapaaneulontaa

Olen
- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta

Olen neulonut
- koneella
- neuleharpulla

Olen värjännyt lankaa
-kasviväreillä

Olen huovuttanut

Olen
- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni

Olen osallistunut
- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen

Olen opettanut

- lapsen neulomaan

- miehen neulomaan

Tuota listaa läpikäydessä tuli ensin sellainen olo, että onhan tässä ehditty vaikka mitä - mutta eipä sitten kuitenkaan. Neulekoneella olen tehnyt tasan yhden kaulahuivin 13-vuotiaana koulssa, mutta kai se lasketaan? Ja kerran opetin isoveljeä neulomaan, ja hänen käsialansa oli siistimpää kuin minun... Auts.

Vähän surullista on se, että näköjään en aio opetella kovin paljon uusia juttuja. Toisaalta olen laiska ihminen, on mukava tehdä sitä minkä jo osaa, varsinkin kun en vielä voi sanoa osaavani mitään kovin hyvin - kehitettävää on koko ajan.

Iloista mieltä itse kullekin alkavaan viikkoon!

Ihanaa ystävänpäivää, rakkaat neulemaailman ystävät!

2011-02-14T08:58:00.002+02:00

Ystäviä luonnollisesti pitää muistaa ympäri vuoden, kuten esimerkiksi Facebookissa kiertänyt viesti muistuttaa. Tämä suomalainen nimi onkin vähän harhaanjohtava, anglosaksisen maailman St. Valentine's Day on rakastavaisia korostavalla sisällöllään ehkä sitten kuitenkin parempi (enkä tällä tarkoita sitä, etteikö rakkaintaan pitäisi muistaa ympäri vuoden! :).

Mutta juhlan kunniaksi Kerälläkin on kimallusta ja glitteriä. Ihan ensiksi haluan lämpimästi kiittää Prosessineulojaa tästä palkinnosta, jonka hän jakoi niille neulebloggaajille, jotka tuntee tosielämässä. Kiitos vielä kerran! Ja toivon hartaasti, että Seinäjoelle muuton myötä osallistumiseni Tikkuajien neuletapaamisiin paranisi edes 50 %... :)

Tavoilleni uskollisena on jaa tätä erityisesti eteenpäin kenellekään. Mutta olisi hauskaa, jos juuri sinä jättäisit kommentin tähän postaukseen, mikäli olet tavannut minut tosielämässä, ja kertoisit missä se tapahtui ja koska!

Sitten lisää kimallusta - joskin tämän jälkeen voi olla, että palkinnostani napataan pois sana stylish eli tyylikäs...

Kun joulunaikaan kävin Eurokankaassa hakemassa sitä kymmenmetristä vanurullaa ja muuta tykötarvetta tilkkupeittoja varten, odottelin myymälässä henkilökohtaista kantoapuani Samia, joka oli omilla asioillaan. Pengoin kilopalalaareja, ja käteeni osui pala erittäin kimaltavaista kangasta.

Koska tiedossa oli helmikuulle viikon välein kaksikin juhlaa, ja koska mullahan ei ole ikinä mitään päällepantavaa, kangaspala houkutteli. Tosin minun piti kysyä Samilta, voinko ostaa sen, sillä kimallus oli - öö - aika runsasta. Kuvissa se ei edes kunnolla näy.

Varauduin henkisesti siihenkin, että rakentelen juhlapukuni lopulta jostakin vanhoista osasista, sillä ompelujälkeni on tunnetusti ennemmin innokasta kuin taidokasta. Mutta kuinka ollakaan, sain mekon valmiiksi.

Koska kangas on noin päällekäyvää, halusin mahdollisimman yksinkertaisen mekon kaavan. Sellainen löytyi viime kevään Moda-lehdestä juhlapukujen puolelta. "Huolellisuuttani" ompelutöissä kuvaa se, että tajusin tekeväni raglanhihaista pukua vasta siinä vaiheessa, kun aloin ihmetellä, että onpas oudon mallinen hiha!

Kangaspala riitti juuri ja juuri varteni peitoksi. Yritin muokkailla kaavoja sopiviksi jo leikkausvaiheessa, mutta niin vain jouduin lopuksi pujottamaan kaula-aukkoon kuminauhan, kun tanttu olisi muuten roikkunut kainaloissa. Huhuu, me 44-kokoiset emme ole välttämättä kauhean pitkiä! :)

Mekko oli oivallinen varsinkin ensimmäisissä juhlissa, joissa jouduin juoksentelemaan kameran ja kukkamaljakoiden väliä: se ei kiristä eikä purista, eikä sitä tarvitse nykiä eikä asetella.

Mutta se tiputtaa kimalletta.

Jo ompeluvaiheessa toki huomasin, että kimalletta rapisi, mutta luulin sen johtuvan siitä, että kangasta pyöriteltiin vähän rajummin. Kuivaväriäkin siitä lähti sormiin. Niinpä myttysin mekon pesupussiin ja käytin pesukoneessa käsinpesuohjelmalla.

Kuivaväriongelmasta pääsin, mutta glitteriä elämässä riittää! Lapuan seurakuntatalolla näki justiinsa, mistä Kaisa oli kulkenut, kun kultavana paljasti asian. Kaikkien lähimmäisteni vaatteissa ja kasvoissa oli kimalletta, osalla vielä seuraavana päivänäkin, vaikka naama oli todennäköisesti pesty siinä välissä. Ja viime viikonloppuna hääpaikassa ei myöskään tarvinnut suurta salapoliisintaitoa eikä paikkakorttia nähdäkseen, missä Kaisa on istunut, sillä tuoliani ympäröi kultakerros. "Elämässä pitää olla kimallusta", Sami lohdutti. Puku menee nyt uudestaan pesuun, katsotaan josko se edes vähän auttaisi asiaa...

Kimaltavaa ystävänpäivää!

Edit-täti tuli kertomaan, että tänään työkaverini naamassa oli kimalletta. Enkä todellakaan ollut palaverissa juhlamekko päällä. Mutta heitin lauantaina mekon sängylle, ja tänä aamuna heitin suunnilleen samaan paikkaan kaapista villatakin, ennen kuin puin sen ylle. (Sänky on petattu tässä välissä pariin otteeseen, toim. huom.) Seinäjoella taas halattiin työkaverin kanssa ystävänpäivän vuoksi. CSI kutsuisi tätä todisteiden siirtymiseksi!!

Stressitunika ensikäytössä

2011-02-09T12:01:00.002+02:00

Varsinkin Tuumooksia lukeneet tietävät, että meidän elämämme on ollut oikeastaan runsaan vuoden ajan varsinaista vastamäkeä monessakin suhteessa - häät olivat poikkeuksellinen positiivinen tapahtuma. Tuntuu, että kaikki mahdollinen on vastustanut niin terveys- kuin työrintamallakin. Mutta päätös muutosta toiselle paikkakunnalle tuntuu laittaneen tulpan epäonnelle: nyt asiat taas sujuvat.

Varsinkin viime viikot työ- ja muuttoasioineen ovat olleet varsinaista aallokkoa. Ja silloin tarvitaan stressineule: työ, joka ei vaadi huomiota liiaksi, mutta sopivasti kuitenkin.

Heti Novitan syksyn 2009 lehden ilmestyessä ihastuin siinä esiteltyyn palmikkotunikaan. Varsinkin, kun näin kyseisen vaatteen toteutuneena Vaiskain päällä, pakkosaada-ajattelu vain voimistui.

Mutta kuten niin monet pakkosaada-neuleet, tämänkin toteutuminen lykkääntyi. Itse asiassahan luulin tekeväni tunikan aniliinista seiskaveikasta, mutta aloin pelätä, ettei se riittäisi.VIime aikoina olen koettanut välttää lankaostoja jo yksin taloudellisista syistä, mutta eräällä Halpa-Halli-käynnillä tarjous-seiskaveikat nähdessäni sekosin ja ostin kaupan melkein tyhjäksi keväänvihreästä langasta.

Ja tähän työhönhän jäi koukkuun! Malli oli juuri sellainen, jonka kykenin uupuneilla aivoillani käsittelemään. Itse asiassa minun olisi pitänyt tehdä tilaustyösukat, mutta tämä meni edelle. (Hannele, kyllä ne sukat tulevat, ihan varmasti!!)

Ajatustyötä vaativat myös useat työnantajani, kun osa-aikatyöntekijänä kerään leipäni pienistä palasista maailmalta. Tänään aloitan taas yhden uuden työn, alan vetää mediakerhoa seinäjokelaisella koululla. En ole opettaja enkä kokenut kerhonohjaaja, joten kyllä, jännittää. Ja siksi halusin pukea tänään ylleni jotakin energisoivan väristä, kotoisaa ja lämmintä. Stressitunika siis viimeiseen asti.
.

Malli: Novita syksy 2009, ohje 37

Lanka: Novita 7 veljestä, noin 600 g kokoon M

Puikot: 4,5 mm (ja KnitPicksit irtoilivat vaijerista käytännössä koko ajan... :( )

Muuta: En vielä tiedä, olisiko pitänyt olla L-koko, mutta eiköhän tämä mene näinkin. Ohjeesta poiketen neuloin tunikan pyörönä kainaloihin asti ja olkasaumat kiinnitin kolmen puikon päättelyllä, joten ommeltavaa jäi vain pari senttiä kummassakin kainalossa. Hip!

Hameen olen ommellut viime keväänä huovutetusta villakankaasta. Ja kuvat halusin perinteisesti kirjahyllyn edessä, kun asunto on vielä vähän aikaa siisti - varsinainen pakkaaminen alkaa ensi viikolla...

Vuokrasopimuksentekomekko

2011-02-01T21:22:00.000+02:00

Tämä kuva piti ottaa aamupäivällä ihanassa talviauringon paisteessa, mutta olimme niin täpinässä, että se otettiinkin vasta iltapimeällä. Mekko on vinossa ja tukka pystyssä ja ilme pöllähtänyt - mutta tämä mekko päällä olin tänään allekirjoittamassa vuokrasopimusta uudesta kodistamme. Muutamme kuukauden päästä siis Seinäjoelle!

Malli: Novita syksy 2009, ohje 79

Lanka: Novita 7 veljestä, 550 g kokoon M

Puikot: resoreissa 4 mm, palmikoissa 4,5 mm

Muuta: Olen siis noin 1,5 vuotta jäljessä novitoissa... Aikomus oli tehdä A-linjainen tunika samasta lehdestä, mutta aloin epäillä langan riittävyyttä, ja tämä ohje pisti silmään. Muutoksena neuloin rintamukseen muotoiluja lyhennetyin kerroksin. Napit (jotka eivät kuvassa näy) ovat Peikonpojasta.

Palmikkokuvio oli hauska eikä erityisen puuduttava. Resori puudutti sitäkin enemmän.

Nyt on stressineuleena puikoilla se A-linjainen tunika. Olemme hermoilleet tuota asuntoasiaa, ja yksinkertainen simppeli neule on ollut ainoa, johon olen kyennyt. Mutta nyt saa ruveta hermoilemaan "vain" muuttoa... :)

Muuttoapua kaivataan - osta Kaisalta kirjoja!

2011-01-30T18:01:00.006+02:00

Ihmisen elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä pari viikkoa sitten kuvittelimme asuvamme jatkossakin kaikessa rauhassa Jalasjärvellä. Sitten en päässyt edes varasijalle, kun kunnassa valittiin ihmistä työhön jota hoidin pidettynä sijaisena yli kaksi vuotta. Tajusimme, ettei meitä pitele mikään Jalasjärvellä. Nykyisen osa-aikatyöni pääpiste on Seinäjoella ja tie täältä sinne kovin pimeä ja inhottava, eikä Jalasjärveltä ole jatkossa toivoa löytää työtä meille kummallekaan.

Muutaman päivän sisällä teimme päätöksen muutosta, ja juuri äsken lähetimme huomista varten valmiiksi tarjouksen Seinäjoen keskustassa sijaitsevasta vuokra-asunnosta (eli siis yritämme hiukan tinkiä vuokrasta). En vielä tiedä, meneekö tarjous läpi, mutta sen tiedämme, että joka tapauksessa lähdemme Jalasjärveltä heti, kun uusi koti löytyy.

Niinpä yhtäkkiä on pitänyt myös ruveta käymään läpi tavaroita, joita on tähän asti saanut kaikessa rauhassa vain kasailla "mökin" hyllyyn. Totesin, että siellä on kasa käsityö- ja askartelukirjoja, joita ilman pystyn elämään.

Nyt pyydänkin apua teiltä kaikilta blogiystäviltä: jos haluat auttaa muutossa ja näet tässä alla jotakin mielenkiintoista ostettavaa, ota yhteyttä sähköpostiini! Kirjat myydään varausjärjestyksessä. Ne ovat uutta vastaavassa kunnossa, paitsi Irene Usvasalo, joka on kirjaston poistokirja. Huom. postikulut sisältyvät kaikkiin hintoihin.

~~Raili Frank: Nukkekotielämää~~

~~Hinta 10 €~~
VARATTU

~~Tilda-kirja Sew Pretty Homestyle~~

~~Hinta 12 €~~
VARATTU

~~Stine Hoelgaard Johansen: Suloiset sukat~~

~~Hinta 7 €~~
VARATTU

Irene Usvasalon kauneimmat neuleet

Hinta (kirjaston poistokirja) 3 €

~~Paperiaskartelun käsikirja~~

~~Hinta 10 €~~
VARATTU

~~Upeat kutsukortit ja tervehdykset~~

~~Hinta 10 €~~
VARATTU

~~Miranda Innes: Tilkkujen taika (toim. huom. arvatkaa muistinko omistavani tällaista, kun tein~~ ~~tilkkupeittoja! :)~~

~~10 €~~
VARATTU

~~Kaffe Fassett: Kauneimmat neuleet~~

~~Hinta 10 €~~
VARATTU

~~Valittujen Palojen Koko perheen lahjakirja~~

~~Hinta 12 €~~
VARATTU

~~Lesley Stanfield: Anna kaikkien kukkien kukkia, 100 hauskaa virkkaus- ja neulontaohjetta~~

~~Hinta 12 €~~

VARATTU

Luomuenergian hyväksikäyttöä

2011-01-24T16:21:00.000+02:00

Tänään on ollut sellainen päivä, ettei toista vastaavaa tarvitsisi ihan heti vastaan tulla. Jossakin vaiheessa iltapäivää pihisin ja puhisin jo sellaista "pahaa energiaa", että melkein aloin mööbleerata olohuonetta uusiksi saadakseni vain purkaa kiukkua.

Silloin työkaveri soitti jotakin ihan asiallista asiaa, mutta mainitsi samalla surffanneensa Disneyn FamilyFun-sivuston ystävänpäiväprinteissä. Ja sinnehän minäkin.

Kortti, ystävänpäiväkorttirasia ja kaksi lahjaboksia on kaikki tulostettu värilaserilla. Kortissa materiaalina tavallinen tulostuspaperi, muissa 160-grammainen. Kun kyseessä on perhesivusto, mallit eivät ole liian ylitsevuotavaisenromanttisenvalentinemaisia suomalaiseen ystävänpäivään. Suosittelen!

Vauva kaulassa

2011-01-23T19:48:00.001+02:00

Kerällä on ollut kovin hiljaista. Kulunut viikko oli töiden puolesta vauhdikas, ja lisäksi elämässä on kaikkea muutakin hässäkkää - mahdollisesti suuria muutoksia, mahdollisesti ei. Ei soo ihmises. Soon suuremmas käres.

Mutta neulon toki yhä! Ihana "turhakemekkoni" on loppusuoralla, ja ensi viikolla saan aloittaa tilaustyönä taas yhdet rakastamani Paraphernalia-sukat. Nam.

Sitä ennen kuitenkin pari huivia. Itse asiassa näistä piti tulla "matkapeittoja", mutta pinkin kanssa loppui into ja ruskean kanssa lanka...

Malli: Kummitätini neuloo suvun uusimmalle vauvalle aivan ihanaa peittoa. Sain häneltä ohjeen ja halusin testata - mutta valitettavasti kuvio ei mohairissa juuri näy. Pitäisi tehdä siitä kolminkertaisesta vauvalangasta mitä ohje suosittelee.

Lanka: Topp Mohair, pinkkiä 40 g ja ruskeaa (kaksinkertaisena neulottua) 90 g

Puikot: 6 mm
Muuta: Pinkki lähti heti lahjaksi (sain litistettyä sen todella hyvin mingrip-pussiin ja kirjekuoreen!), ruskea odottaa vielä saajaansa lahjakorissa.

Tiesittehän, että ensi viikon jälkeen tammikuu on melkein lusittu? Ja helmikuu on lyhyt. Ja sitten onkin vuoden kurjin aika melkein ohi ja saa oikeasti ruveta pian odottamaan kevättä!

Taas olisi neuleseuraa tarjolla...

2011-01-17T16:43:00.000+02:00

Olen aiemminkin kaupitellut täällä ylimääräisiä dvd-bokseja, ja taas olisi pari lähdössä... Nopeimmat voivat ottaa yhteyttä sähköpostiini!

CSI, 1. kauden jaksot 1-4, ei siis koko tuotantokausi. Hinta 5 € sisältää postikulut.

Tämä lähtee, koska kyseinen tuotantokausi on meillä nykyään ihan kokonaisena.

24, 6. tuotantokausi kokonaan mutta tekstitykset norjaksi, ruotsiksi ja englanniksi. Hinta 7 € sisältää postikulut.

Sami kerää 24-sarjaa ja on ostanut tämän boksin uutena Huuto.netistä. Siinä hässäkässä jäi huomaamatta, että tässä ei ole laisinkaan suomenkielistä tekstitystä... Olemme katsoneet muutaman levyn nettitekstityksen avulla, mikä oli aika ontuvaa. Ostettiin siis uusi, suomeksi tekstitetty boksi, ja tämä saa lähteä.

Ettei päätä palelisi

2011-01-16T16:32:00.001+02:00

Tuiskupäivän kunniaksi vihdoin vähän neulekuvia!

Olen pienikokoinen mutta isopäinen. Ilmeisesti suuruuteni on ollut hiuksissa kuin Simsonilla, koska uuden tukkamallin ansiosta kaikki vanhat myssyt tuntuvat pyörivän päässä. Tuli siis kiire tehdä vähän istuvampia pääkappaleita, etten vallan jäädy.

En enää muista, kenen blogista löysin linkin tähän Knittyn myssyohjeeseen, mutta se kolahti heti. Minähän en voi käyttää pipoja - tai siis voin, mutta muistutan silloin Hercule Poirot'a, joskin valitettavasti en älyni vaan munanmuotoisen pääni vuoksi. En kuitenkaan pysty olemaan hetkeäkään paljain päin talvisäässä, koska pääni palelee todella herkästi. Tämä myssy tuntuu sopivan jopa minulle. Lisäksi siitä on olemassa useampi variaatio: koot S, M ja L sekä lyhyt, keskipitkä ja pitkä malli.

Kyllä, ohjeen mukaan tästä voisi venyttää lautasen tms. päällä enemmän baskerin kuin pipon, mutta nämä molemmat tulivat heti käyttöön ilman mitään venytyksiä. Minulla on siis keltainen toppatakki ja turkoosi pitkätakki, jos joku ei jo arvannut. :)

Malli: Brambles-myssy Knittystä

Lanka: keltaista Isoveljeä 140 g kokoon S / pitkä malli ja turkoosia, tästä liivistä purettua Alfa Glitteriä 130 g kokoon S / keskipitkä malli

Puikot: 4 mm ja 5 mm

Muuta: Ohje oli nerokkaasti suunniteltu, niin että myssyn pituuden voi itse valita ja silti neuloa yhden kaavion mukaan. Oli kuitenkin vähän hankalaa, kun ensimmäisellä kerralla en tiennyt, miten pitkä se pitkä myssy on (mallitilkku, never heard??). Isoveli-myssykin saisi olla keskipitkää mallia. Ei se ihan silmille hupsahda, mutta melkein...

Ja kun turkoosin myssyn tien, piti tietysti pyöräyttää kaveriksi koko setti...

Malli: Ailin lapaset ja tästä ohjeesta olleeseen muistikuvaan nojautunut kauluri

Lanka: Tästä puserosta purettua tummaa turkoosia Gjestal Naganoa 30 g ja vaaleaa turkoosia 20 g sekä kaulurissa 110 g Alfa Glitteriä

Puikot: Lapasissa 2,5 mm, kaulurissa 5 mm

Muuta: Lapasiin lisäsin yhden mallikerran sekä leveyteen että korkeuteen (alkuperäinen ohjehan on seiskaveikalle) ja sain itselleni sopivan napakat käpälänlämmittimet. Kaulurin reuna kääntyy sinnikkäästi ylös, vaikka eilen istuin sen päällä (!!) monituntisen Beverly Hills -session ajan, grr!

Vaikka nämäkin ovat itselle tehtyjä töitä, ne ovat kuitenkin vähän "pakollisia" käyttövaatteita. Tänään tulikin sellainen olo, että nyt haluan tehdä jotakin oikein ihanaa turhuutta. Niinpä puikoilla on liivihame Novita-lehdestä syksy 2009 ja lankana väriterapia-aniliinia seiskaveikkaa. Nam.

Kaisa on vähän ommellut

2011-01-12T14:15:00.001+02:00

Itse asiassa Kaisa on vähän neulonutkin, mutku kukaan ei ole taaskaan ottanut valokuvia valmiista töistä, kirjoittelen vähän muusta.

Syksyllä kerroin, miten täytän työtuntejani "oikean" tekemisen loppuessa tekemällä hyväntekeväisyyspeittoja päiväkoteihin tilkuista, joihin nuoret ovat eri tapahtumissa painaneet tai piirtäneet kuvia. Kiitos vielä kerran kaikki tilkkuilijat, jotka neuvoitte minua! En siis todellakaan ole mikään hyvä ompelija, ja olen elämässäni tehnyt pari tilkkupeittoa, joista toinen oli aivan surkea (ei edes tikkausta) ja toiseen laitoin valmiin tikkikangastaustan.

Kiitos kirjavinkeistä, vaikka niin pitkälle en mennyt, että olisin alkanut oikein kunnolla opiskella tilkkuilua. Mutta Päiviksen vinkki siitä, että kannattaa ommella keskeltä reunoille päin, oli kullan arvoinen - muuten olisin luonnollisesti ommellut reunasta reunaan ja sitten ihmetellyt kiukuttelevaa vanua...

Siis ensin silitin kaikki tilkut jotta väri kiinnittyisi, ompelin ne peitoiksi, silitin saumat auki, leikkasin ja ompelin reunukset, leikkasin ja kiinnitin vanun ompelemalla ensin reunusten saumoja myöten, leikkasin ja ompelin taustakankaan ja lopuksi tikkasin tilkkujen poikkisaumoja pitkin, koska ne ovat suunnilleen kohdakkain (pystysaumat eivät tod ole). Puuh. Se oli näky, kun meidän mökille raahattiin 10 metrin vanurullaa! Mutta onneksi on mökki, kuvitelkaa miltä se vanurulla ja koko tämä peittovuori olisi näyttänyt asunnossa kuusen juurella...

Tällainen kasa on nyt valmiita peittoja, eli vähän yli puolet on tehty. Niitä on tuossa kolme "alekkain", joten täysin valmiina on 13 peittoa ja yksi tyynyliina (tuo valkoinen hässäkkä alhaalla - osa valkoisista tilkuista oli leikattu muita pienemmiksi, niin että niistä piti keksiä omia juttuja). Osassa on ruskea reunakangas, kun ei Eurokankaasta saanut noita tilkkujen värisiä lakanakankaita.

Kokonaan valmis ei urakka vieläkään ole, mutta minä menin lakkoon - tai paremminkin ompelukoneeni. Syksyllä Lidlin tarjouksesta ostettu uudenkarhea Singer on kova peli, mutta tilkkukankaan, 150-grammaisen vanun ja flanellin ompelu alkoi eilen olla sillekin liikaa. Ja koska en sentään työni takia halua uhrata konetta, aion raahata loput noin 8 peittoa Seinäjoen nuorisokeskukseen ja hajottaa mieluummin nuorisotoimen koneen. Jäljellä oleviin peittoihin tarvitsee enää ommella taustakankaat ja tikata, vanu on jo paikallaan.

Täytyy myöntää, että tällaiselle köpelökynnelle tuo peittosouvi on välillä ollut melkoista painajaista. Niinpä on suorastaan huojentavaa, kun välillä saa ommella jotakin itselleenkin, edes korjausompelua (mökillä odottaa leikattuna myös uusi juhlapukuni ja hartaasti toivon, että Singer levättyään jaksaisi nakuttaa sen kasaan). Löysin vihdoin maanantaina toppahousut, joissa sekä koko että hinta suunnilleen kohtasivat. Olen saita housujen ostaja, koska joudun kuitenkin aina "tekemään ne uudestaan", ja inhoan housujen lyhentämistä. Niin nytkin lähti lahkeista 15 cm palat.

Myyjätäti oli kauhean pahoillaan, kun tajusi, että joudun leikkaamaan heijastimen pois. Eli tällainen "villalanganpätkä" lahkeensuun myötä hävisi.

Ja tällaiset heijastimet laitoin tilalle (kone nikotteli vain pari kertaa...). Ihmettelen monen muun tavoin, miksei ulkoiluvaatteisiin voida laittaa kunnollisia heijastimia jos kerran jonkunlaista yritetään laittaa...

Mutta mukavaa puoliviikkoa kaikille teille! (Ja tämän saa käsittää monimielisesti, ilmeisesti ajokeli ei ole nyt kaikista parhain.)

Uudenvuodenkukkoo munii

2011-01-03T19:42:00.002+02:00

Isä tapaa kertoa, että hänen lapsuudessaan oli eräässä kylän talossa uudenvuodenkukkoo muninut lapsille. Siihen aikaan maataloissa oli vielä palvelusväkeä, joka vietti jouluakin isäntäväen kanssa. Niinpä omille lapsille ei viitsitty antaa ihan sylyksittäin joululahjoja, ettei tule mielipahaa - sen sijaan uudenvuodenkukkoo kävi sitten viikkoa myöhemmin tuomassa vähän lisää paketteja.

Minullekin kyseinen elukka muni tänä vuonna, ja oikein kunnolla! (Meillä oli viikonloppuna vieraita molempina päivinä, joten vasta nyt ehdin bloggaamaan.) Kaikki sytomyssyjen tekijät varmaan tietävät "sadan myssyn Tainan", joka ei tosiaankaan ole enää vain sadan myssyn Taina. Myssyjä on syntynyt aivan hämmästyttävä määrä. Taannoin Matleena arvuutteli blogissaan, kuinka paljon niitä oikein on. Minä heitin hatusta luvun 251, ja kuinka ollakaan, osuin kaikista arvaajista lähimmäksi - Tainan käsistä on syntynyt 258 myssyä!

Taina itse palkitsi voittajan aivan ihanin saatesanoin, ja näin valtava paketti minulle ojennettiin postissa uudenvuodenaattona.

Ja paketin sisällä oli aina vain lisää paketteja...

Suklaata (mistähän Taina tiesi, että olin juuri harmitellut, kun kaupassa A eivät joulusuklaat olleet vielä tarjouksessa ja kaupasta B oli ne jo myyty loppuun!) ja lankoja - ihan selviä sytomyssylankoja! Piti heti ilmoittautua Pääasioihin, kun sain näin hyviä aineksia. Jospa opettelisi tekemään muutakin kuin niitä verkkopipoja.

PartyLiten rasiassa oli tuoksuttomia Tuikkivia. Olen ehdoton PartyLite-fani, yritin jopa lyhyen aikaa konsultin hommiakin vuosia sitten. Näin "vanhemmuuttani" olen kuitenkin alkanut pitää näistä tuoksuttomista kynttilöistä melkeinpä eniten, kun nuorempana harrastin melkoista tuoksujen sekamelskaa.

Joulupaperiin käärityssä paketissa oli sielläkin PartyLiten laatikko - joka sisälsi ihanan Lapsuuden kesä -sarjan somisteen eli tuikkulyhdyn! Tämä meni heti "vihreään kokoelmaamme", joka otetaan esiin, kunhan joulunaika ja talvisydän on mennyt ja keväästä on jo toiveita.

Suurkiitos vielä kerran Tainalle!

Ja hartaasti toivon, että tämä hyvä onni jatkuu alkaneena vuonna muutenkin, muutamia jännityksenaiheita on. Neulonut en ole vielä silmukkaakaan joulun jälkeen (!), mutta ehkä se taas tästä...

Tulin vielä käymään...

2010-12-31T18:30:00.005+02:00

...tämän hienon "elokuvan" kun piti pyöriä tuossa aamullisessa postauksessa esitellen kaikkia kuluneen vuoden tekeleitä nukkekodista ompelutöihin ja neuleisiin asti, mutta minä ja Picasa emme yleensäkään tahdo tulla toimeen, saati näin juhlien aattoina. Tässä se joka tapauksessa on. Klikkaa nuolta, jos jaksat katsoa tekeleeni läpi. :) Oikein hyvää uutta vuotta vielä kerran!

Valmistuneet työt 2010

2010-12-31T08:00:00.002+02:00

Vaikka tämä valmistuneiden lista on ollut koko vuoden tuossa sivupalkissa päivittymässä, aina sitä hämmästyy, kun loppuvuodesta käy töitä läpi.

Muina vuosina neuletakit ovat ehdottomasti olleet se juttu - mutta kun niitä tekee aikansa ja kaappi pursuu, tunikat nousevatkin arvoon arvaamattomaan. Sukkia tein viime vuonna aivan tolkuttomasti leikkausta odottaessani, nyt "vain" 14 paria. Peräti 8 paria lapasia on minulle paljon - mutta nuo 30 sytomyssyä virkkaamalla olivat kyllä minun taitoni huomioon ottaen uskomaton saavutus.

Tätä kaikkea olen siis väkerrellyt vuonna 2010:

1 hame 250 g
1 hihatin 300 g
1 liina 40 g
1 liivi 600 g
1 mekko 150 g
1 miehen pusero 750 g
1 rannekkeet 20 g
1 säärystimet 200 g
14 sukat 1495 g
2 neuletakkia 1100 g
2 vauvan myssyä 60 g
2 vauvan nuttua 340 g
2 vauvan sukat 60 g
3 kauluria 355 g
3 pesintä 90 g
3 vauvan tossut 70 g
30 sytomyssyä 1000 g
5 huivia 320 g
5 tunikaa 1260 g
6 myssyä 400 g
8 lapaset 460 g
Yhteensä 9420 g

Kyllä, myönnän. Ihan pikkuriikkisen harmittaa tuo puuttuva 580 grammaa - yhden neuletakin verran kun olisin vielä väkertänyt, olisin saanut 10 kg täyteen. :) Ja ennen kuin kukaan ehtii ihastella "ahkeruuttani", niin huomaattehan: en sanallakaan mainitse, paljonko lankaa tähän huusholliin on tullut. Kerron vain, mihin sitä on mennyt:

Muita tämän vuoden isoja juttuja ovat tietysti olleen Samin luoma Lankuri, häälahjaksi ystäviltä saamani nuttu sekä lähes kolme vuotta sitten kirjoittamani neuleromaani, joka on tällä hetkellä muokattuna uudelleenluettavana kustantajalla. Kaikkineen siis ikimuistoinen käsityövuosi.

Mutta nyt haluan toivottaa kaikille Kerällä-blogin ystäville onnellista, rauhallista, siunattua vuotta 2011!

Vuoden viimeinen?

2010-12-29T10:16:00.001+02:00

Tämä työ jäi pingottumaan mökille joulun ajaksi ja melkein unohdin esitellä sen...

Olen ihaillut monien blogeissa neulottuja liinoja. Virkkaaminenhan ei ole minun lajini, mutta neulottu liina kuulosti houkuttelevalta. Muistelin, että jossakin Novita-lehdessä olisi ollut useampikin malli ja aloin penkoa. Kävi tietysti niin kuin aina: kun jotakin etsii, sitä ei löydä. Tämä oli ainoa malli, jonka tähän hätään löysin.

Malli: Novita talvi 2009, malli 61

Lanka: venäläistä puuvillalankaa 40 g

Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Muuta: Neuloin alun 2,5 mm sukkapuikoilla, mutta KnitPro-setissäni ei ollutkaan niin pieniä pyöröpuikon päitä, joten loppu syntyi 3 mm puikoilla. Pingotin tämän pingotussetin avulla, mutta sielläpä olikin vain kaksi joustavaa vaijeria. Siksi reuna ei ole erityisen tasainen...

Epäilen vahvasti, että tämä jää vuoden 2010 viimeiseksi valmistuneeksi käsityöksi. Olen pitänyt jouluna lomaa myös neulomisesta - toisaalta emme ole pitäneet nyt mitään dvd-sessioitakaan. Palaan kuitenkin vielä tänä vuonna astialle langankulutuksen merkeissä...

Back to the Basics

2010-12-27T10:00:00.007+02:00

Lontoonkieltä ei Kerällä ole kuultu sen jälkeen, kun kokeilin Ravelryyn liityttyäni tehdä kaksikielisiä postauksia ja huomasin, että englannintaitoni ei ihan riitä siihen kieli-iloitteluun mitä olisin halunnut - mutta nyt tulee joulunvälipäivien kunniaksi niin peruskauraa, että oli pakko käyttää tuota otsikkoa. :)

Arkeahan otsikko ei missään tapauksessa vielä tarkoita, sillä joulunaika on onneksi vasta alkanut - nuutinpäivään on vielä pitkä! Monta viikkoa aikaa nauttia jouluvaloista, ystävien tapaamisesta, tunnelmasta, herkuista...

Mutta asiaan. Pukinpussiin tuli tehtyä tällaisia...

Malli: Miehen perussukka vyötteen antamin silmukkamäärin (13 s/puikko), vahvistettu kantapää jossa 23 krs

Lanka: 7 veljestä Raita, 120 g kokoon 43
Puikot: 3,5 mm (miksi vyötteessä annetaan 4 mm puikkosuositus mutta ohjeissa 3,5 mm?)

Malli: Miehen perussukka samoin silmukkamäärin, vahvistettu kantapää jossa 21 krs
Lanka: Ruskea osuus Villa Laurilan sukkalankaa ja sininen Sandnes Smartia, yht. 120 g kokoon 42

Puikot: 3,5 mm

Muuta: Nämä molemmat parit kannattaa blogata, sillä en muista, olenko neulonut ihan tavallista perussukkaa vuoteen eli sen jälkeen, kun opin neulomaan ohjeista! Polvisukkia tms. ei lasketa. :) Alempi kuva on tärähtänyt, koska sukat olivat jo melkein lennossa menossa pakettiin muistaessani, että ovat vielä kuvaamatta.

Malli: Aina yhtä ihana Aili!

Lanka: Aikuisen lapasiin Nallea + Nalle Coloria yht. 50 g, nelivuotiaan lapasiin Sisua + Maijan jäänteitä yht. 40 g, kaksivuotiaan lapasiin Sisua + Maijan jäänteitä yht. 20 g

Puikot: Aikuisen lapasissa 3,5 mm, lasten lapasissa 2,5 mm

Muuta: Minä se vain jaksan tykätä tuosta Aili-mallista. Aiemmin luettelemieni syiden lisäksi totesin, että varsinkin lasten lapasia tehdessä kontrastivärinä voi käyttää ne vähäisimmätkin jämälangat, joista muuten saisi hädin tuskin peukaloa aikaan. Aikuisen lapasissa vihreä Nalle riitti juuri ja juuri lapasosaan, joten peukut tein kontrastista eli Colorista, mikä tuskin ketään haittaa. Mutta totesin taas, että kyllä aikuisten vaatteiden teko on paljon helpompaa kuin pikkulasten - oli karmeaa yrittää päätellä kaksivuotiaan lapasia, joiden sisään mahtui hädin tuskin pari omaa sormeani! :)

Joulu uudessa salissa

2010-12-22T08:00:00.000+02:00

Kovasti on herrasväen talossa eletty saamattomasti viimeiset kuukaudet. Edes saliin ei ole verhoja ja huonekaluja saatu. Henrik-isäntä mutisee välillä koko talon lisäsiivestä, sen tekeminen oli hänen mielestään aivan turhaa haaskausta. Mutta Hilda-rouva selaa saksalaisia kuvastoja ja haaveilee Biedermeier-kalustosta...

Myönnettävä kuitenkin on, ettei Henrik loppujen lopuksi antaisi pois omaa työhuonettaan, ja alakerrassa asuva sukulaispoika Jaakko sekä palvelustyttö Iita nauttivat kamariensa rauhasta. Lapsista, Ainosta ja Väinöstä, sali on kuitenkin kaikkein hauskin, sillä siellä on tilaa juosta ja riehua.

Saadakseen miehensä hyväksymään salin olemassaolon (ja ehkä suopumaan siihen Biedermeier-kalustoon) Hilda-rouva päätti, että kuusi laitetaan saliin. Jouluaaton vastaisena iltana, kun Aino ja Väinö on saatu nukkumaan, aikuisilla riittää puuhaa. Mutta niinpä aattoaamuna lapsia odottaa ihme, sädehtivä joulupuu! Jopa pikku Väinö hiljenee sen nähdessään.

Talonväen syödessä jouluateriaa on itse joulu-ukko onnistunut pujahtamaan sisään ja jättämään kuusen juurelle säkillisen lahjoja. Mistä hän saattoi tietää, että Väinö toivoi niin hartaasti junaa, ja että Aino tahtoi juuri tämän pelin! Ja mitä salaisuuksia mahtaakaan paljastua niistä paketeista, joita ei vielä ole ehditty avata...

Iita tarjoilee jälkiruoaksi Helsingistä asti tilattuja suklaakonvehteja, mutta ne jäävät sivuseikaksi. Sillä kynttilöitäkin kirkkaammin loistavat lasten silmät. Iitakin unohtaa koti-ikävänsä hetkeksi - sillä hän pääsee käymään kotona vasta välipäivinä, kun herrasväen joulut vieraspitoineen ovat ohi.

Joulukuusen tarvikkeineen (myös lahjat, junarata ja konvehdit) tilasin alkuvuodesta Kotilieden puodista. Joulu-ukon lahjasäkki on lahjapakkauksesta, jossa se sisälsi kylpysuolaa. Ainon pelirasia on nettiprintistä tehty.

Riemullista joulujuhlaa kaikille Kerällä-blogin lukijoille!

Joululukemista

2010-12-19T22:05:00.001+02:00

Lähestyin tuossa juuri kustannustoimittajaa kysellen, ehtisikö hän ottaa vastaan "neuleromaanin" tämänhetkisen version. Olen muokkaillut sitä viime viikkoina (suurkiitos vielä kerran esilukijoille!) ja alan olla tekstille niin sokea, että haluan sen hetkeksi käsistäni. Katsotaan siis, kuinka käy.

Kun kirjoittamisen kanssa olen ollut viime ajat tekemisissä, ja kun aika moni käsityö on tällä hetkellä hys-hys ja ei-saa-katsoa, niin laitoinpa tänne vähän linkkejä kirjoittamiini jouluaiheisiin teksteihin. Enemmistö on toki Bettyistä, kuten voitte arvata. Joka ei tiennyt minun olevan jouluihminen ennen kuin luki Bettyt, tietää sen varmasti sen jälkeen... ;)

Ensimmäiseksi kuitenkin Misse-kissan joulu (Google Docs), jonka kirjoitin AnniTannin pyynnöstä vuoden 2008 joulublogiin. Joulukalenterimaisen tarinan huono puoli on se, että pitää odottaa muutama vuosi ennen kuin päivämäärät täsmäävät (itsenäisyyspäivä on lauantaina jne).
Ja sitten ne Bettyn joulut - paljastan tässä samalla teille myös "tapahtumavuodet":

leikintäyteinen joulu 1902
salaperäisen paketin joulu 1903, osat 1 ja 2
helpotuksen joulu 1904
romanttinen joulu 1905, osat 1 ja 2
Claymuirin joulu 1906
Edinburghin joulu 1907
hääjoulu 1908, osat 1, 2 ja 3
joulu omassa kodissa 1909

(Tylsänä ihmisenä julkaisen tämän saman päivityksen myös Tuumooksissa.)

Mummo vaan ON niin ihana!

2010-12-15T21:55:00.002+02:00

Ja neulegraffititkin ovat hallussa... http://mummo.sarjakuvablogit.com/2010/12/15/mummon-reviiri/

Kuta pienempi on itse, sitä suurempi joulu tulee

2010-12-14T18:44:00.001+02:00

Tämän tiesi Tove Jansson, ja tämä on tullut todetuksi myös omassa elämässä. Joulu tulee joka tapauksessa, joten meillä ostetaan piparit ja laatikot kaupasta, leivotaan tortut kaupan levyistä, siivotaan enimmät ja peitetään loppu joululiinoilla, annetaan lahjaksi jotakin pientä ja ostetaan kortit - tänä vuonna tosin teetimme ne Ifolorilla, mutta vastineeksi kirjoitutimme kaikki tekstit nimiämme myöten valmiiksi korttiin... Olen sydänjuuriani myöten jouluihminen ja haluan nauttia juhlasta ilman ylimääräistä hässäkkää ja stressiä. (Edit-täti tuli kertomaan, että täällä on oikein hyvä juttu joulustressistä ja sen välttämäisestä.)

Sen verran annoin joulusiivoukselle periksi, että testasin kesällä Tapiolta varta vasten mukaan tarttuneita tekokuitulankoja. Tehän tiedätte, ettän pysty käyttämään akryyliä tai muita muoveja iholla, joten yleensä kierrän tällaiset kaukaa. Mutta nyt Susu sai minut kiinnostumaan siitä, voisiko akryylistä olla jotakin iloa - ja kun Matleenalta kerran löytyi pesimeen ohjekin, niin...

Malli: Vasemmalla kaksi pesintä Matleenan ohjeella, oikealla pompulaluutu 10 silmukalla

Lanka: Pesimissä Novitan Helen (100 % akryyli) 15 g/pesin, pompulaluudussa Hjertegarnin PomPom (100 % polyesteri) 60 g

Puikot: Pesimissä 4 mm, pompulassa 2,5 mm

Muuta: Olen sanaton tuon pompulan edessä. Kenen päähän on pälkähtänyt kehittää tällainen lanka? Lisäksi se tiputteli nöyhtää puolen neliömetrin alueelle kun yritin löytää kerästä "langan" päätä, eikä se nöyhtä lähde matosta millään...

Olen testannut näitä todella haastavissa olosuhteissa, mutta ainakaan jostakin kylppärin oveen ilmaantunut sininen väri ei lähtenyt mihinkään... Ensi viikolla pääsevät sitten kokeiluina tositoimiin, jos sitä jouluksi oikeasti vähän enempiä siivoilisi. :)

Terveellinen ruoka ennen joulua saa herkut maistumaan vielä paremmilta...

2010-12-12T12:05:00.003+02:00

...vaikka on kyllä myönnettävä, että joululahjaneulomusten keskellä on ollut oikeasti herkkua tehdä jotakin itselleenkin. :)

Eli vanha kunnon pinaattitunika, jo neljäs sellainen...

Olen neuloskellut tätä pitkin syksyä aina niissä tilanteissa, joissa olen tarvinnut aivotonta sileää neuletta. Päätin heti, etten ota tunikasta stressiä, vaan neulon hiljakseen ja niin pitkälti kuin lankaa riittää. Lopulta lankaa jäi vähän ylikin, mutta kun tunikasta oli jo tullut haluamani mekkomittainen, lopetin tähän. Ohjeen mukainen tasku puuttuu niin tästä kuin kaikista muistakin tekemistäni pinaateista.

Malli: Pinaattitunika, Suuri Käsityölehti 3/2009, malli 3

Lanka: Fame Trend, 165 g, ja Noro Kureyon Sock Yarn, 170 g, yht. 335 g

Puikot: 4 mm

Muuta: Neuloin aina kaksi kerrosta kummallakin langalla.

Mietin tuossa neuloessani sitä sukulaismieheni Vaasan Jaakoon sanaa, että "ei se oo kumma jos palio tarvitahan, mutta se on kumma jotta vähälläkin tuloo toimehen". Kun taloustilanne on meillä työllisyystilanteesta johtuen nyt mikä on, niin kyllähän sitä miettii, mitä ostaa. Onneksi olen hamstrannut lankaa lihavina vuosina, niin että sitä ei tarvitse ostaa nyt kuin poikkeustapauksissa... ;) Ja onneksi käsitöissä pätee sama kuin monessa muussakin: tärkein väline on korvien välissä. Ylellinen lanka on ihanaa, mutta halvemmastakin saisi nättiä aikaan, kun vain käyttää mielikuvitustaan.

Ensimmäisen kerran aloin tätä työtä tehedessäni tosissaan miettiä, vastaako laatu hintaa. Noro on kallista, vaikka sen tarjouksesta saisi, eikä tuo Fame Trendkään mitään halpislankaa ole. Tähän asti olen ollut Noroihin tyytyväinen, mutta tässä kerässä oli liian monessa kohdassa pitkä pätkä ompelulangan vahvuista säiettä, niin että jouduin laittamaan lankaa moninkerroin, ettei mekko prätkähdä halki. En muista aiemmissa kerissä vastaavaa, onko laatua ruvettu heikentämään kun suosio on saavutettu?