Toivottavasti en näytä kovin hassulta!

Lomat on lomailtu - nimittäin niiden osalta, joilla lomaa on. Minullahan ei ole edes töitäkään... Ainakaan sellaisia, joista saisi palkkaa. :) (Nimim. MTK-Lapuan historian oikovedosta tämän päivän lukenut...)

Viimeinen lomaviikko sujui Lapualla, sitä edellisen olimme Samin luona. Olin varannut mukaan vain paria laatua lankaa ja puikkoja, koska ensimmäisellä viikolla olin turhaan raahannut ties mitä eri vaihtoehtoja ja kuitenkin vääntänyt vain neuletakkia.

Niinpä tuntuikin, ettei oikein mikään työ inspiroinut, kun en päässyt pengastamaan omia lankakätköjäni. Lopulta selailin sitä Suurta Käsityölehteä 5/2006, josta olin juuri saanut valmiiksi jämälanka-tähtitopin. Silmiini osui viereisestä kuvasta kauhean sievä virkattu toppi. Ohje tosin oli Mandarin Petitille, jota minulla olisi ollut kotona...

Mutta mukana oli pari avoselkäisestä topista yli jäänyttä kerää farkunsinistä bambua ja käsityöpussukassa karanneiden silmukoiden metsästykseen tarkoitettu vanha ja kolhiintunut 3 ½ virkkuukoukku. Niinpä aloin huvikseni virkkailla ohjeen mukaisia palasia.

Se oli kivaa ja nopeaa! Ohje oli helppo! Vähän aikaa jo kuvittelin, että minusta oikeasti on virkkaajaksi...

Ohjeessa tehtiin toppiin 7 kukkapalaa kerrokseen, mutta koska käytin paksumpaa lankaa ja koukkua, tein vain 6. Lisäksi totesin, että joudun joka tapauksessa ostamaan lisää bambua, ja ostin sitä heti kerralla sen verran, että päätin jatkaa topista mekoksi eli lisätä yhden ruutukerroksen.

Virkkuuinnostus tosin haihtui hyvin tehokkaasti, kun pääsin helmapitsiin saakka. Joko SK:n ohjeet ovat huonontuneet huomattavasti 90-luvulta, jolloin (nykyistä vielä paaaaljon huonompana käsityöntekijänä) sentään onnistuin usein sen ohjeilla tehdyissä töissäni, tai sitten en vain osaa virkata - mutta lopulta muokkailin pitsiä omasta päästä kun en tajunnut ohjeesta mitään. Ja typerät nirkot jätin kokonaan pois...

Otsikko viittaa tähän kuvaan - en tiedä, saisiko alle puolitoistametrinen napataatta käyttää farkkujen kanssa tunikaa ja pitsimekkoa - mutta enpäs kysykään keltään! (Kuvaa on rajattu rajusti, kun huomasin että siellä takana näkyy pahasti pengottu lankavarastoni - kotiin päästyä kun oli iskenyt mieletön inspiraatio... :)



Lankaa kului noin 450 grammaa ja hauskalta tuo tuntuu päällä. Mutta nyt pidän (ainakin sinisestä) Bambusta vähän lomaa, sen pehmoisuus kyllästyttää. Lankaa ei esim. voi vetää kerän sisältä, ettei kaikki mene solmuun - sekin on koettu...

Hys-hys on mennyt perille

Nyt voin jo paljastaa muutama viikko sitten valmistuneen ensimmäisen varsinaisen tilaustyöni. Äidin nuorin sisar miehineen vietti lauantaina kultahääjuhlaansa, ja äiti pyysi minua tekemään morsiamelle hartiahuivin.

Luonnollisesti valitsin malliksi Ziinan Kevään, koska sen onnistumisesta saatoin olla varma. Koska huivin piti kuulemma olla pehmeä, ostin KIP-päivänä kolme kerää luonnonvalkoista Regia Silkiä ja aloin työn.

Jossakin vaiheessa rupesin ihmettelemään käsialani löystymistä, huivi muuttui hirveän harvaksi. Mutta vasta kun pujotin sen puikoilta langalle tarkastaakseni koon valkeni karmea totuus: kaksi ostamaani Regia Silkiä olivat kuusisäikeisiä, mutta se kolmas nelisäikeistä! Ei muuta kuin purkamaan ja tilaamaan lisää kuusisäikeistä lankaa.

Siitä tuli muuten elämäni kalleinta, vaikken siitä senttiäkään itse maksanut - kun hain saapuneet langat Fionasta Seinäjoelta ajattelin vain äkkiä piipahtaa kaupassa ja parkkeerata pikku fiestan vapaaseen parkkiruutuun kävelykadun päässä. Onnistuin sitten kolhimaan auton kyljen kiviseen kukkapöttiin... :(

Mutta huivi valmistui ajallaan, siitä tuli pehmeä ja iso (leveys 170 cm, korkeus jäi mittaamatta). Regia Silkiä kului viisi kerää niin tarkkaan, että pari metriä kiedoin mukaan "paikkavärkiksi". Toivon mukaan lämmittää kultamorsiamen hartioita syysiltoina.

Kuvaaminen jäi heikkoihin kantuumihin, tässä jälleen tyylikästä pingottumista...

Kun vaan tuloo parahillensa...

Ystäväni lainasi minulle vallan erinomaisen kirjan, Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto - tie luovaan kirjoittamiseen. Paitsi että kirja on loistava kirjoittajan opas, se on jo vaikuttanut muuhunkin elämääni.

Cameron nimittäin taistelee ankarasti lausetta "kirjoittaisin jos minulla olisi aikaa" vastaan. Aina on aikaa, hän sanoo, pitää vain ryhtyä toimeen: vartti silloin ja puoli tuntia tällöin.

Kirjoittamaan minä en ole (vielä) ruvennut, mutta muuten kyllä olen vihdoin ja viimein tarttunut toimeen. Keväästä asti on laatikollinen Riitalta saamiani tyhjiä kahvipusseja odottanut, että tekisin niille jotain. Kuluneella viikolla heräsin eräänä aamuna aikaisin, sain inspiraation ja Samin nukkuessa hiivin parvekkeelle laatikon ja saksien kanssa.

Otetaan lähestulkoon 70 kahvipussia, avataan ne saumoistaan ja leikataan kahtia. Samaan pinoon aina 4 kpl pussin alaosaa tai yläosaa. Yhteen pinoon tulee molempia.


Ommellaan aina 4 kpl sivuistaan yhteen, taitetaan kahtia ja vielä kolmia ja ommellaan suikaleeksi. Nauhoja pitää ommella kaikkineen yli 30 kpl. Ei, se ei ole kauhean helppoa - kahvipussi on liukas materiaali!!

Kun vihdoin on ommeltu, pujotetaan kuuden suikaleen sisään muovista sidenauhaa (sitä jota on pakettien ympärillä) ja teipataan ne lattiaan loimiksi. Pujotellaan 14 kudenauhaa loimien lomaan.


Mitataan pohjan ympärysmitta (119 cm + 2 cm saumavara) ja ommellaan loput suikaleet renkaiksi. Tässä kohdassa ompelukoneeni oli tehdä lakon - siksakkia ei syntynyt millään, joten pitää luottaa siihen, että suora ommel pitää.


Myönnettäköön, että kahvipussin pujottelu on varmaan pärekorin tekoa helpompaa siinä, ettei pussinauhoja saa rikki kuin teräaseella. Mutta liukkaita ne mokomat olivat edelleen!! Onneksi pyykkipojat on keksitty...

Pujotellaan kassi kasaan ja sitten vielä hihnat. Itse asiassa tein kassista pari suikaletta matalamman kuin ohjeessa, koska loimiliuskojen pituus ei olisi riittänyt enempään. Yli jääneistä liuskoista tein ne kahvat.

Ja tässä se on! Leveys 43 cm, syvyys 17 cm, korkeus (ilman kahvoja) 30 cm. Se on tukeva - kiristin liuskat voimieni takaa - se on aivan erinomainen vaikkapa käsityömateriaalien kuljetukseen...

Ja sen tekemiseen meni lopulta vain muutama päivä! Niin se on, kunhan saa itsestään irti... (Tosin tuntuu että sormenikin ovat lähes irti, etusormien ensimmäisen nivelen iho on melkein vereslihalla nauhojen päätöspujottelun jälkeen...)


Jo viimeisten pujottelujen aikana olin vyyhdinnyt kerän Woolia ja laittanut sen likoon. Kassin valmistuttua nostin vesikattilan hellalle. SNYni Heini lähetti minulle keväällä Woolin ja kaksi pussia Kool-Aideja. Koolaukseen aiemmin perehtymättömänä värien kokeilu on lykkääntynyt - olisi muka pitänyt olla aikaa tehdä se ihan rauhassa. Mutta Julia Cameronin oppien mukaan päätin, että minulla on aikaa nyt. Ei muuta kuin Ilun mainiot koolausohjeet esiin ja menoksi!

Vesikattila ehti lähestulkoon kiehua jo valmiiksi kuumalla levyllä, kun säntäsin tyhjentämään sinne pussillisen Soarin' Strawberry Lemonadea. Pussin ja nimen perusteella jotenkin kuvittelin väriä keltaiseksi, vaikka olisihan mansikasta pitänyt ymmärtää... En tullut kurkanneeksi Ilun väriopastakaan.

Mutta ei se mitään, punainenkin Wool kelpaa! Tässä siis elämäni ensimmäinen koolattu lankavyyhti (omastapäästävärjäystähän kokeilin jo syksyllä :).


Parempaa kuvaa luvassa kunhan tuo kuivuu... Oli muuten hauska kokemus, kun laitoin langan kattilaan, suunnilleen kuului vain "humps" ja väri imeytyi siihen - liemi oli saman tien kirkasta. Ja minä kun luulin, että siihen menee ilta... :D

Omin pikku kätösin

Tänään vierailimme Samin ja veljeni kanssa Mustasaaren Stundarsin museokylässä. Vaiherikkaasta reissusta tulee myöhemmin tarinaa Tuumooksiin, mutta kerrottakoon tässä, että kylässä tehtiin heinäkuisten torstaiden tapaan aikamatkaa vuoteen 1903.

Eräässä tuvassa karstattiin ja kehrättiin. Kehräämään en päässyt - olisi pitänyt odottaa - mutta karstaamaan kyllä!

Villan saloihin johdatteleva täti ei puhunut sanaakaan suomea, mutta käsien kieli on yhteinen...



Ja niin se alkoi sujua...


Voi tätä voitonriemua... :D Valmiin suurtyön eli hahtuvan sai tuoda kotiin.

Ottaen huomioon Blogistaniassa riehuvan kehruuinnostuksen, olen vasta alkumetreillä... :) Mutta ehkä minäkin joskus!

Tätä en olisi itsestäni uskonut!

Nimittäin sitä, että alan virkata. En ole ikinä ollut hyvä virkkaamaan, se on mielestäni toivottoman hidasta touhua. Mutta kai olen vain sitten yrittänyt väärillä malleilla... Nyt huomaan tykästyneeni näihin erilaisiin virkattuihin toppeihin, joita voi talvella käyttää kevyenä liivinäkin.

Heinäkuun alussa valmistuneesta neuletakista jäi yli vajaat kaksi kerää Wetterhoffin Sofiaa. Mietin, mitä ihmettä tekisin noin 90 grammalla lankaa - lisää ei todellakaan huvittanut ruveta tilaamaan. Toki tiesin että menisimme pian Hämeenlinnaan, mutta en välttämättä halunnut ostaakaan lisää tätä lankaa.

Selailin neulelehtiä ja kuinka ollakaan, sopiva ohje löytyi. Keväällä tarttui Ärrältä mukaan Suuren Käsityölehden tuplapussi, siis uusi lehti ja vanhempi numero yhden hinnalla. Monet ohjeista olivat kuvottavia (anteeksi nyt vain), mutta yhdestä pidin jo silloin. Eli tästä:


(Ja voi tuota ilmettä - kameran jalusta unohtui museolle perinnepäivän kiehunnassa ja piti viritellä parvekkeella. Ei, en ole kaljuuntumassa - kaiteelle lasia vasten asetettu kamera vain rajasi pois huivini!)

Malli on SK 5/2006 numero 13, Virkattu tähtitoppi. Ohje oli tehty Kitten Mohairille, mutta päätin kokeilla josko Sofia riittäisi. Ensin virkkasin etukappaleen nro 5 koukulla, vain todetakseni että tuloksena oli pesulappu. Purin viritelmän ja hain kyllin järeät välineet - nro 8 koukulla syntyi jo sopivaa jälkeä! :D Takakappale on sileää neuletta nelosen bambuilla ja reunasilmukat tein käsityöpussissa kulkevalla 3½ koukulla.

Lanka riitti niin ylenmäärin, että lopulta koukuttelin sinne tänne kiinteitä silmukoita vain saadakseni materiaalin loppumaan - ja silti jäi minimaalinen nöttönen. Noo, paikkavärkkiä on hyvä aina olla... ;)

Takakappaleen helma rullaantuu vaikka kuinka tein kiinteää sinnekin (opin muuten tässä työssä kiinteän silmukan, en ole ennemmin tiennyt miten se tehdään - joko nyt uskotte, etten minä ole osannut virkata??). Mutta haitanneeko tuo mittään.

Tykkään!

Terfyysiä mailmalta!

Kyllä, olen edelleen elossa! Ja jotakin on valmistunutkin, vaikka viime viikko oli kaikkea muuta kuin lomaa. Yksi työ on hys-hys, siihen palaan viikon päästä. Toinen puolestaan valmistui maanantai-iltana sangen uupuneessa olotilassa ja jäi kuvaamatta, kun seuraavana päivänä lähdimmekin Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnassa vietetetyistä muutamasta kivasta päivästä joku teistä onkin ehkä jo lukenut tuolta Tuumooksista. Olimme mielipuolisen rankan Lapuan Päivä -viikonlopun jälkeen molemmat oikeasti uuvuksissa. Niinpä otin reissun kertakaikkisesti loman kannalta ja jätin käsityönkin kotiin. Myönnän, että ensimmäisenä iltana hotellissa oli omituinen olo! :) Mutta todellisuudessa en olisi jaksanut keskittyä mihinkään käsillä tekemiseen, lukeminenkin jäi esitteiden selaamiseen - ja muutaman päivän tauko herätti innostuksenkin aivan uudella tavalla.

Hiukan toki lankoja shoppasin. Torin varrella oleva käsityöliike jäi harmikseni edelleen odottamaan vierailua - ohitamme sen aina sulkemisajan jälkeen, kummallista - mutta Wetterhoffilla käytiin. Varsin maltillisesti: menin sinne lähinnä ostamaan hahtuvaa, jota en ole mistään kotiseudun kaupasta löytänyt, ja lime kiekko tarttuikin mukaan.


Tosin reissu oli tuplashoppausta, sillä Wetterhoffilla näkemäni Zitronin Kokon (35 % silkkiä, 35 % puuvillaa, tosin myös 30 % polyakryylia - hm!) jäi vaivaamaan, kun sitä olisi saanut niin ihanassa punaruskean sävyssä. Työtön oppii kuitenkin väkisinkin järkevyyttä, joten seuraavana päivänä piipahdimme uudelleen ja ostin yhden kerän. Kunhan sitä vähän tunnustelen ja testaan, voin halutessani tilata lisää jostakin nettikaupasta...

Samalla mukaan tarttui myös kuvassa edessä näkyvä lautanauhan tekoväline - saa nähdä, tuleeko siitä mitään, mutta ajattelin että se voisi olla käsityö jota saattaisi tehdä jopa historiallisissa tapahtumissa (kinnasneulaakin mietin, vaan siinä ei olisi mukana tullut ohjetta).

Siniset langat ovat Star-Torin kirppikseltä. Kävimme siellä eilen ennen lähtöä, ja kuolasin noita molempia sinisiä. Koska en kuitenkaan ollut varma, millä autolla lähdemme kotiin ja kuinka kauan Samin pitää kantaa repussa ostoksiamme ja koska tuo kirkkaansininen kerä painoi 800 grammaa, tyydyin tummansiniseen viskoosilankaan, se kun painoi muistaakseni "vain" 500 grammaa... Hinta 2,5 euroa. Siitä saisi kerrankin tarpeeksi ison huivin tai jotain... :)

Kun sitten päätimme lähteä aikaisemmalla autolla, lähdin vielä linja-autoasemalta piipahtamaan kirpparilla ja hakemaan tuon sinisen puuvillakerän neljällä eurolla. Minulla on alkanut sininen kausi! Hirmuisen ohutta lankaa, saa nähdä mitä kaikkea siitä tulee. (Samalla mukaan tarttui myös hame mutta ex tempore myös kaksi Hämeenlinna-aiheista kirjaa, ja vasta kassalla tajusin että siellä käy ainoastaan käteinen. Sain kasattua noin 10 senttiä vaille tuotteiden hinnan ja jo mietin mistä pitää luopua. Kassa kuitenkin ilmoitti että "lasketaan sen verran väärin"... Linja-autossa käsilaukkua penkoessani vasta tajusin, että siellä olisi ollut erikseen kolikkokukkaro, mutta laukku odotti Samin kanssa linjuriasemalla shopatessani. Toivon mukaan vähennys tapahtuu kirpparin pitäjän omaan laskuun...)

Kävin haamuilemassa...

...tuolla sivupalkissa kun päivitin valmistuneiden listaa. Samalla ajattelin julkituoda ihmetykseni tästä nykyisestä lanka- ja vaatemateriaalimuodista.

Missä välissä akryyli on tullut muotiin????

Muistanette, etten minä voi käyttää tekokuituja - en edes fifty-sixty :p tekokuitu-luonnonkuitusekoitteita. Tai siis voin käyttää hätätilassa mutta en tunne niissä oloani hyväksi.

Ensin huomasin Elloksen luetteloa selaillessani, että kaikki kivannäköiset vaatteet oli tehty akryylista.

Sitten visiteerasimme Ylistaron Halpa-Aitassa, jossa kuola valuen säntäilin pitkin lankahyllyjä. Osa langoista euron kerä!!!! ---- Kunnes huomasin että 100 % akryyliahan ne.

Ihan oikeasti, onko teillä muilla vaikeuksia löytää puuvillalankoja? Tarkoitan nyt vähän paksumpia, Kotiväkeä ym. toki kyllä löytyy. Varmaankin joissakin isojen kaupunkien lankakaupoissa olisi niitä, joille lehtien ohjeet tehdään, vaan ei täällä...

Mikä muovissa kiehtoo?

Varmasti pitäisi olla hoikempi, mutta....

...enpäs malttanut olla tekemättä tätä!



Modassa on hirmu kauniita pitsineuleita. Tämä on numerosta 3/2007, ohje 27 ja koko S. Lankana Novitan farkunsininen Bambu, juuri se, jota sain keväällä vaihdossa Taijalta. Viidestä kerästä sain kulumaan noin puolet, eli 3,5 mm bambuilla neulottua bambua kului noin 150 grammaa. Pitsikaitaleet virkkasin (!!) 3,5 koukulla.

Aika "paljastavahan" tämä on, kuvissa alla musta tuubimekko (ja koru vinossa - mikään ei ole muuttunut ekaluokan koulukuvastani!!).

Novitakin putkahti luukusta tänään. Olkoonkin, että on aina vähän masentavaa kun mikä tahansa (Ellos, Anttila, Novita) muistuttaa syksystä keskellä heleintä kesää, mutta tässä numerossa oli aika ihastuttavia malleja, niin myös syysekstrassa. Minä, joka en osaa lukea hienoja ja muodikkaita englanninkielisiä ohjeita, iloitsin palmikkosukista ja muusta kivasta. Tosin epäilyttävästi monet mallit muistuttivat Modassa esiintyneitä...

Parempi myöhään...

Jospa kerrankin malttaisin olla selittämättä kuoliaaksi... Muuta kuin että Wetterhoffin lanka vihdoin tuli.




Lanka on Sofiaa (70 % villaa, 30 % silkkiä) jota kului runsaat 9 kerää, siis vajaat 500 g. Puikot nelosen bambut, pitsikaitaleissa 3,5 mm. Ja ohje Modasta 2/2007 numero 17. Napit puujäljitelmämuovia.

Pikkuisen harmittaa, että hihoista tuli liian pitkät - olisi pitänyt ommella olkasaumat ja mitata hihat ennen kuin tein ne ohjeen mukaan. Jätin niistä siis pitsikaitaleet pois. Muuten oli uusi kokemus neuloa reunapitsiä, ihmeellisesti mallikerran oppi ulkoa.

Villatakki kulki kuin kulkikin eilen mukana Herättäjäjuhlilla (joissa tapasin blogituttavista Jaatiinan ja SeijaP:n, jälkimmäinen kuulemma tunnisti minut huivistani! :). Tosin oli niin kuuma että käyttöä oli vain aamusta ja illasta, mutta hyvä niinkin.

Vähän ehkä liian "rimpsuinen" makuuni, pitää koettaa höyryttää noita pitsejä rauhallisemmiksi ja myös kaulusta paikalleen. Ilmeisesti ompelin pitsit jotenkin hölmösti kun pömpöttävät. Mutta langan väri ja laatu ovat ihanat!

Edit-täti piipahti kertomaan, että kokona tässä on XS (pituus) ja S (leveys). Ja tämä oli vaarassa ufoutua, aloitin työtä joskus huhtikuussa ja se valmistui nyt... Minulle se on toivottoman pitkä aika! :)

Edit-täti varoittaa vielä, että tämä takki kannattaa neuloa pyörönä niin pitkälti kuin mahdollista. Tyhmä pikku Kaisa seurasi tarkasti ohjetta, minkä vuoksi ompelemista kertyi mielipuolisia määriä: sivusaumat, hihasaumat, olkasaumat, pyörösaumat, pitsit...

Kesälomatunnelmissa

Kun Samilla on loma, on minullakin, vaikken tee edes töitä! :)

Jotakin pientä valmistuu vähitellen. Tällä hetkellä tingin loppuun sitä neuletakkia, joka olisi jo valmis ellei Wetterhoff olisi jemmannut lankojani. No, pitsintekovaiheessa ollaan, ehkä se on valmis lauantain Herättäjäjuhlille...

Lankoja odotellessa innostuin kokeilemaan pienten päähuivien tekoa. Hyvä tapa testata uutta kolmiohuivimallia! Aioin tehdä näitä ensin nimipäivälahjoiksi, mutta kun se meidän kalenteri vihdoin ja viimein ilmestyi, niin lähetin sen ja pidin huivin itse.

Mallina on Ullan Lehmushuivi. Lankana Coatsin Lyric (100 % puuvilla) ja puikkoina 3,5 mm bambut.

Lanka on aivan ihanaa, pehmeää ja upean väristä. Sitä tarttui pari kerää mukaan Seinäjoelta Käsityöaitta Fionan (ent. Annelina) alekorista kun kävin tilaamassa lisää lankaa yhteen tilaustyöhön. Melkein jo kadun että käytin lankaa huiviin, siitä olisi saanut ihanan topin tms. Pitäisiköhän käydä katsomassa olisiko Fionassa vielä lisää tätä väriä... :)



En tiedä saako tuosta mitään selvää (paitsi että palmikkoni on tehty näköjään ilman peiliä :) mutta yrittäkää edes. :)

Lehmus olisi valtavan kaunis malli, mutta en kyllä ikinä jaksaisi tehdä siitä isoa huivia. Tuota pientäkin tehdessäni olin hermostua, kun joka silmukkaa piti tuijottaa ruutupiirroksesta, mallineuletta ei oppinut ulkoa sitten millään. Mutta onhan tuo ihan pidettävä, minä kun en voi olla paljain päin auringonpaahteessa.

Tämän viikon olemme Samin luona ja eilen nuuskimme rauhassa hyvän paikallisen kirpputorin. (Miksi ihmiset valittavat, että jollakin paikkakunnalla on paljon kirpputoreja? Mikä on mielenkiintoisempi kuin kirpputori??) Mukaan tarttui mm. tämä yhden euron hintaan:
"Uusi" on tässä suhteellista, kirja on painettu 1980. :) Kyseessä on siis sarjan virkkausosa.


Minä en ole virkkaaja, mutta siitä huolimatta halusin kirjan itselleni. Tämä on kiva (isoäidinneliöt ovat vieläkin harjoittelematta):


Ja tämä on kaunis:


Mutta jostakin syystä Sami ei innostunut, kun esitin, että tekisin meille tällaiset kylppäriin :D


Ihanaa kesää teille kaikille!