perjantai 18. tammikuuta 2008

Kaikenlaista päättyvää

Ihan ensiksi: suurkiitokset, tällä kertaa Famulle ja Lentokalalle!

Edelleen kollektiivisesti jokainen täällä Kerällä käyvä on ansainnut nämä kukkaset, en nimeä niitä vieläkään. Tai ehkä sen verran, että kun joku blogissaan luovutti kukkaset erityisesti uusille bloggaajille, minä luovutan ne puolestani vanhoille (äh, siis bloggaajina vanhoille.... eiku... :). Kiitos että jaksatte jatkaa!

Sain viime yönä loppuun Pienen lankakaupan. En paljasta loppuratkaisua tässä, etten vahingossa pilaa keneltäkään yllätystä. Mutta sen voin sanoa, että tuollaista loppuratkaisua ei pitäisi tehdä. En todellakaan halua lukea kirjaa enää uudelleen...

Yritin karsia ammattikateuden, mutta siitä huolimatta en kokenut kirjan olevan sellainen kuin mihin sillä olisi ollut mahdollisuudet. Ensinnäkin lankakauppa tuntui vain taustalta, jota vasten käsiteltiin ihan muita asioita. Ja toiseksi kirjailija tuntui kesken käsikirjoituksen keksineen, ettei haluakaan tehdä viihdettä vaan vakavaa kirjallisuutta. Hömp. Tietysti se oli hauskaa että lopussa oli kaulahuivin ohje (2 o 2 n) ja muffinssiresepti, mutta... (Ja tähän saa ihan vapaasti sanoa kuten ystäväni, jolle moitin jotakin kirjaa: "Mitä siinä valitat, kirjoita oma!")


Nämä kukkaset tulevat sitten teille kaikille kaupan päälle, ovat ystävien ja naapurien muistamisia rengastuksen johdosta. :) Juurella olevat langat eivät sentään. Gjestalin Naganoa menin hakemaan tarpeeseen eilen Fionasta, mutta jostakin syystä kävelin kaupasta mukanani myös viisi kerää Alfa Glitteriä. Vielä en ole päättänyt mitä niistä teen. Hekun mainio kauluri olisi yksi vaihtoehto...

Ehdotuksia! 250 grammaa paksua lankaa on kovin vähän. Riittäisikö liiviin? (Tulisinko kimalluksesta hulluksi?) Siihen kauluriin? Ponchoon?

Siitä olen iloinen, että tämä vakavassa ufoutumisvaarassa oleva kapine alkaa olla voiton puolella. (Väri ei pidä yhtään paikkaansa, mutta toivottavasti saan parempia kuvia nutusta sitten ylläni.) Kuukausia alitajunnassa kiusanneessa työssä menen nyt toisen hihan pyöriössä, eli enää sen viimeistely, hihojen ompelu ja nappilistan neulominen... Hartiavoimin (kirjaimellisesti) olen tätä vääntänyt.

Kuka tunnistaa?

5 kommenttia:

  1. Oli kyllä inhottava loppu tuossa kirjassa :(

    VastaaPoista
  2. Jep, yhdyn edelliseen. Ei mitään halua lukee kirjaa uudelleen ja muutenki vähän petkuhuiputusta - alkaa kevyenä hömppänä ja sitte käy noin. Muutenki musta siitä draaman määrästä ois saanu noin neljä kirjaa. Ok kirja, sopiva joululomalukeminen, mutta ei ihan taida yltää maailmankirjallisuuden top kymppiin.

    VastaaPoista
  3. Joo, aika samat fiilikset jäi tuosta kirjasta. Hirveästi sitä hehkutettiin ja varmaan se on myynytkin ihan hyvin nimellään, mutta kaiken kaikkiaan kirja oli tositosi huono. En tiedä onko alkuperäinen huono vai ainoastaan suomennos, kyllähän sekin vaikuttaa.
    Olisin myynyt sen kirjan jollekin, mutta en voi, kun vauva pissasi sen päälle. Ihan oikein sille kirjalle! ;)

    VastaaPoista
  4. Sain tuon kirjan veljeltäni joululahjaksi englanninkielisenä äänikirjana, ja sain sen juuri tänään kuunneltua loppuun. Ja voi äh ja pöh, en muuta sano! Parasta koko kirjassa oli lukijan pätevä aksenttien vaihtelu hänen esittäessään milloin jamaikalaista apumyyjää, milloin skottilaista mummoa, mutta yhtä kaikki - hötöhattarahömppää, tekotaiteellista naisenergiahehkutusta ja neljän nenäliinan tragediaa, duh! Tulipahan sentään vähän prepattua kuullunymmärtämistä... =)

    VastaaPoista
  5. Jep, kirjan loppu olisi kyllä saanut pysyä samalla hömppälinjalla kuin alkukin!

    Minäkin olen tuohon Alfa Glitteriin ihastunut, aattelin ruveta pikkuhiljaa väsäilemään siitä pipoja ensi joulun pukinkonttiin (miten niin ajoissa?). Tosin vasta hamsterikuun jälkeen, koska olen vasta ihaillut lankoja kaupassa, en ostanut niitä. Enkä voi ostaakaan, kun mihinkään lankalaatikkoon ei mahdu enää mitään (joo, helppo ratkaisu olisi taas ostaa uusi laatikko, mutta koitan olla tekemättä sitä!)

    VastaaPoista